From Wikipedia, the free encyclopedia
Latvian Sosialistinen Neuvostotasavalta (latv. Latvijas Sociālistiskā Padomju Republika, LSPR) oli Pihkovassa 17. joulukuuta 1918 latvialaisbolševikkien (VKP(b) keskuskomitean Latvian-komiteoiden keskuskomitea) Latvian julistama hallintomuodostelma, tavoitteiltaan neuvostotasavalta, jonka johtaja oli Pēteris Stučka. Sosialistinen Neuvostotasavalta julistettiin perustetuksi Pihkovassa. Virallisesti bolševikkihallinto lopetti toimintansa viimeisenä puna-armeijan ja latvialaisbolševikkien menetettyä itäisen Latvian Latgalen alueen 13. tammikuuta 1920 Daugavpilsin taistelun jälkeen.
| Latvian Sosialistinen Neuvostotasavalta Latvijas Sociālistiskā Padomju Republika |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | sosialistinen tasavalta | ||
| Kansankomissaarien puhemies | Pēteris Stučka | ||
| Pääkaupunki |
Riika (1919) Dvinsk (Daugavpils) Režitsa (Rēzekne) |
||
| Historia | |||
| – Perustettu | 17. joulukuuta 1918 | ||
| – Lakkasi olemasta | 13. tammikuuta 1920 | ||
| Viralliset kielet | latvia, venäjä ja latgalli | ||
| Kielet | saksa, jiddiš, liettua ja viro [1] | ||
| Valuutta | Rupla | ||
| Tunnuslause | "Visu zemju proletārieši, savienojieties!" | ||
| Kansallislaulu | Internacionāle | ||
| Edeltäjä(t) |
 Baltian herttuakunta Latvia |
||
| Seuraaja(t) |
Latvia |
||
|
Neuvosto-Venäjän nukkevaltio |
|||
_2.jpg)
Keisarillisen Saksan antautumisesta ensimmäisessä maailmansodassa oli kulunut vain viikko eli 18. marraskuuta 1918, kun Riiassa julistettiin Kārlis Ulmanisin ja Jānis Čaksten johdolla Latvian tasavalta perustetuksi.[2] Pian sen jälkeen 23. marraskuuta 1918 perustettiin Neuvosto-Venäjällä Pihkovassa Neuvosto-Venäjän kansalaiskysymyksistä vastaavan komissariaatin käskystä "vallankumouksellinen sotilaskomitea" ja pian sen jälkeen 4. joulukuuta "Latvian väliaikainen neuvostohallitus" johtajanaan Pēteris Stučka, joka pyysi välittömästi apua Neuvosto-Venäjältä.[3] Virallisesti Latvian sosialistinen neuvostohallitus perustettiin Moskovassa 14. joulukuuta 1918 ja Latvian sosialistinen neuvostotasavalta 17. joulukuuta 1918. Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti hallituksen 22. joulukuuta "avunantolupauksin".[4]
Puna-armeija tunkeutui Latviaan jo seuraavana päivänä, 18. joulukuuta 1918, Latvian sosialistisen neuvostotasavallan perustamisen jälkeen tunkeutuen Viron ja Latvian rajalla olevaan Valgan kaupunkiin. Näin oli käynnistynyt Latvian vapaussota. Puna-armeijan joukot koostuivat venäläisten lisäksi latvialaisista puna-armeijan rykmenteistä, ns. latvialaisista tarkka-ampujista (latv. Latviešu strēlnieki). Valkasta tuli tällöin Latvian neuvostohallituksen sijaintipaikka Riian valtaamiseen asti, joka tapahtui 4. tammikuuta 1919. Ennen Riian valtausta puna-armeijan tukemat latvialaisbolševikit olivat vallanneet Pohjois-Latviassa jo 7. joulukuuta Alūksnen ja 23. joulukuuta Cēsisin sekä etelässä Daugavpilsin 9. joulukuuta sekä Pļaviņasin 17. joulukuuta. Eteneminen pysähtyi vasta Kuurinmaalla Ventajoelle. Näin Latvian neuvostohallitus saattoi sähköttää Moskovaan[4]:
»Riian yllä liehuu Neuvosto-Latvian punainen lippu.»
Ensimmäinen maailmansodan aselevon mukaan valtaa Baltiassa pitäneiden saksalaisten tuli tukea kuitenkin juuri itsenäistyneitä kansallisia tasavaltoja – siis myös Ulmanisin hallitusta. Riiassa olleet maailmansodan hävinneiden saksalaisten ja itsenäisyyden julistaneiden porvarillisten latvialaisten hallinto ja sotilaat joutuivat pakenemaan puna-armeijaa Liepājaan Kuurinmaan rannikolle. Näin vain tämä pieni Kuurinmaan eteläosa eli Liepājan kaupungin ympäristö jäi bolševikeilta valtaamatta Latvian alueesta.[5], [6]
Virallisesti Latvian sosialistisen neuvostotasavallan 60-jäseninen keskuskomitea nimitti Latvian neuvostohallituksen, jonka puheenjohtajana jatkoi Pēteris Stučka. Muita merkittäviä jäseniä olivat mm. varapuheenjohtaja Jūlijs Daniševskis ja valistusasian kansankomissaari Jānis Bērziņš, joka johti myöhemmin Neuvosto-Venäjän valtuuskuntaa vuonna 1920 Suomen kanssa käydyissä Tarton rauhanneuvotteluissa.[7] Stučkan hallitus kumosi kaikki aiempien hallitusten lait ja julisti 8. tammikuuta 1919, että kaikki Neuvosto-Venäjän hallituksen antamat säädökset ovat lainvoimaisia. Latvian bolševikkihallitus oli työväenluokan hallitus, ja vain työläiset saattoivat osallistua vaaleihin. Tammikuun 15. päivänä 1919 hyväksyttiin Latvian sosialistisen neuvostotasavallan perustuslaki[8], joka vahvisti Neuvosto-Venäjän perustuslain mukaiset periaatteet, loi Neuvosto-Venäjän mukaisen hallintomallin ja hyväksyi maan symbolit. Latvian kommunistisen puolueen 6. kongressi järjestettiin Riiassa 6. maaliskuuta. Silloin luotiin maahan nuorisojärjestö komsomol. Latvian bolševikkipuolueen jäsenmäärä oli ennen valtaannousua ollut alle 1 000, mutta kongressin aikaan jäsenmäärä oli noussut 8 000:een.
Bolševikkihallinto loi maahan terrorijärjestelmän.[9] Stučkan hallitus antoi 30. tammikuuta 1919 asetuksen vallankumouksellisten tuomioistuinten perustamisesta. Sen seurauksena Latviassa tuomittiin ammuttavaksi yli 3 000 ihmistä. Helmikuussa maahan perustettiin kolme keskitysleiriä, joissa oli vangittuna tuhansia poliittisia vastustajia.[10] Huhtikuussa Stučkan hallitus antoi käskyn karkottaa baltiansaksalaiset Siperiaan. Kun bolševikkivalta kaatui keväällä 1919, leireistä vapautettiin kaikkiaan 18 000 porvariston ja saksalaisen väestönosan henkilöä.
Viron tasavallan joukot yhdessä suomalaisen Pohjan Poikien joukkojen kanssa johtajanaan everstiluutanantti Hans Kalm pakottivat puna-armeijan perääntymään Latvian puolelle helmikuun 1919 alussa vapauttaen mm. rajakaupunki-Valgan. Neuvosto-Venäjän ja Latvian bolševikkijoukot hyökkäsivät maaliskuun alussa pohjoiseen Viron kansallista armeijaa vastaan, mutta eivät onnistuneet suunnitelmassaan edetä Viron alueelle.[11] Seuraavina kuukausina, toukokuussa ja kesäkuussa 1919, virolaiset ja mukaan tulleet valkoiset venäläiset valloittivat lisää alueita Neuvosto-Venäjältä, mikä pakotti puna-armeijan siirtämään joukkojaan puolustamaan Pietaria. Etelän suunnassa puolalaiset lähestyivät Daugavpilsiä. Tässä tilanteessa latvialaisbolševikkijoukot organisoitiin puna-armeijan 15. armeijaksi.
Eteläisessä Latviassa Kuurinmaalla entiset alueen valtaapitäneet saksalaiset muodostivat balttien vapaaehtoisarmeijasta Baltian Landeswehristä, vapaaehtoisesta Rautaisesta divisioonasta ja valtakunnansaksalaisesta 1. Kaartin reservidivisioonasta kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin johdolla armeijakunnan ja samalla Latviassa valtaapitäneille bolševikeille vastavoiman. Asiasta sovittiin Ulmanisin kanssa joulukuussa 1918.[12] Maaliskuussa 1919 von der Goltzilla oli aseissa 13 500 miestä, joista oli 1 400 latvialaista Ulmanisin kannattajaa. Joukot valtasivat bolševikkijoukoilta Kuurinmaan pohjoisosan eli Ventspilsin (saks. Windau), Tukumsin (saks. Tucums) ja Jelgavan (saks. Mitau). Vaikka saksalaisten tuli taistella kansallisen hallituksen kanssa bolševikkeja vastaan, von der Goltz pyrki toteuttamaan edellisenä vuonna kaatunutta Baltian herttuakunnan ideaa eli saksalaisten määräävän aseman säilyttämistä Baltiassa. Suhteet Ulmanisin ja von der Goltzin välillä heikkenivät. Suhteet katkesivat lopullisesti saksalaisten ja latvialaisten välillä huhtikuussa 1919, kun saksalaiset nostivat valtaan Andrievs Niedran – käytännössä saksalaisten nukkehallituksen korvaamaan Ulmanisin hallitusta.[13], [14]
Vuoden 1919 vappuna Riiassa bolševikkivalta järjesti vallankumousjuhlat, hallituksen suosio latvialaisten silmissä oli pudonnut jo ratkaisevasti – jopa työläisten keskuudessa. Maan elintarvikehuolto oli romahtanut. Saksalaiset valloittivat bolševikeilta Riian 22. toukokuuta, ja Latvian bolševikkihallinto joutui siirtymään itäiseen Latviaan Rezekneen.[15] Stučkan hallitus siirtyi pian sen jälkeen Rezeknestä edelleen Neuvosto-Venäjälle Velikije Lukiin 2. kesäkuuta 1919, mutta palasi heinäkuussa takaisin Rezekneen rintaman vakiinnuttua. Tässä vaiheessa Neuvosto-Latvian hallituksen tärkeimmät tehtävät oli luovutettu Neuvosto-Venäjän viranomaisille Neuvosto-Venäjän bolševikkipuolueen päätöksellä.
.jpg)
Latvian sosialistinen neuvostotasavalta toimi Latvian itäisessä osassa Latgalessa aina tammikuuhun 1920 asti. Tällöin Latvian tasavallan ja Puolan tasavallan joukot voittivat puna-armeijan yksiköt Daugavpilsin taistelussa. Rauha Latvian tasavallan ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittin Riiassa elokuussa 1920. Solmittu rauha vahvisti Latvian tasavallan olemassaolon ja Neuvosto-Latvian loppumisen virallisesti.[16], [17]
Neuvosto-Latvian synnyttyä neuvostoliittolainen historiankirjoitus kuvasi vuonna 1940 syntyneen Latvian Sosialistisen Neuvostotasavallan eli Neuvosto-Latvian jatkumona kehitykselle, joka oli käynnistynyt jo Venäjän keisarikunnan kukistuttua. Latvian tasavalta oli siis tämän mukaan vain välivaihe tässä kehityksessä, jossa Neuvosto-Latvia oli varsinainen pääkehitysvaihe. Latvian Sosialistinen Neuvostotasavalta oli sen mukaan lähtökohta Neuvostoliiton neuvostotasavaltana olleen Neuvosto-Latvian synnylle.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
.svg)
.svg)
