- Stabat mater dolorosa
- iuxta Crucem lacrimosa,
- dum pendebat Filius.
- Cuius animam gementem,
- contristatam et dolentem
- pertransivit gladius.
- O quam tristis et afflicta
- fuit illa benedicta,
- mater Unigeniti!
- Quae maerebat et dolebat,
- pia Mater, dum videbat
- nati poenas inclyti.
- Quis est homo qui non fleret,
- matrem Christi si videret
- in tanto supplicio?
- Quis non posset contristari
- Christi Matrem contemplari
- dolentem cum Filio?
- Pro peccatis suae gentis
- vidit Iesum in tormentis,
- et flagellis subditum.
- Vidit suum dulcem Natum
- moriendo desolatum,
- dum emisit spiritum.
- Eia, Mater, fons amoris
- me sentire vim doloris
- fac, ut tecum lugeam.
- Fac, ut ardeat cor meum
- in amando Christum Deum
- ut sibi complaceam.
- Sancta Mater, istud agas,
- crucifixi fige plagas
- cordi meo valide.
- Tui Nati vulnerati,
- tam dignati pro me pati,
- poenas mecum divide.
- Fac me tecum pie flere,
- crucifixo condolere,
- donec ego vixero.
- Iuxta Crucem tecum stare,
- et me tibi sociare
- in planctu desidero.
- Virgo virginum praeclara,
- mihi iam non sis amara,
- fac me tecum plangere.
- Fac, ut portem Christi mortem,
- passionis fac consortem,
- et plagas recolere.
- Fac me plagis vulnerari,
- fac me Cruce inebriari,
- et cruore Filii.
- Flammis ne urar succensus,
- per te, Virgo, sim defensus
- in die iudicii.
- Christe, cum sit hinc exire,
- da per Matrem me venire
- ad palmam victoriae.
- Quando corpus morietur,
- fac, ut animae donetur
- paradisi gloria. Amen.
|
- Murehella haikealla
- seisoi Äiti ristin alla,
- johon Poika naulitaan.
- Sydän sykki surkiasti,
- syyneleitä katkerasti
- silmä vuosi tulvanaan.
- Voi sen tuskaa verratointa
- vaivattaissa viatointa
- ainokaista poikaansa!
- Voipa määrää huokausten,
- kuin hän seisoi rinnatusten
- ristin kanssa rakkaansa!
- Ken ei itkun pisaroita
- vuodattane katkeroita
- tätä huolta nähdessään!
- Kumpa äitin neidellisen
- poika hurskas, taivaallinen
- käytetähän kärsimään!
- Jesust’ äiti pilkattavan
- näki, ynnä kiusattavan
- synnin tähden maailman;
- kuuli hänen ristin alla
- riutuenkin siunaamalla
- kiusaajansa kostavan.
- Voi sit’ äitin kärsimystä!
- Hänen kanssans’ yhdistystä
- minun pitävi etsiä;
- palavalla sydämellä
- kyyneleillä kylvetellä
- Herran ruumista pyhää.
- Poveheni, äiti, paina
- haavat vuotamahan aina,
- joita vuosi poikasi,
- vuosi ruoskin suomittaissa
- sekä ristinnaulittaissa
- tähden suurten syntini!
- Häntä tahdon katsastella,
- hartahasti huokaella
- päivieni päätteesen.
- Kyyneltesi kumppaliksi
- ja surusi toveriksi
- jään mä ristin juurehen.
- Mua ellys eroittako,
- luotasi pois luovuttako,
- pyhä, puhdas impyinen!
- Veisata valitusvirttä
- tahdon, ja syleillä hirttä,
- joll’ on poikas’ ainoinen.
- Mua hänen haavoissansa
- hautele, ja vaivallansa
- poies päästä synnistä,
- häntä kuulemaan kehoita,
- taivahan taloon osoita
- viimeisenä päivänä!
- Ristinsä tukeni olkoon,
- kuolostansa mulle tulkoon
- turva vahva Tuonelaan,
- että Luoja armahtaisi,
- sielu kurja onnen saisi
- käydessäni kuolemaan! Aamen.
- – Suomentanut A. Oksanen (1852).[4]
|
