![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/06/Tanssija_Martta_Br%25C3%25B6yer_1933_%2528JOKAOT4SK1933_45-1%2529.tif/lossy-page1-640px-Tanssija_Martta_Br%25C3%25B6yer_1933_%2528JOKAOT4SK1933_45-1%2529.tif.jpg&w=640&q=50)
Martta Bröyer
suomalainen tanssitaiteilija, lausuja ja koreografi / From Wikipedia, the free encyclopedia
Martta Alina Bröyer[1] (vuoteen 1919 Nevalainen[2], 20. lokakuuta 1897 Helsinki – 23. heinäkuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen tanssitaiteilija, lausuja ja koreografi. Hän kehitti oman Bröyer-suunnan, jossa yhdistyvät lausunta ja liikunta.[3]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/06/Tanssija_Martta_Br%C3%B6yer_1933_%28JOKAOT4SK1933_45-1%29.tif/lossy-page1-640px-Tanssija_Martta_Br%C3%B6yer_1933_%28JOKAOT4SK1933_45-1%29.tif.jpg)
Martta Bröyer kävi tyttölukiota ja Porvoon naisopiston ja opiskeli 1910- ja 1920-luvulla musiikkia, laulua, tanssia ja lausuntaa Suomen lisäksi Émile Jaques-Dalcrozen johdolla Helleraussa ja Mary Wigmanin johdolla Dresdenissä[4], sekä Pariisissa ja Zürichissä. Hän perusti Bröyer-koulun ja opetti siellä 45 vuoden ajan omaa taidemuotoaan. Bröyer-suunnan ensiesityksessä Helsingissä 1927 taiteilija itse esittei seitsenosaisen Dramaattisen sarjan. Muita kantaesityksiä olivat Espressivo ja Kuolontanssi-sommitelma Oopperassa 1930 sekä kansansävelmiin ja -runoihin perustuva Suomalainen sarja Kansallisteatterissa 1931. Hän esiintyi ennen sotia myös Saksassa.[3][5]
Bröyer sai vuonna 1956 Pro Finlandia -mitalin.[1]
Martta Bröyer asui vielä eläkeiässäkin omassa ja äitinsä syntymäkodissa, Helsingin vanhimmassa säilyneessä puurakennuksessa Ruiskumestarin talossa Kruununhaassa.[6][5][2]