![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7f/UpsilonAndromedae_D_moons.jpg/640px-UpsilonAndromedae_D_moons.jpg&w=640&q=50)
Kuiden elinkelpoisuus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kuiden elinkelpoisuudella tarkoitetaan tutkimusaihetta, jossa selvitetään kuiden mahdollisuutta ylläpitää elämää.[1] Se on orastava ala, jota pidetään tärkeänä astrobiologiassa monesta syystä, tärkeimpänä se että luonnollisten satelliittien ennustetaan olevan paljon yleisempiä kuin planeettojen ja niiden asuttavuustekijöiden otaksutaan olevan samanlaisia kuin planeetoilla.[2][3] On kuitenkin ympäristöeroja, jotka ovat avaintekijöitä maan ulkopuolisen elämän suhteen.
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7f/UpsilonAndromedae_D_moons.jpg/640px-UpsilonAndromedae_D_moons.jpg)
Vahvimmat ehdokkaat kuiden elinkelpoisuudelle ovat tämänhetkisessä tilanteessa jäiset kuut.[4] Näitä ovat muun muassa Jupiterin Europa[5] ja Saturnuksen Enceladus[6], vaikkakin jos elämää on kummassakaan paikassa, niin se olisi rajoittunutta pinnanalaisille alueille. Historiallisesti tarkasteltuna elämän Maalla ajateltiin olevan vain pinnanpäällinen ilmiö, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat näyttäneet, että puolet maapallon elämästä voisi elää pinnan alla.[7] Europa ja Enceladus sijaitsevat elämänvyöhykkeen ulkopuolella, minkä on historiallisesta näkökulmasta katsottu määrittävän elämän rajat Aurinkokunnassa alueeksi, jossa vesi voi olla nestemäisenä pinnalla. Aurinkokunnan elinkelpoisella vyöhykkeellä sijaitsee vain kolme kuuta: Kuu ja Marsin kuut Phobos ja Deimos (kylläkin jotkut arviot laittavat Marsin ja sen kuut hieman elinkelpoisen vyöhykkeen ulkopuolelle)[8] – yhdelläkään näistä ei ole ilmakehää tai vettä nestemäisessä muodossa. Vuorovesivaikutus[9][10] on mahdollisesti suurena tekijänä luonnollisten kuiden elinkelpoisuuden suhteen.
Eksokuiden olemassaoloa ei ole vielä varmistettu. Niiden havaitseminen on erittäin hankalaa, koska nykyiset havaitsemismenetelmät rajoittuvat ylikulkumenetelmään.[11] On mahdollista, että jotkut niiden piirteet voidaan selvittää samankaltaisilla tavoilla, joilla määritellään ylikulkevia planeettoja.[12] Tästä huolimatta jotkut tutkijoista arvioivat, että on yhtä paljon eksokuita kuin elinkelpoisia planeettoja.[2]