NHL-kausi 1935–1936

Kausi 1935–1936 oli National Hockey Leaguen 19. kausi. Sen aikana kahdeksan joukkuetta pelasi kukin 48 ottelua. Stanley Cupin voitti Detroit Red Wings, joka kukisti Toronto Maple Leafsin loppuottelusarjassa voitoin 3–1.

Runkosarja

Edellisellä kaudella Ottawa Senators oli yrittänyt selvittää taloudellisia vaikeuksiaan muuttamalla St. Louisiin ja vaihtamalla nimensä St. Louis Eaglesiksi. Lopulta ongelmat kuitenkin osoittautuivat ylivoimaisiksi, ja Eagles joutui lopettamaan toimintansa ainoastaan yhden St. Louisissa pelatun kauden jälkeen. Näin NHL supistui kahdeksan joukkueen sarjaksi. Eaglesin pelaajat levitettiin ympäri NHL:ää erityisessä hajautusvaraustilaisuudessa (”dispersal draft”).

Yli viisikymmentä vuotta myöhemmin, kaudella 1992–93, Ottawalle myönnettiin lupa toisen samannimisen NHL-joukkueen perustamiseen. St. Louis sai kuitenkin toisen toimilupansa jo aiemmin, sillä St. Louis Blues liitettiin viiden muun joukkueen ohella NHL:ään liigan 1967 tapahtuneen laajennuksen yhteydessä.

Kaudella 1935–36 Howie Morenz pelasi huonosti Chicagossa ja sai osakseen joukkueen omistajan Frederic McLaughlinin vihan. Morenz kaupattiin myöhemmin New York Rangersiin.

Kauden aikana New York Americans joutui talousvaikeuksiin, ja joukkue laitettiin myyntiin. Sekä Joseph Cattarinich että Leo Dandurand, joka oli myynyt osuutensa Montreal Canadiensiin, olivat kiinnostuneita. Cattarinich sanoi, että hän ostaisi joukkueen, mikäli hinta olisi sopiva. Myöhemmin kuitenkin ilmoitettiin, ettei sopimusta syntynyt, joten ilmeisesti hinta ei ollut sopiva.

Vuosi oli Detroitin. Joukkue kaappasi ensimmäisen sijan Yhdysvaltojen divisioonassa. Montreal Maroons puolestaan vei kärkipaikan Kanadan divisioonassa, mutta sen peleissä alkoi käydä yhä vähemmän faneja, mikä huolestutti Maroonsin toimitusjohtajaa, manageria ja valmentajaa Tommy Gormania. Eräässä vaiheessa Lionel Conacherin täytyi hoitaa joukkueen asioita Gormanin kärsiessä terveys- ja hermo-ongelmista. Kauden keskivaiheilla Toe Blake vaihdettiin Chicagossa pelikieltoon joutuneeseen, alasarjoissa pelaamisesta kieltäydyttyään Canadiensiin siirtyneeseen Lorne Chabot’hon, ja Chabot’n maalivahtityöskentelyn myötä joukkueen pelit kääntyivät voitokkaiksi.

Loppusijoitukset

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit

Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.

Kanadan divisioona	O	V	H	T	Pisteet	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	RM
Montreal Maroons	48	22	16	10	54	114	106	504
Toronto Maple Leafs	48	23	19	6	52	126	106	579
New York Americans	48	16	25	7	39	109	122	392
Montreal Canadiens	48	11	26	11	33	82	123	317

Yhdysvaltojen divisioona	O	V	H	T	Pisteet	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	RM
Detroit Red Wings	48	24	16	8	56	124	103	384
Boston Bruins	48	22	20	6	50	92	83	397
Chicago Black Hawks	48	21	19	8	50	93	92	411
New York Rangers	48	19	17	12	50	91	96	381

Pistepörssin parhaat

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	P	RM
David Schriner	New York Americans	48	19	26	45	8
Marty Barry	Detroit Red Wings	48	21	19	40	16
Paul Thompson	Chicago Black Hawks	45	17	23	40	19
Bill Thoms	Toronto Maple Leafs	48	23	15	38	29
Charlie Conacher	Toronto Maple Leafs	44	23	15	38	74
Reginald Smith	Montreal Maroons	47	19	19	38	75
Elwyn Romnes	Chicago Black Hawks	48	13	25	38	6
Art Chapman	New York Americans	47	10	28	38	14
Herbie Lewis	Detroit Red Wings	45	14	23	37	25
Lawrence Northcott	Montreal Maroons	48	15	21	36	41

Pudotuspelit

Montreal Maroonsin ja Detroit Red Wingsin välisen, hyvin tasaväkisiä kamppailuja sisältäneen ottelusarjan ensimmäinen peli muodostui Stanley Cup -pudotuspelihistorian pisimmäksi. Peli alkoi illalla klo 20.30 Montréalin Forumissa ja loppui yöllä klo 2.25. Peli oli maaliton, kunnes kuudennella jatkoajalla Mud Bruneteau sai ohitettua Maroonsin maalivahdin Lorne Chabot’n ja tehtyä näin ottelun ratkaisseen osuman. Seuraavassa pelissä Normie Smith torjui kaikki Maroonsin maalintekoyritykset. Tämän jälkeen Red Wings kukisti Maroonsin vielä kerran ja voitti ottelusarjan. Finaaleissa Detroit löi Toronton 3–1 ja vei Stanley Cupin.

Palkinnot

O’Brien Trophy:	Montreal Maroons
Prince of Wales Trophy:	Detroit Red Wings
Calder Memorial Trophy:	Mike Karakas, Chicago Black Hawks
Hart Memorial Trophy:	Eddie Shore, Boston Bruins
Lady Byng Memorial Trophy:	Doc Romnes, Chicago Black Hawks
Vezina Trophy:	Tiny Thompson, Boston Bruins

Katso myös

• Luettelo Stanley Cupin voittaneista joukkueista

Lähteet

• Hockey Database