Nikolai II
Venäjän viimeinen keisari (1894–1917) / From Wikipedia, the free encyclopedia
Nikolai II (18. toukokuuta (J: 6. toukokuuta) 1868 Tsarskoje Selo, Pietari, Venäjän keisarikunta – 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä) oli Venäjän keisari, Puolanmaan kuningas ja Suomen suuriruhtinas vuosina 1893–1917. Hän oli viimeinen hallitsija Romanovien hallitsijasuvussa, joka syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa 1917.[2] Suomessa hänet tunnetaan helmikuun manifestin allekirjoittajana ja venäläistämistoimenpiteiden aloittajana. Hänen johdollaan Venäjä kärsi nöyryyttäviä tappioita muun muassa Venäjän–Japanin sodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa. Rauhanomaisten mielenosoitusten raa’an tukahduttamisen sekä Venäjän-Japanin sodan ja ensimmäisen maailmansodan runsaiden venäläistappioiden vuoksi Nikolai tunnettiin vastustajiensa keskuudessa myös nimellä Nikolai Verinen. Myöhemmin Nikolai vaimoineen ja lapsineen teloitettiin Venäjän sisällissodan aikana. Nikolai II:n isä ja edeltäjä oli keisari Aleksanteri III.
Nikolai II | |
---|---|
Puolan kuningas Suomen suuriruhtinas | |
Venäjän keisari | |
Valtakausi |
1. marraskuuta 1894 – 2. maaliskuuta 1917 |
Kruunajaiset | 26. toukokuuta 1896 |
Edeltäjä | Aleksanteri III |
Perillinen | Aleksei |
Syntynyt |
18. toukokuuta (J: 6. toukokuuta) 1868 Tsarskoje Selo, Pietari, Venäjän keisarikunta |
Kuollut |
17. heinäkuuta 1918 (50 vuotta) Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä |
Hautapaikka | Pietari-Paavalin katedraali, Pietari[1] |
Puoliso |
Aleksandra Fjodorovna (vih. 1894) |
Lapset |
Olga Tatjana Marija Anastasia Aleksei |
Suku | Romanov |
Isä | Aleksanteri III |
Äiti | Maria Fjodorovna |
Uskonto | ortodoksisuus |
Nimikirjoitus |