![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3c/SDP_Oulu_1906.jpg/640px-SDP_Oulu_1906.jpg&w=640&q=50)
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen 5. puoluekokous
From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen Sosialidemokraattisen puolueen 5. puoluekokous järjestettiin Oulun työväentalolla 20.–26. elokuuta 1906. Se muodostui merkittäväksi koko suomalaisen työväenliikkeen kannalta, kun SDP hylkäsi aseellisen vallankumouksen tavoittelun ja radikaalin luokkataisteluopin ja siirtyi parlamentaristiselle linjalle, jonka ensimmäinen tavoite oli kevään 1907 eduskuntavaalit. Samalla puoluetta yhtenäistettiin aatteellisesti: toimenpiteisiin lukeutui muun muassa yksittäisten jäsenien erottamisia sekä irtisanoutuminen siihen kuuluneiden työväenyhdistysten liepeilla toimineista vallankumouksellisista ja jopa anarkistista aineksista. Vaikka päätös eduskuntatyöhön keskittymisestä tehtiin yksimielisesti, pitivät puolueessa vahvan aseman saaneet nuorsosialistit oman salaisen tapaamisensa, jossa he perustivat lyhytikäiseksi jääneen maanalaisen taistelujärjestön.
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3c/SDP_Oulu_1906.jpg/640px-SDP_Oulu_1906.jpg)
Oulun kokoukseen antoivat leimansa syksyn 1905 suurlakko sekä heinä–elokuun vaihteen epäonnistunut Viaporin kapina. Suurlakon jälkeen keisari Nikolai II palautti ensimmäisen sortokauden aikana kumottuja kansalaisoikeuksia. Kuukautta ennen Oulun puoluekokousta hän vahvisti uuden vaalilain ja valtiopäiväjärjestyksen, jotka mahdollistivat huomattavasti entistä säätyvaltiopäiväjärjestystä kansanvaltaisemman päätöksenteon.[1] Viaporin kapina puolestaan merkitsi loppua suurlakon yhteydessä syntyneille punakaarteille, jotka nyt päätettiin lakkauttaa. Puoluekokouksessa tehtiin myös merkittäviä sisäisiä organisaatiouudistuksia ja hyväksyttiin valtakunnallinen vaaliohjelma seuraavan kevään eduskuntavaaleja varten. Puheenvuoroissa näkyi erityisesti puolueeseen suurlakon jälkeen tulleen nuoren radikaalin sivistyneistön ja maltillisempien työväenliikkeen veteraanien välinen valtataistelu.[2]