Pariisin rauha (1815)

Pariisin rauha oli 20. marraskuuta 1815 allekirjoitettu rauhansopimus, joka päätti lopullisesti Napoleonin sodat.

Kuudennen liittokunnan sodan päätteeksi Ranska oli allekirjoittanut toukokuussa 1814 ensimmäisen Pariisin rauhan.^[1] Elballe karkotettu Napoleon oli kuitenkin onnistunut seuraavana vuonna palaamaan lyhyeksi aikaa valtaan Ranskassa ja perustamaan niin sanotun satapäiväisen keisarikunnan, jolloin edellisen sodan voittajavaltiot kokosivat vielä seitsemännen liittokunnan ja löivät Napoleonin joukot Waterloon taistelussa 18. kesäkuuta 1815. Napoleon luopui toistamiseen vallasta neljä päivää myöhemmin. Kun hänet oli viety karkotukseen Saint Helenan saarelle, solmittiin marraskuussa uusi rauhansopimus Ranskan sekä liittoutuneiden Ison-Britannian, Itävallan, Preussin ja Venäjän välillä.^[2]

Kun vuoden 1814 rauhansopimus oli kohdellut hävinnyttä Ranskaa varsin lempeästi, nyt voittajat määräsivät sille selkeämmin rankaisevat rauhanehdot. Vuoden 1792 rajojen sijasta Ranskalle määrättiin nyt vuoden 1790 alussa voimassa olleet rajat, eli Ranska menetti Savoijin ja Saarin alueet.^[1] Se joutui luovuttamaan raja-alueita Itävallalle, Preussille, Alankomaille, Sveitsille ja Sardinialle.^[2] Lisäksi Ranska joutui maksamaan 700 miljoonan frangin edestä sotakorvauksia ja sen alueelle määrättiin asetettaviksi kolmesta viiteen vuoteen 150 000 miehen suuruiset miehitysjoukot, joiden ylläpidon Ranska joutuisi itse maksamaan.^[1] Ranska määrättiin myös palauttamaan Napoleonin joukkojen Saksasta ja Italiasta ryöstämät taideaarteet. Varsinkin Saksassa näitäkin rauhanehtoja pidettiin liian lievinä Ranskalle.^[2] Miehitysjoukkojen poisvetämisestä Ranskasta sovittiin vuoden 1818 Aachenin konferenssissa.

Lähteet

1. Treaties of Paris (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.2.2014.
2. Ihmiskunnan kronikka 1739–1860, s. 694–697. Gummerus 1988.