From Wikipedia, the free encyclopedia
Riigikogun vaalit eli Viron parlamentin vaalit järjestettiin 4. maaliskuuta 2007. Parlamenttivaaleissa käytössä olevan viiden prosentin äänikynnyksen ylitti kuusi puoluetta. Äänestysprosentiksi muodostui 61,9 %.[1] Tallinnassa äänestysprosentti oli 65,8 % ja Itä-Virumaalla 52,2 %. Kahdessatoista vaalipiirissä oli 970 ehdokasta, joista valittiin kansanedustajiksi 101 (10,4 %). Viro käytti vaaleissa ensimmäisenä maailmassa internetäänestystä ja lasketuissa ennakkoäänissä oli mukana 30 000 internetääntä.[2] Reformipuolue ja keskustapuolue olivat vaaleja edeltäneiden mielipidetiedustelujen kärjessä.[2]
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Reformipuolueen vaalikampanja pohjautui pääosin veropopulismiin. Puolueen tärkeimpiin vaalilupauksiin kuului niin sanottu "verovapaa perjantai", jonka tarkoituksena oli laskea Viron silloinen 22 % tasavero neljän vuoden kuluessa 18 prosenttiin.[3] Edgar Savisaaren johtama keskustapuolue vastusti voimakkaasti "verovapaata perjantaita", ja hyökkäsi kampanjassaan sitä vastaan. Keskusta lähti vaaleihin lupaamalla palkkauudistusta, jossa julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja olisi asteittain nostettu 25 000 kruunuun kuussa. Keskustapuolue vaati ainoana puolueena, että maan pitää parantaa suhteita Venäjään ja vetää virolaisjoukot Irakista kesäkuuhun 2007 mennessä.[3]
Erityisesti Savisaarta vastaan hyökättiin rajusti.[3] Taustalla on se, että häntä pidetään eräänlaisena politiikkaan liittyvän korruption ruumiillistumana ja Venäjän etujen edustajana Virossa. Reformipuolue halusi tehdä vaaleista pääministerivaalin, jossa asetettiin vastakkain liberaali ja länsimielinen Andrus Ansip sekä Edgar Savisaar.[3] Savisaaren valtaan nousulla pelottelivat myös sosiaalidemokraatit ja Isänmaan ja Res Publican liitto. Reformipuolue kävi lopulta eräiden arvioiden mukaan erittäin henkilökeskeisen vaalikampanjan, jonka kärjessä oli puolueen johtaja Andrus Ansip.[3]
Reformipuolue voitti Andrus Ansipin johdolla vaalit 27,8 % ääniosuudella, toiseksi tullut Viron keskustapuolue, jota luonnehdittiin reformipuoluetta hiukan vasemmistolaisemmaksi sai 26,1 % äänistä.[2] Kolmanneksi suurin puolue oli konservatiivinen Isänmaan ja Res Publican liitto. Kolmen suurimman puolueen yhteenlaskettu äänimäärä kuitenkin romahti viime vaaleihin verrattuna. Viron sosiaalidemokraattinen puolue nosti kannatustaan reilusti viime vaaleihin verrattuna. Parlamenttiin nousi myös uusi puolue, vihreät, joka sai 7,1 % äänistä.[2]
Vaalien sitoutumattomat ehdokkaat olivat Vello Burmeister, Tõnu Hallik, Svetlana Ivnitskaja, Aare Kambla, Kalev Kodu, Koit Luus ja Niina-Inessa Stepanova.
Puolueet | Äänet | Paikat | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ääniä | % | +/– | Paikat | +/– | ||||
Viron reformipuolue | 153 044 | 27,8 | +10,1 | 31 | +12 | |||
Viron keskustapuolue | 143 518 | 26,1 | +0,7 | 29 | +1 | |||
Isänmaan ja Res Publican liitto | 98 347 | 17,9 | –6,7 | 19 | –10 | |||
Sosiaalidemokraattinen puolue | 58 363 | 10,6 | +3,6 | 10 | +4 | |||
Viron vihreät | 39 279 | 7,1 | Uusi | 6 | +6 | |||
Viron Kansanliitto | 39 215 | 7,1 | –5,9 | 6 | –7 | |||
Viron kristillisdemokraattien puolue | 9 456 | 1,7 | +0,6 | 0 | 0 | |||
Perustuslakipuolue | 5 464 | 1,0 | –1,2 | 0 | 0 | |||
Viron itsenäisyyspuolue | 1 273 | 0,2 | –0,4 | 0 | 0 | |||
Viron venäläinen puolue | 1 085 | 0,2 | ±0 | 0 | 0 | |||
Viron vasemmistopuolue | 607 | 0,1 | –0,3 | 0 | 0 | |||
Sitoutumattomat ehdokkaat | 563 | 0,1 | –0,3 | 0 | 0 | |||
Yhteensä | 550 214 | 100 % | 101 | |||||
Lähde: IPU (englanniksi) |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.