raitiovaunuilla liikennöitävä joukkoliikenne From Wikipedia, the free encyclopedia
Raitioliikenne tarkoittaa raitiovaunulla harjoitettavaa joukkoliikennettä. Raitiovaunu on katuliikenteeseen soveltuva raitiotietä pitkin kulkeva joukkoliikenneväline, joka muistuttaa junaa, mutta on tyypillisesti kapeampi, lyhyempi ja usein nivelletty. Raitiotie muistuttaa rautatietä, mutta on sovitettu katuolosuhteisiin sekä on tavallisesti kaarteiltaan ja profiililtaan jyrkempi. Alun perin useimmat raitiolinjat rakennettiin kapearaiteisten rautateiden tavoin normaalia kapeammalle raideleveydelle, koska se mahdollisti jyrkemmät mutkat, mistä oli etua etenkin tiheästi ruutukaavaan rakennetuissa keskustoissa. Nykyään raitiovaunuliikenteen määrän ollessa jälleen kasvussa uusia raitioteitä rakennettaessa raideleveydeksi valitaan käytännön syistä yhä useammin normaaliraideleveys 1 435 mm.[1]
Ensimmäinen raitiotie rakennettiin vuonna 1807 Etelä-Walesiin, Britanniaan. Tämä Swansea ja Mumbles -rata rakennettiin kalkkikiven, hiilen ja rautamalmin kuljettamiseksi satamaan. Alkuun liikenne radalla kulki hevosvetoisena, sitten höyryn voimalla ja lopuksi sähköllä.[2]
Amerikkalainen Thomas Davenport valmisti noin vuonna 1835 muutamia mallivaunuja, joissa käytettiin akkuja voimanlähteenä. Englantilainen Davinson rakensi vuonna 1842 kaksiakselisen vaunun, jota käytettiin Edinburghin ja Glasgow’n radalla. Vaunun nopeudeksi on arvioitu noin 6 km/h. Amerikkalainen Page rakensi vuonna 1851 hiukan nopeampia vaunuja. 1860-luvulla kokeiltiin sähkökoneita vaunujen käyttövoimana. Saksalainen Siemens & Halske kehitti vuonna 1879 veturin, jossa oli kolmen hevosvoiman moottori ja kaksi vaunua, ja esitteli sen Berliinissä. Seuraavina vuosina yhtiö rakensi useita raitioteitä. Amerikkalainen Daft rakensi vuonna 1884 kahden mailin pituisen sähköradan Baltimoren ja Hampdenin välille. Radalla kulkivat kolmen tonnin moottorivaunut. Amerikkalainen J. C. Henry rakensi radan vuonna 1885 Kansas Cityyn. C. J. van Depole rakensi useita raitioteitä. Vasta vuonna 1888 raitioteiden rakennus pääsi vauhtiin Frank J. Spraguen rakennettua Virginian Richmondissa 18 kilometrin pituisen radan. Tämän radan päällä käytettiin ensimmäisen kerran radan yläpuolelle sijoitettua kosketinjohdinta ja moottorivaunussa olevaa kosketinrullaa.[3]
Raitiovaunut tulivat monessa kaupungissa käyttöön 1800-luvun lopulla. Niistä tuli nopeasti tärkeimpiä kaupungin sisäisiä joukkoliikennevälineitä. Aluksi ne olivat hevosvetoisia, mutta vuosisadan vaihteen aikoihin niissä sähkökäyttöiset raitiovaunut syrjäyttivät kaikkialla hevosraitiovaunut.
1900-luvulla yleistyivät kaupunkiliikenteessäkin bussit sekä suurimmissa kaupungeissa myös metro, minkä vuoksi raitiovaunuja alettiin yleisesti pitää vanhanaikaisina. Monissa kaupungeissa ne poistettiinkin käytöstä 1950- tai 1960-luvuilla. Myöhemmin raitioteitä on kuitenkin alettu rakentaa uudestaan, mihin ovat vaikuttaneet osaltaan öljykriisi ja se, etteivät raitiovaunut levitä pakokaasuja katuilmaan. Uudemmat raitiolinjat ovat usein pikaraitioteitä, jotka kulkevat enimmäkseen omilla väylillään, mutta joiden rakennuskustannukset silti ovat oleellisesti alhaisemmat kuin metron.
Raitiovaunutyyppejä ovat raitiovaunu ja pikaraitiovaunu, joiden lisäksi johdinauto ja gyrobussi on toisinaan luokiteltu raitiovaunuiksi . Pikaraitiovaunulla tarkoitetaan junaa, joka teknisen ratkaisunsa puolesta on nopeampi kuin tavallinen raitiovaunu, mutta kevyempi kuin metrojuna. Johdinauto eli trolleybussi on linja-autoa vastaava kulkuväline, jossa bensiini- tai dieselmoottori on korvattu sähkömoottorilla ja jossa on virroitin raitiovaunun tapaan.[4] Gyrobussi on johdinauton ja akkumulaattoriauton välimuoto, jonka käyttöenergia varastoidaan mekaaniseksi liike-energiaksi autossa olevaan suureen vauhtipyörään. Nykyisin yleisemmässä käytössä ovat raitiovaunut sekä johdinautot; gyrobusseja ei ole enää käytössä. Valtaosalla uusista raitiotiejärjestelmistä käytetään pikaraitiovaunuja.
Raitiovaunun perustavanlaatuinen ero junaan (paikallisjuna ja metro) on se, että raitiovaunua ajetaan kokonaan kuljettajan varassa kuten tieliikenneajoneuvoa, kun taas junaa ajetaan liikenteenohjauksen antamien määräysten eli opasteiden mukaan kullekin junalle erikseen turvatulla kulkutieosuudella. Käytännössä siis raitioliikenteessä kuljettaja kääntää itse vaihteet ja huolehtii vaunujen pitämisestä turvallisen etäisyyden päässä toisistaan, kun junassa puolestaan tämä tehtävä kuuluu liikenteenohjaajalle kuljettajan vain ajaessa junaa liikenteenohjaajan antamien opasteiden mukaan. Tämä tekee raitiovaunulla tapahtuvan liikennöinnin raskasta raideliikennettä huomattavasti joustavammaksi ja vähemmän alttiiksi liikennehäiriöille. Toisaalta raskaan raideliikenteen etuna on suurempi linjanopeus ja suurempi kuljetuskapasiteetti.
Raitiovaunut ovat paikallisesti päästöttömiä, ja niiden käyttökustannukset jäävät linja-autoja alemmiksi, koska niiden vierimisvastus on pieni ja jarrutusenergia voidaan palauttaa sähköverkkoon. Suuri kustannus raitioliikenteessä on kiskojen maahan asentaminen. Erityisesti Helsinkiä varten valmistetut raitiovaunut ovat kalliita, mutta raitiovaunujen uskotaan kestävän puoli vuosisataa.[5] Yhdysvaltain Transportation associationin mukaan raitiovaunumaili on jopa 10 kertaa kalliimpi kuin linja-automaili.[6]
Etiopian Addis Abebaan avattiin vuonna 2016 Saharan eteläpuolisen Afrikan ensimmäinen pikaraitiotie.[7]
Tunisian pääkaupungissa Tunisissa on eräs pohjoisen Afrikan harvoista raitiotiejärjestelmistä.
Norjassa raitiovaunuja käytetään Oslossa, Bergenissä ja Trondheimissä.
Ruotsin vanhoja raitiotiekaupunkeja ovat Göteborg, Norrköping ja Tukholma. Uusi pikaraitiotie avattiin vuonna 2019 Lundiin.
Ranskassa suurin osa raitiotiejärjestelmistä lakkautettiin 1900-luvulla ja korvattiin metroilla tai linja-autoilla, mutta vuosisadan lopulta alkaen on ryhdytty rakentamaan jälleen uusia raitioteitä, kuten Nizzan raitiotie.
Saksassa on jäljellä useita vanhoja raitioteitä etenkin entisen Itä-Saksan alueella, ja myös uusia järjestelmiä on rakennettu 2000-luvulla. Berliinin raitiotieverkosto on eräs Euroopan laajimmista.
Suomen joissakin suurimmissa kaupungeissa on ollut raitioliikennettä. Tällä hetkellä toimivaa raitioliikennettä on ainoastaan Helsingissä (hevosilla 1891–1900, sähköllä vuodesta 1900) ja Tampereella (vuodesta 2021) ja Espoossa (Raide-Jokeri vuodesta 2023). Suomessa on aiemmin ollut raitioliikennettä myös Turussa (hevosilla 1890–1902, sähköllä 1902–1972) ja Viipurissa (sähköllä 1912–1957). Uusia raitioteitä on suunnitteilla Turkuun, Ouluun ja Vantaalle. Jyväskylän, Lahden ja Kuopion kaupungit ovat selvittäneet duoraitioliikenteen mahdollisuuksia.
Venäjällä on raitioteitä useissa kaupungeissa. Venäjän Suomea lähin raitiotieverkko on Pietarissa.
Australiassa on useita raitiotiekaupunkeja, ja Melbournen raitiotiejärjestelmä on eräs maailman laajimmista.
Yhdysvalloissa raitioliikenne oli merkittävin joukkoliikenteen muoto 1900-luvun alussa, mutta muut liikennemuodot syrjäyttivät sen huomattavan nopeasti ja lähes kaikki maan raitiotiejärjestelmät lakkautettiin. Myös Yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä ryhdytty rakentamaan uusia raitioteitä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
