Kirjallisuusvuosi 1990 käsittelee vuoden 1990 tärkeitä kirjallisuuden tapahtumia, uutisia ja julkistuksia.
Pikafaktoja Kirjallisuusvuodet, Vuodet ...
Sulje
- Kirjailijat Eeva Kilpi ja Eeva Joenpelto olivat kriitikon mielestä kauden onnistujia. Kilpi sai Runeberg-palkinnon teoksestaan Talvisodan aika (1989) ja Joenpellon Ei ryppyä, ei tahraa (1989) oli tiukasti ihmissuhteisiin keskittyvää kerrontaa. Ulla-Lena Lundberg kuvasi ahvenanmaalaista laivanvarustajasukua teoksessaan Leo. Sukuromaanit eivät ole suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa kovin tavallisia. Lundberg sai teoksestaan Kiitos kirjasta -palkinnon (1990). Anni Blomqvistin viimeiseksi jäänyt teos, kirjailijan poikaa kuvaava Havet finns inte mer (1989) suomennettiin vuonna 1990.[1]
- Suomennetun kirjallisuuden alalla nousi esille useita uusia nimiä, kuten romaniansaksalainen esikoiskirjailija Herta Müller ja itäsaksalainen Christa Wolf.[1] Wolf kirjoitti vuonna 1979 teoksen Was bleibt, joka kertoo hänen elämästään Stasin valvonnassa. Se voitiin julkaista vasta 1990.
- Elämäkerta- ja muistelmakirjojen julkaiseminen lisääntyi Suomessa 1990-luvun alussa. Vuoden 1990 aikana niitä ilmestyi pitkälti toistasataa. Suuri osa niistä oli lapsuuden muistelua. Toinen kasvava kirjallisuuden laji oli nuortenkirjallisuus. Sen trendinä oli arvojen pohtiminen, slangi-ilmauksista luopuminen ja toisaalta hulluttelu ja rohkea huumori.[2]
- Selkokieliset sanomalehdet Selkosanomat (alk. Selkouutiset) ja LL-Bladet aloittivat ilmestymisensä.
- Suomentaja Inkeri Tuomikoski palkittiin Mikael Agricola -palkinnolla. Hän suomensi pitkäaikaisesti ranskalaisen Marcel Proustin teossarjaa Kadonnutta aikaa etsimässä. Samalla palkittiin myös kääntäjä Jukka Kemppinen, joka on julkaissut suomeksi roomalaisen Caius Valerius Catulluksen runoja, mutta myös oman runoteoksen Riitamaa.[1]
Tuulikki Kupiainen: ”Kirjavuosi 1989–90”, Mitä missä milloin 1991, s. 347–349. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11421-2
Tuulikki Kupiainen: ”Kirjavuosi 1990–91”, Mitä missä milloin : Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 380–387. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16737-5