petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäsheimo From Wikipedia, the free encyclopedia
Kissaeläimet (Felidae) on petoeläinten lahkoon kuuluva heimo, joka jakaantuu kahteen alaheimoon: ”pieniin” kissoihin ja ”isoihin” kissoihin.
| Kissaeläimet | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: |
Kissaeläimet Felidae Fischer de Waldheim, 1817 |
 |
|
| Alaheimot[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Kissat ovat voimakkaita ja ketteriä eläimiä. Vaikka heimon lajeilla on merkittäviä kokoeroja, kaikki lajit muistuttavat ulkonäöltä toisiaan.[2] Kissaeläinten urokset ovat naaraita suurempia ja lihaksikkaampia. Lajien koko vaihtelee noin kahden kilogramman painoisesta mustajalkakissasta noin 300 kilogramman painoiseen tiikeriin.[3]
Kissaeläinten väritys vaihtelee mustasta, oranssiin ja valkoiseen. Monella lajilla on turkissaan naamioitumista helpottavia kuvioita, kuten ruusukkeita, täpliä ja raitoja. Melanistiset kokomustat yksilöt ovat joillan lajeilla yleisiä, mutta kokovalkoiset yksilöt ovat harvinaisia. Lajien sisällä värivaihtelu on runsasta, ja vastasyntyneet ovat usein erivärisiä kuin täysikasvuiset yksilöt. Vatsapuoli on yleensä valkoinen ja kasvoissa, hännissä ja korvien takana mustia tai valkoisia jälkiä.[3]
Kissaeläinten hampaisto on sopeutunut liharavintoon, ja sen peruskaava on 3+3 poskihammasta, 1+1 kulmahammasta, 2+3 välihammasta ja 1+1 poskihammasta.[2] Kissaeläinten raateluhampaat ovat hyvin kehittyneet, ja niiden poskihampaat ovat erikoistuneet leikkaamiseen. Kulmahampaat ovat puolestaan pitkät ja kartiomaiset ja ihanteelliset saaliseläinten lävistämiseen pienellä voimalla.[3] Ruoan kissaeläimet hienontavat lopullisesti sarveisnystyillä pinnoitetulla kielellä. Hampaiden lisäksi kissaeläinten kynnet soveltuvat erityisen hyvin saalistamiseen. Kävellessä kynnet eivät kosketa maata, sillä jänteet vetävät varpaiden viimeisiä niveliä ylöspäin. Kissoilla on etukäpälissä viisi varvasta, mutta peukalovarvas on niin lyhyt, ettei siitä jää jälkeä maahan. Takakäpälien peukalovarvas on sen sijaan surkastunut. Jaloissa on myös pehmeät polkuanturat, joiden ansiosta kissat liikkuvat äänettömästi.[2]
Kissaeläinten kuulo- ja näköaistit ovat kehittyneitä. Ne pystyvät havaitsemaan heikonkin äänen kaukaa, luokittelemaan sen ja määrittämään suunnan. Kissat myös erottavat lähietäisyydellä pienenkin liikkeen erittäin hyvin. Silmäterä laajenee pimeässä hyvin suureksi. Kissan silmä on noin kuusi kertaa ihmissilmää herkempi valoärsytykselle, sillä verkkokalvon takana on valoa heijastava tapetum lucidum -niminen heijastava kerros. Kissojen tuntoaisti on erityisen herkkä ylähuulten ja silmäkulmien pitkien viiksikarvojen juurissa.[2]
Luonnonvaraisia kissaeläimiä tavataan Australiaa ja Etelämannerta lukuun ottamatta kaikilta mantereita. Kotikissoja asuu kaikkialla, mutta luonnonvaraiset kissat puuttuvat Australiasta, Uudesta-Seelannista, Japanista, Madagaskarilta, napa-alueilta ja monilta valtamerten eristäytyneiltä saarilta.[3]
Kissaeläimiä elää puuttomaa tundraa ja napajäätiköitä lukuun ottamatta lähes kaikista elinympäristöistä. Monet lajit ovat generalisteja ja elävät useissa eri elinympäristöissä. Jotkut lajit puolestaan ovat sopeutuneet tiettyihin ympäristöihin, kuten aavikoilla elävä hietakissa.[3]
Luokittelu A revised taxonomy of the Felidae -teoksen (2017) mukaan:[4]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
