Huippuvuorten sopimus

Huippuvuorten sopimus (virallisesti norj. Traktat angående Spitsbergen, ransk. Traité concernant le Spitsberg^[1], engl. Treaty concerning the Archipelago of Spitsbergen^[2], suom. Sopimus koskien Huippuvuoria) on kansainvälinen sopimus^[3], joka solmittiin Pariisissa 9. helmikuuta 1920. Sopimuksella määritellään Huippuvuorten saariston, mukaan lukien Karhusaaren asema, ja Norjan valtion ylivalta saarilla, kuitenkin tunnustaen tiettyjä oikeuksia kaikille sopijamaille. Sopimus tuli voimaan, kun Norja sääti 14. elokuuta 1925 Huippuvuorten lain.

Huippuvuorten sopimuksen ratifioineet maat

Sopimusmaat

Sopimuksen alkuperäisiä allekirjoittajamaita oli neljätoista: Norja, Alankomaat, Italia, Japani, Ranska, Ruotsi, Tanska ja Yhdysvallat sekä Britannia ja sen dominiot Australia, Etelä-Afrikka, Intia, Kanada ja Uusi-Seelanti.^[1] Tällä hetkellä^milloin? sopimuksen ratifioineita maita on yhteensä 46.^[1]

Maa	Ratifiointi	Huomioita
Afganistan	23.11.1929
Alankomaat	3.9.1920
Albania	29.4.1930
Argentiina	6.5.1927
Australia	29.12.1923	Ratifiointihetkellä Australia oli Britannian dominio.
Belgia	27.5.1925
Britannia	29.12.1923	Britannia ratifioi sopimuksen dominioidensa Australian, Etelä-Afrikan, Intian, Kanadan ja Uuden-Seelannin puolesta.
Bulgaria	20.10.1925
Chile	17.12.1928
Dominikaaninen tasavalta	3.2.1927
Egypti	13.9.1925
Espanja	12.11.1925
Etelä-Afrikka	29.12.1923	Ratifiointihetkellä Etelä-Afrikka oli Britannian dominio.
Intia	29.12.1923	Ratifiointihetkellä Intia oli Britannian dominio.
Irlanti	18.4.1949	Solmimishetkellä Irlanti kuului Britanniaan; Irlanti ilmoitti 15.4.1976, että se on sitoutunut sopimukseen itsenäistymisestään 18.4.1949 lähtien.
Islanti	31.5.1994
Italia	6.8.1924
Itävalta	12.3.1930
Japani	2.4.1925
Kanada	29.12.1923	Ratifiointihetkellä Kanada oli Britannian dominio.
Kiina	1.7.1925	Ratifiointihetkellä Kiinan tasavalta; sekä Kiinan kansantasavalta että Kiinan tasavalta eli Taiwan ovat julistautuneet seuraajavaltioksi tai valtiojatkumoksi, mutta sopimuksen kaikki muut osapuolet tunnustavat ainoastaan Kiinan kansantasavallan.
Korea	11.9.2012
Kreikka	21.10.1925
Latvia	13.6.2016
Liettua	22.1.2013
Monaco	22.6.1925
Norja	8.10.1924
Pohjois-Korea	16.3.2016
Portugali	24.10.1927
Puola	2.9.1931
Romania	10.7.1925
Ranska	6.9.1924
Ruotsi	15.9.1924
Saksa	16.11.1925	Itä-Saksa (1949-1990) ilmoitti sitoutuneensa sopimukseen 7.8.1974 lähtien.
Saudi-Arabia	23.9.1932	Hijaz liittyi sopimukseen 2.9.1925; Saudi-Arabia on seuraajavaltiona sitoutunut sopimukseen muodostumisestaan 23.9.1932 lähtien.
Slovakia	1.1.1993	Tšekkoslovakia liittyi sopimukseen 9.7.1930; Slovakia ilmoitti 21.2.2017, että se on seuraajavaltiona sitoutunut sopimukseen itsenäistymisestään 1.1.1993 lähtien.
Suomi	12.8.1925
Sveitsi	30.6.1925
Tanska	24.1.1924
Tšekki	1.1.1993	Tšekkoslovakia liittyi sopimukseen 9.7.1930; Tšekki ilmoitti 21.6.2006, että se on seuraajavaltiona sitoutunut sopimukseen itsenäistymisestään 1.1.1993 lähtien.
Unkari	29.10.1927
Uusi-Seelanti	29.12.1923	Ratifiointihetkellä Uusi-Seelanti oli Britannian dominio.
Venetsuela	8.2.1928
Venäjä	21.12.1991	Neuvostoliitto liittyi sopimukseen 7.5.1930; Venäjä ilmoitti 27.1.1992 jatkavansa sitoutumistaan sopimukseen.
Viro	7.4.1930
Yhdysvallat	2.4.1924

Myös Jugoslavia liittyi sopimukseen 6.7.1925, mutta yksikään sen seuraajavaltioista ei ole ilmoittanut sitoutuneensa sopimukseen.

Sopimuksen pääkohdat

Huippuvuoret ovat osa Norjaa

Sopimus tunnustaa Norjalle täyden ja jakamattoman määräämisoikeuden Huippuvuorten saariin. Huippuvuoret ovat jakamaton osa Norjan kuningaskuntaa, joka säätää saariryhmää koskevat lait, ratifioi ne ja huolehtii niiden täytäntöönpanosta. Sopimus tunnustaa kuitenkin tiettyjä oikeuksia sopijamaiden kansalaisille ja yrityksille, joten Norjan viranomaisten on huolehdittava, että lait ja säädökset ovat sopusoinnussa sopimuksen kanssa.

Syrjintäkielto

Sopimusmaiden kansalaisilla ja yrityksillä on yhtäläiset oikeudet päästä ja asettua Huippuvuorille. Oikeus kalastukseen, metsästykseen tai osallistua mihin tahansa merenkulku-, kaivos- tai kauppatoimintoihin on myönnettävä kaikille yhtäläisin oikeuksin. Kaikkien toimijoiden tulee noudattaa Norjan säätämiä lakeja ilman, että kansalaisuuden perusteella myönnettäisiin etuoikeuksia.

Verotusoikeus

Sopimuksen 8. artikkeli määrittelee, että kaikkien verojen, tullien ja maksujen tulee hyödyttää ainoastaan Huippuvuoria. Norjan valtion voi kerätä verotuloja vain sen verran mitä tarvitaan Huippuvuorten hallintoon. Tämän vuoksi Huippuvuorilla on muuta Norjaa pienempi tuloveroprosentti, joka on tällä hetkellä 15,8%. Huippuvuorilla ei ole arvonlisäveroa eikä muita veroja lukuun ottamatta tuloveroa.

Sotilaallinen läsnäolo

Svalbard ei ole demilitarisoitu eikä neutraali. Sopimuksen yhdeksännen artiklan mukaisesti Norjan on huolehdittava siitä, että saariryhmälle ei rakenneta linnoituksia eikä laivastotukikohtia, eikä saariryhmälle saa käyttää tai sallia käyttää sodan kaltaisiin tarkoituksiin. Norjan puolustusvoimien läsnäolo saariryhmällä on vähäistä, rajoittuen lähinnä rannikon tarkkailuun.

Ympäristönsuojelu

Sopimus velvoittaa Norjaa suojelemaan Huippuvuorten luontoa.

Lähteet

1. Traktat angående Spitsbergen Lovdata. Viitattu 3.1.2020. (norjaksi) (ranskaksi)
2. Treaty concerning the Archipelago of Spitsbergen, and Protocol [1925 ATS 10] www.austlii.edu.au. Viitattu 17.2.2022.
3. Finlex, Valtiosopimukset: 15/1925 Huippuvuoria koskeva kansainvälinen sopimus

Aiheesta muualla

• Sysselmannen på Svalbard (norjaksi)
• Finlex, Valtiosopimukset: 15/1925 Huippuvuoria koskeva kansainvälinen sopimus