latvialaissyntyinen bolševikki ja neuvostoliittolainen diplomaatti From Wikipedia, the free encyclopedia
Jan Antonovitš Berzin (ven. Ян Анто́нович Бе́рзин, latv. Jānis Bērziņš; 29. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1881 Cēsisin kihlakunta, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 29. elokuuta 1938 Moskova, Neuvostoliitto)[1] oli latvialaissyntyinen bolševikki ja neuvostoliittolainen diplomaatti.
Berzin oli lähtöisin latvialaisesta talonpoikaisperheestä ja koulutukseltaan opettaja. Hän liittyi vuonna 1902 Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja alkoi toimia sen bolševikkisiivessä. Berzin oli vuosina 1906–1907 bolševikkien Pietarin-komitean puheenjohtaja. Vuonna 1914 hänestä tuli Latvian sosiaalidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattajan Cīņan päätoimittaja. Hän edusti Latvian sosiaalidemokraatteja Zimmerwaldin konferenssissa vuonna 1915 ja asui sen jälkeen jonkin aikaa Yhdysvalloissa. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen hän palasi maanpaosta Venäjälle ja hänet valittiin sekä Latvian työväenpuolueen että Venäjän bolševikkipuolueen keskuskomiteaan. Bolševikkien keskuskomiteassa hän jäi seuraavana vuonna ehdokasjäseneksi.[1][2]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Berzin nimitettiin toukokuussa 1918 Neuvosto-Venäjän lähettilääksi Sveitsiin, mutta paikalliset viranomaiset karkottivat hänet marraskuussa 1918. Hän oli keväällä 1919 lyhytikäisen Latvian neuvostotasavallan valistusasiain kansankomissaarina ja vuosina 1919–1920 Kommunistisen internationaalin sihteerinä.[1][2] Berzin johti Neuvosto-Venäjän valtuuskuntaa Suomen kanssa käydyissä Tarton rauhanneuvotteluissa vuonna 1920.[3] Maiden solmittua diplomaattisuhteet hän oli helmikuusta heinäkuuhun 1921 myös Neuvosto-Venäjän ensimmäisenä virallisena lähettiläänä Suomessa. Sen jälkeen hän oli Neuvostoliiton vara-asiainhoitajana Isossa-Britanniassa ja vuosina 1925–1927 lähettiläänä Itävallassa.[1][2]
Vuodesta 1929 Berzin työskenteli historiallisten asiakirjojen julkaisun parissa. Hänet nimitettiin vuonna 1932 Neuvostoliiton keskusarkiston johtoon, ja hän toimitti Krasnyi arhiv -aikakauskirjaa, jossa julkaistiin vallankumoushistoriaan liittyneitä dokumentteja.[1][2] Hänet vangittiin Stalinin vainojen aikana joulukuussa 1937 ja teloitettiin elokuussa 1938. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
