Ponte Sant’Angelo

Ponte Sant’Angelo (suom. Pyhän enkelin silta) tai Pons Aelius on Roomassa sijaitseva antiikinaikainen holvisilta, joka ylittää Tiberjoen Ponten kaupungiosasta Borgoon.

Ponte Sant’Angelo ja Castel Sant’Angelo

Ponte Sant’Angelo Caspar van Wittelin maalauksessa 1690.

Ponte Sant’Angelo on vain kevyen liikenteen käytössä.

Historia

Silta rakennettiin vuonna 134 arkkitehti Demetrianuksen^[1] suunnitelman mukaan osaksi Hadrianuksen mausoleumia, nykyistä Castel Sant’Angelon linnoitusta.

Keskiajalla Ponte Sant’Angelo tunnettiin nimellä Pons S. Petri, ja se oli kaupungin neljästä toimivasta sillasta ainoa, joka johti Vatikaaniin ja Pietarinkirkkoon^[2]. Reitti oli Pyhän Pietarin haudalle matkustavien pyhiinvaeltajien suosima. Vuonna 1450 sillalla tapahtui tuhoisa onnettomuus, kun ihmiset tungeksivat sillalla ja sen kaide sortui. Toistasataa ihmistä sai surmansa^[3].

Vuonna 1527 Klemens VII pystytti sillalle Pyhän Pietarin ja Paavalin patsaat, ja 1669–1671 Klemens IX lisäsi enkeliveistokset, joiden tekoon osallistui Gian Lorenzo Bernini.

Alun perin sillassa oli viisi pientä sivuholvia ja kolme suurta keskikaarta, ja sillan ajorata vietti päistään 15 astetta kohti rantapengertä. 1892 Tiberin pengertämistöiden yhteydessä sillan kolme läntisintä ja kaksi itäisintä holvikaarta yhdistettiin ja rakennettiin uudelleen keskimmäisten kaarten mukaisiksi.^[4] Nykyään silta on ainoastaan jalankulkijoiden käytössä.

Arkkitehtuuri

Ponte Sant’Angelo on tehty travertiinista ja peperiinoksi kutsutusta tuffista. Ajoradan leveys on 10,95 metriä^[5], sillan pituus 135 metriä, korkeus 7 metriä ja kaarien jänneväli 18 metriä^[6]. Sillan kaiteiden välisillä jalustoilla on kymmenen patsasta, jotka esittävät apostoleja ja enkeleitä, joista kaksi veisti Bernini. Nykyään sillalla on vain patsaiden kopiot, sillä alkuperäiset on siirretty S. Andrea delle Fratten kirkkoon^[1]. Alun perin sillan ajorampin suulla oli vartiotornit, jotka purettiin Nikolaus V:n aikana sattuneen onnettomuuden jälkeen^[2].

Lähteet

• Paavo Castrén, Leena Pietilä Castrén: Rooma. Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-314-X
• Leonard von Matt, Franco Barelli: DuMont Kunst-Reiseführer - Rom 6. painos. DuMont Buchverlag, 1983. ISBN 3-7701-0707-1

Viitteet

1. Barelli ja von Matt 1983, s.55.
2. Castrén 1982, s.164.
3. Saint Peter's Basilica.org: James Lees-Milne (1967), haettu 6.10.2007 In the Jubilee year of 1450, the crowds had been such that to the pope's great distress two hundred people were crushed to death on the Bridge of S. Angelo.
4. Samuel Ball Platner: A Topographical Dictionary of Ancient Rome, 1929, haettu 6.10.2007 ...apparently this bridge suffered no great injury until December 1450, when the parapet was broken by the throngs of pilgrims, and restored by Nicholas V. In 1527 the statues of S. Peter and S. Paul were erected by Clement VII, and in 1669‑71 Clement IX placed on the parapet the famous statues representing angels (Mem. A.P. I.1.224). Two of the arches on the left side had become covered up, but the structure remained intact until the building of the present embankment in 1892 necessitated the reconstruction of the ends of the bridge, so that only the three central arches are now standing.
5. Samuel Ball Platner: A Topographical Dictionary of Ancient Rome, 1929, haettu 6.10.2007 The total width was 10.95 metres, and the material travertine with peperino between the arches.
6. Structurae, haettu 6.10.2007

Aiheesta muualla

• 360 asteen virtuaalinen panoraama
• Passeggio di Ponte S. Angelo(englanniksi)
• Vedute di Roma: Pons Aelius (Ponte S. Angelo)