japanilainen poliitikko ja Japanin pääministeri From Wikipedia, the free encyclopedia
Shinzō Abe (jap. 安倍晋三, 21. syyskuuta 1954 Nagato, Japani – 8. heinäkuuta 2022 Nara, Japani) oli japanilainen poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä ja liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) puheenjohtajana vuosina 2006–2007 ja 2012–2020. Aben poliittista linjaa on laajalti kuvailtu oikeistolaiseksi japanilaiseksi nationalismiksi[2][3][4], mutta häntä on kuvailtu myös oikeistopopulistiksi, ultrakonservatiiviksi[5] sekä äärioikeistolaiseksi poliitikoksi.[6] Hän oli Japanin pitkäaikaisin pääministeri.[7]
| Shinzō Abe | |
|---|---|
| 安倍晋三 | |
 Abe vuonna 2020 |
|
 Japanin pääministeri |
|
|
26. joulukuuta 2012[1] – 16. syyskuuta 2020
|
|
| Monarkki |
Akihito Naruhito |
| Varapääministeri | Tarō Asō |
| Edeltäjä | Yoshihiko Noda |
| Seuraaja | Yoshihide Suga |
|
26. syyskuuta 2006 – 25. syyskuuta 2007
|
|
| Monarkki | Akihito |
| Edeltäjä | Jun'ichirō Koizumi |
| Seuraaja | Yasuo Fukuda |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1954 Nagato, Japani |
| Kuollut | 8. heinäkuuta 2022 (67 vuotta) Nara, Japani |
| Kansalaisuus |
japanilainen |
| Puoliso | Akie Abe |
| Tiedot | |
| Puolue | liberaalidemokraatit |
| Uskonto | šintolaisuus |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.s-abe.or.jp | |
Shinzō Aben perheessä on pitkät poliittiset juuret. Hänen isänsä oli ulkoministeri Shintarō Abe ja isoisänsä Kan Abe. Hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli pääministeri Nobusuke Kishi.[8][9]
Abe opiskeli valtiotieteitä Seikei-yliopistossa ja Etelä-Kalifornian yliopistossa. Palattuaan Japaniin hän työskenteli Kōbe Seikō -yhtiössä vuoteen 1982 asti.[10]
Vuonna 1987 Abe meni naimisiin entisen DJ:n Akie Aben kanssa.[11] Aiemmista pääministerien puolisoista poiketen Akie on ollut aktiivisesti mukana mm. kansalaisjärjestöjen tapahtumissa ja osallistui vuonna 2014 Tokyo Rainbow Pride -tapahtumaan.[12] Aben pariskunnalla ei ollut lapsia, ja he olivat aiemmin keskustelleet adoptoimisesta.[11]
Abe valittiin ensimmäistä kertaa parlamenttiin vuonna 1993 Yamaguchin 1. vaalipiiristä, ja hän sai ääniä varsinkin kannattaessaan kovia otteita Pohjois-Koreaa vastaan.[13] Hän toimi ulkoasianvaliokunnassa ja LDP:n sosiaaliasioiden osastolla. Hän oli 2000–2003 pääministerien Morin ja Koizumin hallitusten varapääsihteeri, sitten LDP:n pääsihteeri. Lokakuussa 2005 hänet nimitettiin hallituksen pääsihteeriksi.
Shinzō Abe valittiin 20. syyskuuta 2006 Jun'ichirō Koizumin seuraajaksi liberaalidemokraattisen puolueen johtoon. 26. syyskuuta hänet valittiin pääministeriksi. Pääministerivaalissa Aben haastoi suurimman oppositiopuolueen demokraattisen puolueen ehdokas Ichirō Ozawa, jonka hän voitti sekä ala- että ylähuoneen äänestyksissä. Abesta tuli ensimmäinen Japanin pääministeri, joka on syntynyt toisen maailmansodan jälkeen.[13]
Pääministerinä Abe oli populistinen ja suorasanainen ja ulkopolitiikassa haukkamaisempi kuin Koizumi, minkä arveltiin voivan haitata suhteita Kiinaan ja Koreaan. Ulkopoliittisiin suhteisiin saattoi vaikuttaa myös hänen isoisänsä pidätys sotarikoksista epäiltynä toisen maailmansodan jälkeen. Abe kovisteli Pohjois-Koreaa sen väitetystä Japanin kansalaisten sieppaamisesta ja vaati maalle pakotteita. Hän myös väitti, ettei ole välttämättä perustuslain vastaista hankkia taktisia ydinaseita itsepuolustusta varten. Koizumin tavoin hän vieraili pääministerikaudellaan säännöllisesti Yasukuni-jinja-pyhäkössä kunnioittamassa sodissa kaatuneita.lähde?
.jpg)
Aben hallitus joutui osalliseksi moniin skandaaleihin. Terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön alainen Sosiaaliturvavirasto oli hukannut 50 miljoonan eläkevakuutuksen maksajan tiedot, joten työeläkkeitä ei voitu maksaa maksuja maksaneille.[10]
Ennen ensimmäisiä Aben kohtaamia ylähuoneen vaaleja 29. heinäkuuta 2007 liberaalidemokraattisen puolueen kannatus oli ajoittain 30 % pinnassa. Yksi Aben hallituksen jäsen erosi joulukuussa 2006 ja maatalousministeri Toshikatsu Matsuoka teki itsemurhan toukokuussa 2007. Puolustusministeri Fumio Kyūma joutui eroamaan aiheutettuaan raivoa kommenteillaan, joiden ymmärrettiin antavan oikeutusta Yhdysvaltain Hiroshiman ja Nagasakin atomipommituksille toisen maailmansodan lopussa. Kyūman tilalle Abe nimitti kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa Yuriko Koiken, josta tuli 12. heinäkuuta 2007 Japanin ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri.[14]
Ylähuoneen vaaleja kuvattiin Aben puolueelle murskatappioksi. Liberaalidemokraatit ja hallituskumppani Uusi Komeito saivat jaossa olleista 121 paikasta 42 ja opposition demokraatit 59 paikkaa.[15] Uusikin maatalousministeri Norihiko Akagi erosi elokuun alussa, samoista syistä kuin edeltäjänsä teki itsemurhan.
Ympäristöministeri Ichiro Kamoshita puolestaan tunnusti lainanneensa poliittiseen rahastoonsa 12 miljoonaa jeniä, joista oli ilmoittanut vain 10 miljoonaa. Myöhemmin hänen sanottiin lainanneen 23 miljoonaa ja Kamoshita tunnusti 15 miljoonan lainan. Valehtelu poliittisesta rahoituksesta voi johtaa viiden vuoden vankeuteen ja miljoonan sakkoihin. Myös Kamoshita joutui eromaan.[16]
Syyskuussa 2007 Abe uhkasi erota, jollei parlamentti anna lupaa jatkaa Japanin laivaston operaatiota Intian valtamerellä Afganistanin sodan tukemiseksi.[17] Abe ilmoitti 12. syyskuuta 2007 puolueelleen aikovansa erota.[18] Hän ilmoitti syyksi erimielisyydet Afganistanin-asiassa sekä tarkemmin määrittelemättömät terveysongelmat. Päivää myöhemmin hän joutui sairaalaan kovan uupumuksen takia.
Aben seuraajaehdokkaiksi liberaalidemokraattisen puolueen johtoon ilmoittautuivat puolueen pääsihteeri Tarō Asō sekä aiempi kabinettiministeri Yasuo Fukuda. Useimpien puolueen sisäisten ryhmittymien tuen saanut Fukuda valittiin puheenjohtajaksi ja sitten pääministeriksi. Uusi hallitus vannoi virkavalansa 26. syyskuuta 2007.
Aben toinen kausi pääministerinä alkoi vuonna 2012. Hänet valittiin syyskuussa LDP:n puheenjohtajaksi, alahuoneen vaaleissa joulukuussa LDP sai murskavoiton, ja Abe valittiin pääministeriksi. Hän käynnisti pian talousohjelman, jonka tarkoitus oli elvyttää maan taloutta ja nopeuttaa Honshūn saaren toipumista maanjäristyksen ja tsunamin tuhoista. Talousohjelma sai lempinimen Abenomics. Se alkoi hyvin, ja LDP sai enemmistön myös ylähuoneessa. Vuonna 2014 talous ja Aben kannatus kääntyivät laskuun. Hän hajotti parlamentin, LDP uusi vaalivoittonsa, ja Abe jatkoi pääministerinä.[13]
Abe ja LDP valmistelivat perustuslain muutosta, joka olisi sallinut Japanin käyttää sotavoimiaan ulkomailla. Sitä vastustettiin, eikä sitä tuotu parlamenttiin edes silloin kun LDP:llä oli enemmistö molemmissa kamareissa. Tokion olympialaisia varten rakennetettujen stadionien rahoituksessa oli epäselvyyksiä, mutta Aben suosio säilyi ja hän sai jatkaa myös vuoden 2017 vaalien jälkeen.[13]
Abe ilmoitti 28. elokuuta 2020 eroavansa pääministerin tehtävästä terveysongelmien vuoksi.[19] Hän sairasti colitis ulcerosaa ja erosi vuonna 2007 samaisesta syystä.[20] Abe ei asettunut kenenkään tietyn seuraajaehdokkaan taakse ja oli pahoillaan, että joutuu jättämään tehtävänsä kesken koronapandemian.[21]
Aikaisemmin merisotilaana työskennellyt Tetsuya Yamagami ampui Aben perjantaina 8. heinäkuuta 2022 Naran kaupungissa Yamato-Saidaijin aseman lähellä. Abe oli pitämässä puhetta kampanjatilaisuudessa ennen sunnuntaina järjestettäviä parlamentin ylähuoneen vaaleja. Ampujalla oli haulikkotyyppinen omatekoinen ase, jolla hän ampui kaksi laukausta. Ampumasuunta oli takaapäin ja yksi laukaus osui Abea selkään rinnan korkeudelle hänen pitäessään puhetta.[22][7] Yamagami kertoi kohdistaneensa hyökkäyksensä Yhdistymiskirkkoa vastaan, jolle hän kantoi kaunaa. Kohteena piti olla alun perin joku sen johtajista. Abe piti puheita liikkeelle, johon hänellä oli kytköksiä isoisänsä Nobusuke Kishin kautta. Ampuja piti Abea Yhdistymiskirkon sanansaattajana.[23]
Abe vietiin helikopterilla sairaalaan tajuttomassa tilassa. Tunteja myöhemmin Abe ei osoittanut enää elonmerkkejä ja hänen kerrottiin saaneen sydänpysähdyksen. Abe julistettiin kuolleeksi muutama tunti myöhemmin.[22][7] Hänen kerrottiin kuolleen verenhukkaan verensiirroista huolimatta.[24] Hautajaiset järjestettiin 12. heinäkuuta 2022 perheen ja lähipiirin kesken.[25]
Krysanteemiritarikunta (Japani, 2022, postuumisti, suurristi ja ketju samaan aikaan)[26]
Šeikki Isa ibn Salman Al Khalifan ritarikunta (Bahrain, 2013)[27]
Orania-Nassaun ritarikunta (Alankomaat, 2014)[28]
Vapauttaja San Martínin ritarikunta (Argentiina, 2016)[29]
Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja, 2017)[30]
Uruguayn itäisen tasavallan mitali (Uruguay, 2018)[31]
Etelän ristin ritarikunta (Brasilia, 2020)[32]
Legion of Merit (USA, 2020)[33]
Olympic Order (KOK, 2020)[34]
Padma Vibhushan (Intia, 2021)[35]
Serbian tasavallan ritarikunta (Serbia, 2022)[36]_BAR.svg){kind=small}
Australian ritarikunta (Australia, 2022, postuumisti)[37]
Suotuisten pilvien ritarikunta (Taiwan, 2023, postuumisti)[38].png){kind=small}
Kuningas Abdulazizin ritarikunta (Saudi-Arabia, 2007)[39]
Sikatunan ritarikunta (Filippiinit, 2015)[40]_-_ribbon_bar.png){kind=small}
Kansallinen ansioritarikunta (Paraguay, 2018)[41]
Tammikruunun ritarikunta (Luxemburg)[42]
Norsunluurannikon ansioritarikunta (Norsunluurannikko)[43]Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
