From Wikipedia, the free encyclopedia
Sekki (myös šekki[1] ja shekki, engl. cheque) on maksuvälineenä käytettävä arvopaperi. Sekissä on Suomessa oltava nimitys ”shekki” (ruots. check) kielellä, jolla se on laadittu.[2] Sekkien käyttö on Suomessa vähäistä.[3]
Sekki on määrämuotoinen asiakirja, jolla sekin asettaja (trassentti) kehottaa maksajaa (trassaatti) maksamaan tietyn rahamäärän sekkiä esitettäessä. Maksajan on Suomessa oltava pankki (trassaattipankki). Kun sekin saaja (remittentti) lunastaa sekin pankissa, pankki veloittaa rahat asettajan (sekki)tililtä ja maksaa ne saajalle.[4][5] Sekin asettaja kirjoittaa sekin erityiselle pankin painattamalle sekkilomakkeelle, usein käsin. Sekin arvon voi valita vapaasti, kunhan asettajalla on pankissa varoja sen katteeksi. Sekin voi eräissä tilanteissa myös siirtää eli antaa eteenpäin maksuna. Sekin käyttöön sisältyy riskejä, sillä se voi esimerkiksi kadota. Sen käyttöön sisältyy myös kateriski ja huijaukset ovat mahdollisia.
Pankkisekki tarkoittaa pankin asettamaa sekkiä. Yksityissekki puolestaan on yksityisen henkilön tai yrityksen asettama sekki.[6]
Sekin suomenkielinen nimitys on Kielitoimiston mukaan ”sekki”. Sanan rinnakkaismuoto on ”šekki”.[1] Suomen laissa käytetty muoto on ”shekki”.[7] Nimitys ”shekki” on kirjoitettava sekkiin sillä kielellä, jolla sekki on laadittu. Asiakirjaa, josta tällainen merkintä puuttuu, ei pidetä sekkinä.[2]
Sekin englanninkielinen nimitys on ”cheque” tai ”check”. Nimen alkuperää ei ole täysin selitetty. Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache suosii muun muassa Enno Littmannin[8] ja Karl Lokotschin[9] esittämää hypoteesia, että sana johtuu arabian sanasta ”ṣakk” (صك), jolla islamilaisessa pankkitoiminnassa kuvataan korottomia lainoja ja myös konkreettisesti siihen liittyviä kirjallisia maksumääräyksiä.[10] Toiset otaksuvat alkuperäksi shakkipeliä (persian sanasta ”šāh” (شاه) ’kuningas’). ”Check” tarkoittaa englannissa alun perin shakkaamista eli ilmoitusta, että vastapelaajan kuningas on uhattuna. Verbinä käytettynä ”check” on niin muodoin ”pitää shakissa” eli ”pysäyttää” ja lopulta ”kontrolloida” tai ”tarkistaa asian oikeellisuus”. Sekin nimi ”check” tulisi tämän selityksen mukaan lunastuksen yhteydessä tehtävästä katevarmennuksesta.[11][12]
Viivauksella voidaan estää sekin maksaminen sen luvattomasti haltuunsa saaneelle henkilölle. Yleisviivattu sekki on sekki, jonka etupuolelle on vedetty kaksi yhdensuuntaista viivaa. Viivojen välissä voi lukea sana ”pankki” tai vastaava. Maksava pankki ottaa yleisviivatun sekin vastaan vain omalta asiakkaaltaan tai toiselta pankilta. Erikoisviivattu sekki on sekki, jossa viivojen välissä lukee pankin nimi. Maksava pankki ottaa erikoisviivatun sekin vastaan vain tuolta pankilta.[13]
Sekki on Suomessa edelleen käytössä, joskin melko harvinaisena maksuvälineenä.[3] Sekin käyttö maksuvälineenä alkoi kasvaa 1920-luvulla. 1960-luvun lopulla yksityishenkilöiden raha-asioissa siirryttiin käteisestä paljolti tilirahaan. Palkat alettiin maksaa käteisen sijaan palkansaajan pankkitilille ja maksuvälineenä alkoivat yleistyä käyttösekit.[14] Käyttötilin haltija sai pankistaan omin tunnistustiedoin esipainettuja sekkilomakkeita 25 kappaleen sekkivihkoina. Sekkiin kirjoitettiin rahamääräksi joko ostosten summa tai korkeintaan sata markkaa, jolloin vaihtorahan sai ostospaikan kassasta käteisenä. Pankit olivat sitoutuneet lunastamaan enintään 100 markan suuruiset, muodollisesti oikein täytetyt käyttösekit tarkastamatta sekinkäyttäjän henkilötietoja tai pankkitilillä olevaa katetta. Kauppaliikkeissäkään ei sadan markan sekin esittäjältä siksi yleensä kysytty henkilötodistusta. Kokonainen 25 käyttösekin vihko edusti siis varkaalle 2 500 markan luvatonta käyttömahdollisuutta, ja varkaan rahankäytöstä vastasi sekkivihon laillinen omistaja, jos sekit olivat joutuneet vääriin käsiin tämän huolimattomuuden takia. Asuntomurroissa ja ryöstöissä anastetuista sekeistä vastasi sen sijaan pankki.[15]
Sekin käytön huippuvuosi oli 1984, jolloin Suomessa kirjoitettiin 72 miljoonaa sekkiä. Sekin keskimääräinen summa oli 5 000 markkaa. 1980-luvun puolivälin jälkeen maksukortit syrjäyttivät sekin vähittäiskaupassa. Vuonna 1988 sekkilomake tuli maksulliseksi, eikä 1990-luvun puolivälissä sekkejä enää sanottavasti käytetty kotitalouksien kulutusmenojen maksamiseen. Vuonna 1997 pankit poistivat aiemmin käytössä olleen 1 000 markan sekkitakuun. Tälloin varmentamattoman sekin vastaanotto jäi vastaanottajan riskiksi, minkä piti poistaa sekin käyttö vähittäismaksuista kokonaan.[16][17][18]
Yritysten käytössä sekki pysyi pidempään. 1990-luvun puolivälissä sekkiä käytettiin erityisesti pankkien välisissä isoissa rahansiirroissa ja arvopaperikaupassa. Tälloin vältyttiin tilisiirron arvopäiväviiveeltä. Sekin keskikoko vuonna 1996 oli 270 000 markkaa.[18]
Vuonna 2016 Suomessa lunastettiin noin 70 000 sekkiä. Sekin keskimääräinen arvo oli noin 30 000 euroa.[19]
Suomessa sekkien käyttöä sääntelee shekkilaki (244/1932). Sekki on esitettävä maksettavaksi kahdessakymmenessä päivässä (asettamisesta eli päiväyksestä) tai, milloin sekki on asetettu jossakin Euroopan ulkopuolella olevassa valtiossa, jonka rajat eivät ulotu Välimereen, seitsemässäkymmenessä päivässä.[20]
Sekkien käytön yleisyys on vaihdellut maittain. 1980-luvulla ”sekkimaita” olivat Yhdysvallat, Kanada, Ranska ja Iso-Britannia. Sekki oli yleinen myös Italiassa. Niin sanottuihin ”pankkisiirtomaihin”, joissa pankkisiirto oli sekkiä yleisempi, kuuluivat Suomen lisäksi erityisesti Japani, Länsi-Saksa ja Sveitsi sekä myös Ruotsi, Alankomaat ja Belgia.[16]
1990-luvulla sekki oli edelleen yleinen maksutapa monissa EU-maissa. Portugalissa, Irlannissa ja Ranskassa noin puolet tilimaksuista suoritettiin vuonna 1995 sekeillä. EU-maista selvimmin sekkien käyttö oli vähentynyt Isossa-Britanniassa.[18]
Tanskassa ensimmäinen sekki kirjoitettiin vuonna 1857. Sekki oli 1970-luvulla Tanskan supermarketeissa yleisin maksuväline. Sittemmin sekit vaihtuivat maksukortteihin.[21]
Yhdysvalloissa kirjoitettiin 2000-luvun alussa vuosittain noin 70 miljardia sekkiä.[22]
Niin sanottu sekin varmennin (engl. check protector, protectograph, checkwriter) on väärentämisen estämiseksi kehitetty laite. Niillä perforoitiin eli lävistettiin tai painettiin sekkiin sen summa, asettajan nimi tai muita turvatietoja. Perforointia tai paperin kuituihin asti imeytynyttä moniväristä turvapainatusta ei voinut helposti väärentää. Vuosina 1896–1932 Yhdysvalloissa patentoitiin noin 40 sekin varmentimen toimintaperiaatetta. Merkittäviä valmistajia olivat Todd ja Defiance.[23][24] Myöhemmin turvamerkinnät kehittyivät tietokoneiden optisesti luettaviksi numerosarjoiksi tai viivakoodeiksi. Sekkien varmentaminen päättyi Suomessa euroon siirryttäessä.[24]
Kilpailujen voittajille jaetaan palkinnonjakotilaisuudessa usein isokokoinen palkintosekki. Todellisuudessa se on vain oikeasta sekistä näytöstarkoituksiin tehty suurennos tai mukaelma, joka on valmistettu paksusta kartongista tai muovista. Varsinainen rahansiirto tehdään muulla tavoin. ”Maailman suurin sekki” on Guinnesin ennätyskirjan mukaan Kuwaitissa kirjoitettu 25 metriä leveä ja 12 metriä korkea sekki.[25]
Sekki on muodollisoikeudellisesti samankaltainen saamisasiakirja kuin vekseli. Sekin ja vekselin käyttötarkoitukset eroavat siten, että kun vekseli on pääasiassa luottoasiakirja, sekki on maksuväline.[26]
Sekki sitoo allekirjoittajaansa eli sekin asettajaa mutta ei maksavaa pankkia. Vaikka pankki ei ole oikeudellisesti velvollinen maksamaan sekissä mainittua summaa, sekki on ollut käyttökelpoinen maksuvälineenä, koska maksun saamiselle on ollut suuri todennäköisyys. Se johtuu siitä, että sekillä on katepakko: sekin asettajalla on oltava pankissa varoja, joista hän voi sekillä määrätä.[26]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
