From Wikipedia, the free encyclopedia
Kuolleet sielut (ven. Мёртвые души, Mjortvye duši) on Nikolai Gogolin romaani vuodelta 1842, joka kertoo salaperäisen päähenkilön kollegineuvos Tšitšikovin ostosmatkoista ja niistä koituvista tapahtumista. Tšitšikov ostaa matkoillaan maanomistajilta kuolleita 'sieluja' eli kuolleita maaorjia, joita ei ole vielä poistettu henkikirjoitusluettelosta. Motiivikseen hän selittää ostavansa talonpoikia saadakseen arvostusta ja vakuuttaakseen morsiamensa vanhemmat.
Kuolleet sielut | |
---|---|
Мёртвые души | |
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Nikolai Gogol |
Kieli | venäjä |
Genre |
satiiri huumori |
Julkaistu | 1842 |
Suomennos | |
Suomentaja | useita suomennoksia: ks. luettelo alla |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Gogol itse luonnehti Kuolleita sieluja sen alkuperäisen alaotsikon mukaan runoelmaksi. Kirjailija piti hyvää ystäväänsä runoilija Puškinia innoittajanaan sekä Reviisoriin että Kuolleisiin sieluihin.[1]
Gogol suunnitteli kirjoittavansa kolmiosaisen venäläisen vastineen Danten Jumalaiselle näytelmälle. Kuolleet sielut vastaa Danten Helvettiä.[2] Kiirastulta vastaava toisen osan, jossa kuvataan kristillis-moralisoivaan sävyyn Tšitšikovin kehitystä positiiviseksi sankariksi, käsikirjoituksen kirjailija poltti ennen kuolemaansa. Hän kirjoitti sitä kymmenen vuoden ajan. Tarinasta on olemassa muutaman sivun mittainen runko ja se on suomennettu vuonna 1966 ilmestyneessä Valitut teokset II -kirjassa.[3]
Teos on ilmestynyt useina suomennoksina. Kirja on Gogolin pääteos ja kirjallisuuden klassikko.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.