![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5b/Grand_Duke_Sergei_Alexandrovich_of_Russia_1857-1905.jpg/640px-Grand_Duke_Sergei_Alexandrovich_of_Russia_1857-1905.jpg&w=640&q=50)
Sergei Aleksandrovitš
venäläinen suuriruhtinas / From Wikipedia, the free encyclopedia
Sergei Aleksandrovitš Romanov (ven. Серге́й Алекса́ндрович Рома́нов; 11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1857 Tsarskoje Selo – 17. helmikuuta (J: 4. helmikuuta) 1905 Moskovan Kreml) oli venäläinen suuriruhtinas ja keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan neljäs poika ja seitsemäs lapsi. Hän oli keisari Aleksanteri III:n veli ja veljenpoikansa keisari Nikolai II:n lanko.
Sergei Aleksandrovitš | |
---|---|
Venäjän suuriruhtinas | |
![]() | |
Syntynyt |
Sergei Aleksandrovitš Romanov 11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1857 Tsarskoje Selo, Venäjä |
Kuollut |
17. helmikuuta 1905 (47 vuotta) Moskova, Venäjä |
Puoliso | Elisabet Fjodorovna (vih. 1884) |
Suku | Romanov |
Isä | Aleksanteri II |
Äiti | Maria Aleksandrovna |
Uskonto | ortodoksisuus |
Sergei Aleksandrovitš osallistui Venäjän ja Turkin sotaan vuosina 1877-1878.[1] Vuonna 1881 tehdyn Palestiinan-matkan tuloksena oli hänen johtamansa Ortodoksisen Palestiina-seuran perustaminen.[2] Vuosina 1887-1891 hän toimi Henkikaartin Preobraženskin rykmentin komentajana. Vuodesta 1891 lähtien hän oli Moskovan kenraalikuvernööri ja sen ohella vuodesta 1896 Moskovan sotilaspiirin joukkojen komentaja.[1]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fc/%D0%9F%D0%B0%D0%BC%D1%8F%D1%82%D0%BD%D0%B8%D0%BA-%D0%BA%D1%80%D0%B5%D1%81%D1%82.jpg/640px-%D0%9F%D0%B0%D0%BC%D1%8F%D1%82%D0%BD%D0%B8%D0%BA-%D0%BA%D1%80%D0%B5%D1%81%D1%82.jpg)
Suuriruhtinas oli naimisissa keisarinnan siskon,[1] Hessenin prinsessan Jelizaveta Fjodorovnan kanssa.[2] Hänet tunnetaan äärimmäisenä taantumuksellisena, uskonnollisena fanaatikkona ja antisemiittinä. Hänellä oli huomattava vaikutus Nikolai II:n sisäpolitiikkaan. Moskovan kenraalikuvernöörinä Sergei Aleksandrovitš vainosi juutalaisia ja toimi aktiivisesti vallankumouksellisten nujertamiseksi. Sosialistivallankumouksellinen Ivan Kaljajev murhasi hänet heittämällä hänen vaunuihinsa nitroglyseriinipommin Kremlissä Tšudovin luostarin kulmalla.[1] Hänet haudattiin luostarin Pyhän metropoliitta Aleksein kirkon kryptaan ja hänelle pystytettiin vuonna 1908 murhapaikalle muistoristi, jonka Lenin henkilökohtaisesti poistatti Lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1918.[3]
Tšudovin luostarin purkamisen jälkeen vuonna 1930, hänen jäännöksensä haudattiin uudelleen vuonna 1995 Novospasskin luostarin katedraaliin Moskovaan.[3]
Veikko Kerttula ohjasi vuonna 1969 suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin salamurhaa käsittelevän televisioelokuvan Oikeamieliset. Elokuva perustuu Albert Camusin samannimiseen näytelmään vuodelta 1950.[4]