Longyearbyen
kaupunki Huippuvuorilla, Norjassa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Longyearbyen on Huippuvuorten hallintokeskus, joka sijaitsee Adventfjorden-vuonon kupeessa Länsimaan (Spitsbergen) saarella. Paikkakunnalla on 1 753 asukasta (2020), ja se on yksi maailman pohjoisimmista asutuskeskuksista. Suurin osa asukkaista on norjalaisia, mutta siellä on edustettuna yli 40 kansallisuutta. Longyearbyeniin voivat vapaasti muuttaa vain kansalaiset, joiden kotimaa on allekirjoittanut Huippuvuorten sopimuksen, mutta jokaisen on kustannettava oma elämisensä.[1]
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteitä on yleisesti ottaen harvakseltaan tämän pituiseen artikkeliin. Artikkelin käännös tulisi tarkistaa ja hankkia lisälähteitä tai poistaa lähteettömät. |
Longyearbyen | |
---|---|
vaakuna |
|
Longyearbyen |
|
Valtio | Norja |
Hallintoalue | Huippuvuoret |
Perustettu | 1906 |
Kunnaksi | 2002 |
Kunnanvaltuusto | 15 paikkaa |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 242,86 km² |
Väkiluku (2020) | 1 753 |
– Väestötiheys | 8,5 as./km² |
Kuntanumero | 2100 |
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo |
John Munroe Longyear (1850–1922) perusti paikkakunnan vuonna 1906.[2] Hän oli Bostonissa pääkonttoriaan pitävän kaivosyhtiö Arctic Coal Companyn suurin omistaja. Store Norske Spitsbergen Kulkompani osti kaivokset ja asutusalueet 1916. Saksalaiset joukot polttivat ja tuhosivat Longyearbyenin 8. syyskuuta 1943, ja se uudelleenrakennettiin toisen maailmansodan jälkeen.
Aiemmin Longyearbyen oli kaivosasutusalue, mutta 1990-luvun alusta asutusalue on muuttunut. Ennen kaivoksia oli useampia, mutta nykyään käytössä on vain Gruve 7 -niminen kaivos. Se tuottaa noin 60 000 tonnia hiiltä vuodessa, josta puolet menee hiilivoimala Longyear Energiverkille, joka on Norjan ainoa hiilivoimala. Turismi, tutkimus ja koulutus ovat nykypäivänä tärkeitä elinkeinoja kaivosteollisuuden ohella. Huippuvuorten lentoasemalta on lentoyhteys Norjan mantereelle ympäri vuoden. Longyearbyenissä on vilkas urheilu- ja kulttuurielämä, ja siellä pidetäänkin vuosittain lokakuun loppupuolella maailman pohjoisin bluesfestivaali Dark Season Blues.[3] Longyearbyenissä otettiin vuonna 2002 käyttöön paikallishallinto, jonka edustajat päättävät muun muassa Longyearbyenin infrastruktuurista, yhteiskunta- ja aluesuunnittelusta sekä varhaiskasvatuksesta. Samaan aikaan, kun paikkakunnalle tuli paikallishallinto, sai Longyearbyen myös oman vaakunansa, aiemman norjalaisen kunnallisvaakunan tilalle. Vaakunassa on hopeanharmaa vuorenrinne vasten yönmustaa taivasta, minkä lisäksi vuorenrinteen poikki kulkee vaakaviiva, joka kuvaa hiilikaivoksia.[4]