brittiläinen muusikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Peter Green (syntyjään Peter Allen Greenbaum 29. lokakuuta 1946 Bethnal Green, Englanti – 25. heinäkuuta 2020[1]) oli brittiläinen blues/rock-kitaristi ja Fleetwood Macin perustajajäsen.
| Peter Green | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. lokakuuta 1946 |
| Kuollut | 25. heinäkuuta 2020 (73 vuotta) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | blues, bluesrock |
| Soittimet | kitara huuliharppu |
| Yhtyeet |
John Mayall's Bluesbreakers Fleetwood Mac Peter Green Splinter Group Peter Green and Friends |
| Levy-yhtiöt |
CBS SVK Records Snapper Music |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Peter Green oli yksi niistä John Mayallin 1960-luvulla johtaman "rockin korkeakoulun" kautta maineeseen nousseista muusikoista, jotka loivat uraa myöhemmin omalla soolourallaan sekä kitaristeina että muusikkoina monissa maailmanmaineeseen nousseissa blues- ja rock-yhtyeissä.
Peter Allen Greenbaum syntyi lokakuussa 1946 Lontoon East Endissä nelilapsisen työläisperheen nuorimpana lapsena. Hän kiinnostui kitaransoitosta ensi kerran 10-vuotiaana, kun hänen vanhempi veljensä toi kotiin halvan espanjalaisen kitaran. "Veljeni opetti minulle muutamia sointuja ja kiinnostuin soittamisesta." Aikaisia innostajia olivat Hank B. Marvin (The Shadows), blues-kitaristit Muddy Waters ja B.B. King sekä "jotkut vanhat juutalais-laulut."
Greenbaum, joka 15-vuotiaana alkoi kutsua itseään Peter Greeniksi, soitti bassoa useissa amatöörikokoonpanoissa, kunnes vuonna 1966 kosketinsoittaja Peter Bardens pyysi häntä soittamaan yhtyeeseensä Peter B's Loonersiin. Tällöin hän 19-vuotiaana tapasi myös ensi kerran Mick Fleetwoodin, yhtyeen rumpalin. Loonerseissa Green soitti kolme kuukautta, kunnes liittyi jo samana vuonna John Mayallin johtamaan Bluesbreakers -yhtyeeseen. Hän oli ollut Bluesbreakers-kitaristi Eric Claptonin suuri ihailija ja kun Clapton lähti perustamaan Cream-yhtyettä, Mayall pestasi lupaavan, nuoren kitaristin korvaamaan yhtyeessä lähes jumalan maineeseen ("Clapton is God") nousseen muusikon.
Bluesbreakersissa saavuttamastaan suosiosta ja arvostuksesta huolimatta Green halusi kuitenkin perustaa oman yhtyeen ja jätti Bluesbreakersin jo ensimmäisen A Hard Road -albumin jälkeen. Green perusti vuonna 1967 yhdessä Mick Fleetwoodin (rummut), John McVien (basso) ja Jeremy Spencerin (kitara) kanssa Fleetwood Macin. Greenin paikan Mayallin yhtyeessä täytti Mick Taylor, joka taas tuli myöhemmin tunnetuksi The Rolling Stones -kitaristina. Greenin aikakaudella Fleetwood Mac soitti vanhoja blues-klassikoita, blues-rockia sekä lähinnä Greenin säveltämiä blues-pohjaisia teoksia, mutta Greenin lähdön jälkeen tyyli muuttui radikaalisti AOR-rockiksi. Blues-puristit pitävätkin Fleetwood Macia Greenin jälkeen täysin eri yhtyeenä, eikä sillä ole mitään tekemistä alkuperäisen Fleetwood Macin kanssa. Korkeimmalle sijalle Britti-listoilla ylsi yhtyeen debyytti-albumi, Peter Green’s Fleetwood Mac, ollen maaliskuussa 1968 sijalla 4., pysytellen listoilla yhteensä 37 viikkoa. Levy ylsi myös Suomessa top-10:iin.
Greenin aikana yhtyeen suurimpia hittejä olivat "Oh Well", "Man of the World", "The Green Manalishi" ja ennen kaikkea "Albatross", yksi rock-historian tunnetuimmista instrumentaaleista. Green kirjoitti Fleetwood Macille myös kappaleen "Black Magic Woman", josta tuli suuri hitti Santanan versiona.
Vuonna 1970 Green erosi Fleetwood Macista huume- ja mielenterveysongelmien vuoksi ja julkaisi kokeellisen soololevyn The End Of The Game (1970). Tämän jälkeen Green katosi musiikkikuvioista vuosiksi. Tammikuussa 1977 Green vieraili kirjanpitäjänsä luona haulikolla aseistautuneena uhkailemassa häntä suunniltaan siitä, että tekijänoikeuskorvauksia maksettiin yhä. Green pidätettiin, mutta vietiin psykiatristen tutkimusten jälkeen mielisairaalaan, jossa hänellä todettiin skitsofrenia. Green oli jonkin aikaa vahvassa lääkityksessä, mutta pääsi kotiin lääkäreiden päätettyä, että sairaalaympäristöstä oli enemmän haittaa kuin hyötyä toipumiselle.[2]
Green julkaisi seuraavan levyn In The Skies vasta 1979. Muutaman tuotteliaan vuoden jälkeen hän katosi taas ja palasi musiikkielämään vasta 1990-luvun loppupuolella Peter Green Splinter Groupin myötä. Splinter Group julkaisi yhteensä 9 albumia vuosien 1997–2003 aikana. Yhtye vieraili Provinssirockissa 1997[3] ja Pori Jazzissa 2001.
Vuoden 2004 alussa Splinter Groupin kiertue ja uuden studio-albumin nauhoitukset keskeytettiin – Green jätti yhtyeen ja muutti Ruotsiin. Pian tämän jälkeen hän liittyi The British Blues All Stars -yhtyeeseen, jolle oli buukattu kiertue seuraavalle vuodelle. Kiertue kuitenkin keskeytettiin saksofonisti Dick Heckstall-Smithin kuoleman vuoksi.
Helmikuussa 2009 Green aloitti uudelleen soittamisen ja keikkailun, tällä kertaa kiertuekokoonpanolla Peter Green and Friends. Yhtyeeseen kuuluivat Mike Dodd (laulu/kitara), Geraint Watkins (piano/koskettimet/laulu), Matt Radford (basso), Andrew Flude (rummut) ja Martin Winning (saxofoni). Kiertue ulottui vuoden 2010 puolelle asti.
John Mayall & the Bluesbreakers
Gordon Smith
Eddie Boyd
Otis Spann
Shotgun Express
Burning Hall Sunflower Blues Band
Jeremy Spencer
Ansley Dunbar
Steampacket
Memphis Slim
Gass
Mick Fleetwood
Toe Fat
SAS Band
Dick Heckstall-Smith
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
