peippojen heimoon kuuluva varpuslintulaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Peippo (Fringilla coelebs) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pajulinnun ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji.[3]
| Peippo | |
|---|---|
_-_Oslo,_Norway_(01).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Peipot Fringilla |
| Laji: | coelebs |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Peippo on 16–17 senttimetriä pitkä. Koiras on naarasta värikkäämpi. Sen vatsapuoli on punaruskea ja päälaki sekä niska siniharmaat. Naaras on väriltään harmaanruskea. Molemmilla sukupuolilla on kaksi valkoista siipilaikkua sekä vihreä yläperä. Peipolla on tukeva nokka, joka on koiraalla sininen ja naaraalla tumma.[4]
Koiraan laulu (ohje) on reipas ja voimakas yksinkertainen säe. Lentoääni on pehmeä ”jyb” tai ”juh”, varoitusääniä ovat ”hyit” sekä talitiaismainen ”tvink”.[4]
Vanhoilla peipoilla on sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 60 päivää.[5] Nuoret peipot vaihtavat ruumiinhöyhenensä elo–syyskuun aikana.
Peippo on yleinen lintu koko Euroopassa. Se on levinnyt myös läntiseen Aasiaan, Luoteis-Afrikkaan ja Makaronesiaan.[1] Kanariansaarilla se esiintyy yhdessä endeemisen paikallisen peippolajin, kanarianpeipon kanssa. Peippo on levinnyt koko Suomeen aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se on yleisin Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä. Suomen pesimäkanta on keskimäärin 7 200 000 paria (6 800 000–7 700 000).[3] Peippo pajulinnun jälkeen Suomen runsaslukuisin lintulaji.[3] Euroopan peippokanta on 154–231 miljoonaa paria.[6]
Etelämpänä se ei ole muuttolintu, mutta Suomen peipot muuttavat talveksi etelään. Vanhan lorun mukaan kesään on ”puoli kuuta peipposesta”. Todellisuudessa ensimmäiset peipot saapuvat jo maalis-huhtikuun vaihteessa.[7][8] Koiraat muuttavat lyhyemmän matkan ja saapuvat ennen naaraita, mistä johtuu lajin tieteellisen nimen loppuosa, coelebs, joka tarkoittaa leskeä tai poikamiestä.[9] Suomessa pesivät peipot talvehtivat Länsi-Euroopassa ja Etelä-Skandinaviassa. Syysmuutto tapahtuu syys–lokakuussa, päämuutto syyskuun lopussa, jolloin parhaana päivänä voidaan hyvällä muutonhavainnointipaikalla nähdä yli 100 000 muuttavaa peippoa päivässä. Pieni määrä peippoja talvehtii Suomessakin.[4]
Peippo pesii kaikenlaisissa metsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Erityisesti se suosii lehtoja ja reheviä sekametsiä.[4]
Muuttoaikoina peipot ruokailevat pelloilla ja rikkaruohostoissa.
Peippo rakentaa pesänsä puuhun tai pensaaseen 2–6 metrin korkeuteen ja naamioi sen jäkälällä ja koivunhilseellä. Pesä on pieni ja höyhenillä ja karvoilla vuorattu. Naaras munii toukokuussa 4–6 sinertävää tai rusehtavaa tummatäpläistä munaa. Naaras hautoo munia noin 12 vuorokautta. Emot ruokkivat poikasia pesään 11–14 vuorokautta ja tämän jälkeen vielä pari viikkoa. Peipot pesivät uudelleen usein vielä heinäkuussa.[4]
Peipot palaavat yleensä seuduille, joilla ne ovat ennenkin pesineet. Varsinkin vanhat, vähintään kerran pesineet yksilöt saapuvat entisen pesäpaikkansa lähelle, mutta myös ensimmäistä kertaa pesivillä peipoilla on taipumus palata syntymäseuduilleen. Vaikka peipot yleensä palaavat samoille seuduille, ne eivät kuitenkaan normaalisti pariudu eliniäksi.[10]
Peippo syö monenlaisia siemeniä ja kesällä paljon selkärangattomia, ja usein sen näkee nappaavan ilmasta lentävän hyönteisen. Poikasilleen peippo syöttää selkärangattomia. Talvella syö lintulaudoilta myös mm. leivänmuruja ja pähkinää.[11]
Yleisenä lintuna peippo on tunnettu Suomessa useilla nimillä. Niihin kuuluivat sinipeippo (Oulu) vinkkipeippo, palopeippo (Sotkamo) ja Puufinkka (Turku). [12] Historiallisia nimiä ovat olleet mm. peipinen (Schroderus, 1637, Renvall, 1826). Lönnrotin keräämiä nimiä ovat mm. peipo, pohjanlintu, peipuinen, peponen, vilukieli, peippovarpunen.[13]
Tieteellinen sukunimi Fringilla on latinaa ja Linnén antama.[14] Sanaa käyttää Martialis (n. 40 –104) pikkulinnun merkityksessä.[15] Lajinimi coelebs on latinaa ja tarkoittaa naimatonta (vrt. selibaatti). Latinan vastaava sana on todellisuudessa caelebs, mutta nimen antajat ovat sekoittaneet ligatuurit æ ja œ toisiinsa.[16][17] Lajinimi johtuu siitä, että peippokoiraat saapuvat muuttomatkaltaan pari viikkoa ennen naaraita. [18]
.jpg)
.jpg)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
