lintulaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Kauluskaija (Psittacula krameri) on kaijalaji, joka on myös suosittu lemmikkilintuna. Kauluskaijan entinen virallinen nimi oli aleksanterinkaija. Muita nimityksiä ovat kaulanauhapapukaija, kaulanauhaparakiitti ja sepelpapukaija.
| Kauluskaija | |
|---|---|
-_During_Foreplay_at_Hodal_I_Picture_0034.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Kaijat Psittacula |
| Laji: | krameri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psittacula krameri |
|
 Kauluskaijan alkuperäinen esiintymisalue |
|
| Katso myös | |
Isokauluskaijoja pidettiin lemmikkeinä jo Aleksanteri Suuren aikaan (356–322 eaa.). Aleksanteri itse oli ihastunut näihin papukaijoihin ja omisti niitä useampia. Siitä tulee lajin nimitys aleksanterinkaija.
Kauluskaija on solakka ja pitkäpyrstöinen lintu. Se on väriltään suurimmaksi osaksi vihreä. Niskassa ja selässä on turkoosin vivahteita. Siipien alla on keltaista. Siivet ja pyrstö ovat muuta ruumista tummempia. Koiraan kaulaa kiertää ruusunpunainen, edestä musta rengas, joka ilmestyy sille noin 2–3 vuoden iässä. Naaraalla tätä rengasta ei ole. Nokka on väriltään punainen, jalat ovat harmaat. Poikasen iirikset ovat harmaat ja nokka vaaleamman värinen. Kauluskaija on 40–45 cm pitkä alalajista riippuen (pyrstö on noin puolet pituudesta). Siipikärkiväli noin 35 cm.
Kauluskaija voidaan jakaa neljään alalajiin: afrikankauluskaija (Psittacula krameri krameri), intiankauluskaija (Psittacula krameri manillensis), neumanninkauluskaija (Psittacula krameri borealis) ja abessiniankauluskaija (Psittacula krameri parvirostis)
Kauluskaijan alkuperäinen esiintymisalue sijaitsee Afrikan keskiosassa Sahelin alueen eteläpuolella sekä Intian niemimaalla ja Kaakkois-Aasiassa. Karanneet lemmikit ovat muodostaneet elinvoimaisia kaupunkipopulaatioita, Euroopassa muun muassa Isoon-Britanniaan, Belgiaan, Hollantiin, Saksaan, Ranskan Pariisiin ja Espanjan Barcelonaan, Yhdysvalloissa Floridaan, Kaliforniaan ja Havaijille, sekä Aasiassa muun muassa Israeliin, Japaniin ja Teheraniin. Laji on tavattu luonnossa myös Suomessa, mutta havaintojen perusteella vain yksittäisiä karanneita lemmikkilintuja.[2][3]
Kauluskaijan alkuperäistä elinympäristöä ovat trooppiset metsät, lauhkean vyöhykkeen metsät, suot ja mangrovealueet ja asutetut seudut. Karanneista lemmikeistä muodostuneet paikalliset populaatiot elävät pääasiassa kaupunkien puistoissa ja puistokaduilla.
Laji on sukukypsä 2–3-vuotiaana. Pesiminen aloitetaan hyvin varhain, joskus jopa tammikuussa. Naaras munii 3–4 munaa, joita haudotaan 22–26 vrk. Haudonnan aikana koiras syöttää naarasta. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon.
-_Female_on_a_Neem_(Azadirachta_indica)_tree_at_Hodal_Iws_IMG_1279.jpg)
Luonnonvaraiset kauluskaijat syövät hedelmiä, vihanneksia, silmuja, pähkinöitä, siemeniä ja marjoja. Suurina parvina ruokaillessaan ne saattavat aiheuttaa vahinkoa viljelyksille.
Lemmikkien ravinnosta pääosan muodostavat pelletit ja siemensekoitukset. Lisäksi tulee antaa monenlaisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Ruokinnassa tulee olla tarkkana, että linnun ruokavalio on varmasti riittävän monipuolinen. Silloin tällöin voi tarjota myös raejuustoa, pilttejä ym. Raikasta vettä tulee olla koko ajan saatavilla. Avokado, suklaa ja alkoholi ovat myrkkyä linnuillelähde?. Tarvitsemansa kalkin lintu saa kalkkikivestä, -rouheesta tai seepiansuomusta.
Vilkas, utelias ja seurallinen. Hyvin äänekäs. Voi kesyyntyä, jos totutus aloitetaan nuorena, mutta kesyyntyminen on yksilöllistä. Kauluskaijat eivät muodosta luonnossa niin vahvaa parisidettä kuin monet muut papukaijat, eivätkä välttämättä sen takia kiinny ihmiseenkään. Laji voi oppia puhumaan. Eräs yksilö on oppinut jopa yli 250 sanaa,lähde? mutta tämä on hyvin harvinaista ja yksilöllistä. Jotkut oppivat helposti, toiset eivät opi koskaan.
Kauluskaija tarvitsee paljon virikkeitä. Varsinkin värikkäät lelut ovat mieluisia. Leluja valitessa pitää kuitenkin muistaa, että tällä linnulla on todella vahva nokka. Kauluskaijat ovat taitavia lentäjiä ja ne lentävät mielellään. Niiden pitää päästä lentämään päivittäin. Jos lintu ei saa olla koko päivää vapaana, mikä olisi parasta, on häkin oltava riittävän suuri, jotta lintu saa suoristettua siipensä siellä.
Intiankauluskaijasta (P. k. manillensis) on jalostettu useita värimuotoja. Tällaisia värejä ovat mm. kaneli, sininen, ino, violetti, clearhead, harmaa, opaliini, kirjava, keltainen ja valkoinen.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
