sienisuku From Wikipedia, the free encyclopedia
Panus on Polyporales-lahkoon kuuluva sienisuku. Se on sukua eräille kääville, mutta Panus-lajeille on kehittynyt heltat. Niiden itiöemät ovat sitkeitä ja kasvavat hitaasti. Panus-lajit ovat erityisesti lehtipuiden valkolahottajia, joita tavataan pääosin trooppisilla seuduilla. Muun muassa Kiinassa niitä käytetään joskus ruokana. Suomessa tavataan yleisenä rustovinokasta (Panus conchatus).
Panus | |
---|---|
Rustovinokas (Panus conchatus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Polyporales |
Heimo: | Panaceae |
Suku: |
Panus Fr. 1838 |
Katso myös | |
Panus on Elias Magnus Friesin vuonna 1838 kuvaama suku. Fries luokitteli sukuun lajeja, joilla on ehjä heltan terä. Tämä erotti Panus-suvun rosoheltoista (Lentinus), joilla heltan terä on rosoinen.[1] Osa myöhemmistä sienitieteilijöistä on yhdistänyt Panus-lajit rosohelttoihin, osa taas on jatkanut Friesin luokittelua.[1][2] Molekyylitutkimukset ovat joka tapauksessa osoittaneet, että Panus ja Lentinus ovat kaksi erillistä sukua.[1]
Panus luokiteltiin pitkään Pleurotaceae-heimoon, mutta myöhemmin se siirrettiin heimoon Polyporaceae.[1] Geenitutkimusten mukaan Panus kuuluu Polyporales-lahkoon muttei kuitenkaan Polyporaceae-heimoon. Vuonna 2017 kuvattiin Panaceae-heimo, jossa on kaksi sukua: Panus ja Cymatoderma. Panaceae on läheisintä sukua Cerrenaceae-heimolle, joka sisältää muun muassa pörrökäävät (Cerrena).[3] Kaikki tutkijat eivät hyväksy näitä pieniä heimoja vaan niputtavat ne laajaksi Meruliaceae-heimoksi.[1]
Panus on yksi Polyporales-lahkon kolmesta suvusta, joissa on toisistaan riippumatta kehittynyt jalallisia, lakillisia ja heltallisia lajeja. Kaksi muuta sukua ovat Lentinus ja Neofavolus.[2][3] Neofavolus sisältää tuoksuvinokkaan (Neofavolus suavissimus), jota on aiemmin kutsuttu myös nimellä Panus suavissimus. Se kuuluu kuitenkin eri heimoon kuin oikeat Panus-lajit.[2] Panus-suvun läheisin sukulainen, Cymatoderma, sisältää jalallisia ja lakillisia lajeja, joilla ei kuitenkaan ole helttoja.[3]
Panus sisältää muun muassa seuraavat lajit:[1]
Panus-lajit ovat ulkomuotonsa puolesta helttasieniä. Ne muodostavat keskikokoisia tai suuria itiöemiä. Itiöemät ovat sitkeitä ja kasvavat hitaasti. Jalan kiinnitys lakkiin vaihtelee keskisestä toispuoliseen.[1] Lakki on muodoltaan suppilomainen tai maljamainen, ja sen reuna on usein sisäänpäin kääntynyt. Heltat ovat johteiset. Itiöemät voivat kasvaa yksitellen tai ryhmissä tuppaiksi asti.[4] Rihmastorakenne on dimiittinen. Itiöpöly vaihtelee valkoisesta kermanväriseen.[1] Itiöt ovat ohutseinäiset ja sileät.[4]
Panus-lajit ovat valkolahosieniä, jotka kasvavat erityisesti lehtipuulla.[1]
Panus on kosmopoliitti suku.[4] Se on sopeutunut pääasiassa kuivaan ja lämpimään ilmastoon, ja suurin osa lajeista elää trooppisilla alueilla. Vain kahden lajin, rustovinokkaan (Panus conchatus) ja Panus lecomtei -lajin, levinneisyysalueet ulottuvat lauhkealle vyöhykkeelle, ja niillä on laaja levinneisyys myös subtrooppisilla ja trooppisilla seuduilla.[1] Rustovinokasta esiintyy yleisenä myös Suomessa.[5]
Jossain päin maailmaa Panus-lajeja on käytetty ruoka- tai lääkesieninä. Esimerkiksi Panus lecomtei -lajia on syöty Kiinassa ja Intiassa. Lajin lääkinnällisiä vaikutuksia on tutkittu 2000-luvulla.[6] Suomessa esiintyvää rustovinokasta ei pidetä ruokasienenä.[5] Lajia pidetään myrkyttömänä, mutta se on liian sitkeä ollakseen kunnollinen ruokasieni.[7]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.