saksalainen itselataava pistooli From Wikipedia, the free encyclopedia
Parabellum P08, tai varsinkin Yhdysvalloissa Luger[1][2][3], on saksalainen itselataava pistooli, joka on ollut palveluskäytössä useissa maissa 1900-luvun alusta lähtien monena eri variaatioina. Sitä valmistettiin vuosien 1900–1945 välillä noin 2 308 000 kappaletta. Parabellumin sulkumekanismi perustuu lyhyeen piippurekyyliin ja sen lukkomekanismina toimii Maxim-konekivääristä periytyvä polvilukko[4].
| Parabellum P08 | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tyyppi | Itselataava pistooli |
| Valmistaja |
Deutsche Waffen- und Munitionsfabriken Bern Arsenal Erfurt Spandau Vickers Ltd Simson & Co. Berlin–Karlsruher Industrie-Werk Mauser Heinrich Krieghoff Waffenfabrik |
| Valmistusmaa |
 Saksa Sveitsi Britannia Saksa |
| Valmistusvuodet | 1900–1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 9×19 mm Parabellum / 7,65 Parabellum |
| Aseen pituus | 214 mm |
| Piipun pituus | 100 mm |
| Paino (tyhjänä) | 1 000 g |
| Lipas | tanko / rumpu |
| Kapasiteetti | 8 / 32 patruunaa |
Saksassa Karlsruhessa sijainneen Ludwig Loewe & Co. -yhtiön palveluksessa ollut Georg Johann Luger (1849–1923) suunnitteli yhtiön valmistaman Borchardt C/93 -pistoolin pohjalta uuden, edeltäjäänsä yksinkertaisemman, pienemmän ja kenttäkelpoisemman pistoolin ja siihen uuden 7,65 Parabellum -patruunan. Parabellumin prototyyppi valmistui vuonna 1898 ja pistoolin otti ensimmäisenä palveluskäyttöön Sveitsi vuonna 1900 7,65 Parabellum -kaliiperisena nimikkeellä Ordonnanzpistole 00 (OP00). Asetta toimitettiin samana vuonna myös Bulgarian armeijalle[5].
Deutsche Metallpatronenfabrik -yhtiön kanssa fuusioitunut Ludwig Loewe & Co. jatkoi Deutsche Waffen und Munitionsfabriken AG (DWM) -nimisenä pistoolien valmistusta ja markkinointia, ja ne olivat mukana useiden maiden armeijoiden palveluspistoolin valintatesteissä; esimerkiksi Yhdysvaltain armeijan testejä varten valmistettiin pieni erä .45 ACP -kaliiperisia Parabellumeita[2].
Vuodesta 1902 valmistettiin 2 150 kappaletta irrotettavalla perällä ja etutukilla varustettua 7,65 mm kaliiperista pitkäpiippuista metsästyskarbiinimallia.
Parabellum ei myynyt kovinkaan hyvin siviilimarkkinoilla korkean hintansa vuoksi ja viranomaiset epäilivät liian pienenä pidetyn kaliiperin pysäytystehoa. Georg Luger suunnitteli vuonna 1902 pistooliin uuden 9 x 19 mm Parabellum -patruunan aiemman patruunan pohjalta.[2] Uusi luoti oli halkaisijaltaan 9 mm ja 22 mm:n pituisesta 19 mm:n mittaan lyhennetty hylsy oli muilta ulkomitoiltaan sama kuin edeltäjänsä, mutta kaulaton.
Myös pistooliin tehtiin useita rakennemuutoksia, muun muassa rekyylijousi muutettiin lehtijousesta kierrejouseksi, vuonna 1908 luovuttiin kahvavarmistimesta ja vuodesta 1913 kahvaan koneistettiin tukkina toimivan perälaudan kiinnityskisko. Vuodesta 1914 pistoolien rungossa siirryttiin vanhasta niin sanotusta pitkästä rungosta uuteen, noin 2 mm lyhyempään runkoon. Vuonna 1904 9 mm Parabellum -kaliiperinen malli valittiin Saksan keisarikunnan laivaston uudeksi palveluspistooliksi nimikkeellä Marine–Modell P04[6].
Neljä vuotta myöhemmin myös Saksan armeija valitsi vuonna 1906 tuotantoon tulleen ”Neues Art” (”uusi malli”) Parabellumin palveluspistoolikseen ensin nimikkeellä Pistole Parabellum, Modell 1908, myöhemmin pelkkä P08.[7] Tästä eteenpäin suurin osa tuotetuista Parabellumeista toimitettiin Saksan asevoimille. Vuodesta 1911 ensimmäisen maailmansodan loppuun vuonna 1918 pistooleita valmisti DWM:n (noin 900 000 kappaletta) lisäksi Erfurtissa sijainnut Saksan Kuninkaallinen Kivääritehdas (noin 700 000 kappaletta) ja Preussin valtion asetehdas Spandau vuosina 1917–1918 noin 200 pistoolia.
Portugalin armeija (Exército Português) valitsi vuonna 1908 7,65 mm -kaliiperisen, 120 mm:n mittaisella piipulla ja kahvavarmistimella varustetun Pistola 7,5 mm m/1908 -Parabellumin[8] palveluspistoolikseen[9][10]. Seuraavana vuonna maan laivasto (Marinha Portuguesa) puolestaan otti käyttöönsä P08 -mallisen Pistola Parabellum m/910 -pistoolin. Se hankki vuonna 1912 uuden erän pistooleja, jotka saivat Pistola Parabellum m/912 -nimikkeen.[11]
Vuosina 1914–1918 Parabellumista valmistettiin lähinnä tykistölle ja konekiväärijoukoille tarkoitettua 200 millimetrin mittaisella piipulla ja tangenttitähtäimellä varustettua Lange Pistole 08 -mallia.[6]
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Saksan tappioon Versailles’n rauhansopimus asetti sen sotavoimien määrälle ja aseistukselle rajoituksia, samoin kuin saksalaiselle aseteollisuudelle. 9 mm -kaliiperisten ja yli 100 millimetrin mittaisella piipulla varustettujen Parabellumien valmistus kiellettiin, samaten DWM:n kauppasuhteet Saksan asevoimiin.
Weimarin tasavallan poliisivoimien ja armeijan, Reichswehrin käyttöön Parabellumeita alkoi valmistaa Suhlissa sijainnut Simson & Co., joka hankki käyttöönsä Erfurtissa käytössä olleet tuotantolaitteet. Vuosien 1922–1932 välillä tehdas sekä valmisti uusia pistooleita, että peruskorjasi sodan aikaisia aseita ja muutti ne 7,65 mm Parabellum -kaliiperisiksi vaihtamalla piipun ja rekyylijousen. Peruskorjatut aseet tarkastusleimattiin uudelleen ja pistoolin runkoon patruunapesän päälle lyöty alkuperäinen valmistusvuosileima yleensä hiottiin pois ja korvattiin vuosiluvulla 192x osoittamaan että kyseessä oli viranomaisille toimitettu m/20 Parabellum. Tehdas toimitti yhteensä noin 25 000 pistoolia.[12]
Vuonna 1922 Mauser -asekonserniin yhdistetty DWM jatkoi 1920-luvulla Berlin–Karlsruher Industrie-Werk -nimisenä 7,65 mm Parabellum -kaliiperisten, 95 mm / 98 mm -mittaisella piipulla varustettujen Parabellum m/20-mallisten pistoolien tuotantoa haltuunsa jääneistä osista ja aihioista. Aseita valmistui ulkomaanvientiin vuosien 1920–1930 välillä arviolta noin 35 000 kappaletta. Ainoat merkittävät sotilastilaukset tehtaalle tulivat Alankomaista ja Suomesta, joka osti kaupallisten asevälittäjien kautta noin 8 000 7,65 mm -kaliiperista Parabellumia, joitten nimikkeeksi tuli 7,65-mm Pistooli m/23[13].
DWM suunnitteli 1920-luvulla myös 7,65 mm ja 9 mm Browning -kaliiperisen taskupistoolimallisen Parabellumin, mutta sitä valmistettiin tiettävästi vain neljä kappaletta.
1930-luvulle tultaessa yleismaailmallinen talouslama vaikutti myös Mauser-konserniin, joka lopetti 1. toukokuuta 1930 Parabellumien valmistuksen Berliinissä ja siirsi koko tuotannon Mauserin Oberndorfin tehtaalle.
Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen vuonna 1933 Saksan armeijaa ryhdyttiin jälleenvarustamaan ja rauhansopimuksen rajoitukset unohdettiin. Parabellumia ryhdyttiin valmistamaan jälleen 9 mm -kaliiperisena, Mauserin valtiolle valmistamat pistoolit saivat valmistusmerkintäkoodikseen S/42, myöhemmin pelkkä 42, siviilimyyntiin valmistetut aseet leimattiin Mauserin logolla.
Vuosien 1934 ja 1938 välillä Persia tilasi 3 000 kappaletta 100 mm piipulla varustettua P08 -mallia ja 1 000 kappaletta 200 mm piipulla varustettua, vuonna 1933 uudelleen valmistukseen otettua LP 08 -mallia kotelo/perälautoineen. Pistoolien mallinimikkeeksi tuli Modell 1314 (tilausvuosi islamilaisen ajanlaskun mukaan); näiden pistoolien kaikki merkinnät ovat persiankielisiä.
Suhlilainen Heinrich Krieghoff Waffenfabrik -asetehdas valmisti vuonna 1934 valtiollistetun Simson & Co:n koneilla vuosien 1934–1945 välillä 13 850 Parabellumia[14], joista 10 000 kappaletta Luftwaffelle; korkealaatuisista metsästysaseistaan tunnetun Krieghoffin valmistamia pistooleita pidetään laadukkaimpina kaikista Parabellumeista.[15]
Vuonna 1935 Portugalin kansalliskaarti (Guarda Nacional Republicana) otti käyttöön 7,65 mm Parabellumin ja vuonna 1941 maan armeija P08 -mallisen Pistola 9 mm Parabellum m/943 -mallin joka oli käytössä vuoteen 1961.[11]
Vuonna 1938 Wehrmachtin uudeksi palveluspistooliksi valittiin Walther P38, mutta Mauser jatkoi Parabellumien valmistusta vuoteen 1942 asti. Kaikkiaan Mauser valmisti 1 014 276 Parabellum-pistoolia.
Mauser hankki 1960-luvulla omistukseensa sveitsiläisen M1906/29 Parabellumin valmistustyökalut ja alkoi vuonna 1968 markkinoida niillä valmistamiaan 7,65 mm ja 9 mm -kaliiperisia, kahvavarmistimella varustettuja pistooleja.[16] Mauser on myös on 1970-luvulta lähtien koonnut tehtaan varastoihin jääneistä osista pieniä valmistuseriä lähinnä asekeräilijöille tarkoitettuja Parabellumeita, joita on valmistettu myös erilaisina muisto- ja juhlamalleina.[6]
Saksan ja Sveitsin lisäksi Parabellumia on valmistanut vain Vickers Ltd Crayfordissa Isossa-Britanniassa, joka tuotti Hollannin armeijalle (lähteestä riippuen) 6 000[17]–10 000 kahvavarmistimella varustettua m/1906 Parabellumia, jotka toimitettiin tilaajalle vuosina 1921–1922.[18][19][6] Käytännössä aseet kuitenkin olivat DWM:n valmistamia ja ne vain koottiin Vickersin tehtaalla Versailles’n rauhansopimuksen kiertämiseksi.[17]
Parabellum valittiin vuonna 1904 Saksan keisarillisen laivaston uudeksi palveluspistooliksi nimikkeellä Marine–Modell P04. 9 mm Parabellum -kaliiperinen malli oli varustettu 150 mm:n mittaisella piipulla, kaksiasentoisella hahlolla, jonka asetukset olivat 100 ja 200 metriä sekä kahvavarmistimella[2]. Mallia valmistettiin 52 700 kappaletta.
Vuosina 1914–1918 Parabellumista valmistettiin noin 178 000 kappaletta 200 millimetrin mittaisella piipulla ja siihen kiinnitetyllä 800 metriin asti etäisyyssäädettävällä tangenttitähtäimellä varustettua Lange Pistole 08 -mallia, joka jaettiin perälaudalla ja siihen kiinnitetyllä nahkakotelolla varustettuna lähinnä tykistölle ja konekiväärijoukoille; tästä on peräisin aseen yleisin nimitys Artillerie-08, Ari-08 tai ”tykistöparabellum”.[6] Tähän malliin alettiin valmistaa 32 patruunan Trommelmagazine 08 -rumpulipasta, josta tuli myös MP18 - konepistoolin ensimmäinen lipastyyppi; konepistoolikäyttöä varten lipas täytyi varustaa irrallisella adapterilla. Ennen konepistoolien käyttöönottoa ja niiden korvikkeena saksalaisten vuodesta 1915 muodostamia Sturmbatallione-rynnäkköjoukkoja aseistettiin muun muassa rumpulippailla varustetuilla tykistöparabellumeilla, jotka olivat kiväärejä ja karbiineja kätevämpiä juoksuhautoja vyörytettäessä.[20]
Sveitsin armeija käytti Parabellumia kolmena eri versiona, jotka kaikki olivat 7,65 Parabellum -kaliiperisia ja varustettu kahvavarmistimella:
DWM:n Saksassa valmistama noin 5 000 kappaleen erä.
Tämän mallin noin 33 000 kappaleen valmistuserästä DWM valmisti lähes puolet. Vuoden 1918 alusta pistoolia alkoi valmistaa Bern Arsenal Sveitsissä. Valmistus jatkui vuoteen 1933.
Yritys alentaa pistoolin valmistuskustannuksia yksinkertaistamalla aiempaa mallia. Tätä mallia valmistettiin vuosina 1933–1946 noin 28 000 kappaletta.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
