Kontinkieli
lasten salakieli, joka perustuu kontti-sanan lisäämiseen ja tavujen vaihtoon From Wikipedia, the free encyclopedia
lasten salakieli, joka perustuu kontti-sanan lisäämiseen ja tavujen vaihtoon From Wikipedia, the free encyclopedia
Kontinkieli on leikkikieli, jossa jokaisen sanan jälkeen lisätään kontti, ja alkuperäisen sanan ja kontti-sanan alkuosat vaihdetaan keskenään. Näin esimerkiksi sanasta sana tulee ensin sana kontti ja alkuosat vaihtamalla kona santti. Kontinkieli kuuluu sananmuunnoskielten typologiassa äänteenvaihdoskieliin (erotukseksi tavumuunnoskielistä), ja toisaalta avainkieliin, koska siinä käytetään avainsanaa (kontti).[1][2]
Jouko Seppänen on vuonna 1981 esittänyt tarkemman analyysin kontinkielen säännöistä: mistä kohdasta sana katkaistaan ja millaisia mukautumia lisäksi tapahtuu. Katkaisu ei perustu tavujakoon eikä morfirajoihin, vaan sanojen metrisiin ja äänteellisiin piirteisiin. Lyhyt tai pitkä vokaali tulee yleensä mukaan alkuosaan: sana kontti → kona santti, aatto kontti → kootto antti. Jälkimmäisessä esimerkissä näkyy, ettei katkaisukohdan tarvitse osua tavurajaan. Lisäksi vokaalien pituudet mukautuvat niin, että sanojen metrinen hahmo säilyy. Enempää kuin kahta vokaalia ei alkuosaan tule mukaan: vaa’an kontti → kooan vantti. Sanan loppuosa mukautuu alkuosan vokaalisointuun: löyly kontti → koulu löntti.[1]
Diftongista tulee yleensä alkuosaan vain ensimmäinen vokaali: kieli kontti → koeli kintti. Diftongien käsittelystä on tosin eri versioita, esimerkiksi L. Campbellin vuonna 1976 esittämä kooli kientti. Seppäsen tulkinnan tukena on Samuli Paulaharjun vuoden 1917 sanalippu, jossa on muoto kieltä kontti → koelta kintti. Campbellin havainnot perustuvat amerikansuomalaisten kielikorvaan.[1]
Seppänen esitteli kontinkielelle kääntävän Interlisp-ohjelman, joka oli toteutettu Teknillisen korkeakoulun DECSystem-20-tietokoneella. Ohjelma osasi myös muita leikkikieliä, kuten siansaksan.[1] Common Lisp -toteutus esitellään Eero Hyvösen ja Jouko Seppäsen kirjassa Lisp-maailma 2 (1987).[2]
