jalkapallon maailmanlaajuinen kattojärjestö From Wikipedia, the free encyclopedia
Kansainvälinen jalkapalloliitto eli FIFA (lyhenne sanoista Fédération internationale de football association)[1] on jalkapallon kattojärjestö. Se hallinnoi myös futsalia ja beachfutista. Fifa toimii kattojärjestönä 208 jäsenjärjestölle ja sen tehtäviin kuuluu muun muassa lajin kehittäminen ja maailmanmestaruuskilpailujen järjestäminen.
| Kansainvälinen jalkapalloliitto | |
|---|---|
| Fédération internationale de football association | |
 |
|
 FIFA:n pääkonttori Zürichissä. |
|
| Laji | jalkapallo |
| Tyyppi | urheilujärjestö |
| Toimialue | kansainvälinen |
| Lyhenne | FIFA |
| Perustettu | 21. toukokuuta 1904 |
| Sijainti |
 Zürich, Sveitsi |
| Presidentti | Gianni Infantino |
| Varapresidentti |
|
| Sihteeri | Mattias Grafstrom |
| Jäsenyydet | |
| Jäsenet | 211 kansallista jalkapalloliittoa |
| Tytäryhteisöt | |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
FIFA perustettiin Pariisissa 21. toukokuuta 1904. Nykyisin sen päämaja sijaitsee Zürichissä Sveitsissä. FIFA:n puheenjohtajana on toiminut Gianni Infantino helmikuusta 2016 lähtien. Aiempi, vuodesta 1998 lähtien puheenjohtajana toiminut Sepp Blatter joutui pois tehtävästä korruption vuoksi.
Ajatus kansainvälisen jalkapalloliiton perustamisesta kehittyi Euroopassa 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Tärkeimpinä henkilöinä uuden liiton perustamiseksi toimivat alankomaalainen Carl Anton Wilhelm Hirschman ja ranskalainen Robert Guérin. Alankomaiden jalkapalloliiton puheenjohtajana toiminut Hirschman ehdotti liiton perustamista Englannin jalkapalloliitolle, mutta hänen ehdotuksensa ei edistynyt. Kun kävi selväksi ettei Englanti osallistuisi perustamiseen, Guérin kutsui kokoon Fifan perustavan kokouksen. Kokous pidettiin Pariisissa 21. toukokuuta 1904. Perustamiskirjan allekirjoittivat Ranskan, Belgian, Tanskan, Alankomaiden, Ruotsin ja Sveitsin liitot sekä Espanjaa edustanut Madrid FC. Lisäksi Saksan jalkapalloliitto liittyi mukaan perustamispäivänä.[2]
Perustamisen yhteydessä liitolle laadittiin sen ensimmäiset säädökset. Niissä määrättiin muun muassa että vain FIFA:aan kuuluvat liitot tunnustetaan, seurat ja pelaajat saavat edustaa vain yhtä kansallista liittoa, jalkapalloa pelataan Englannin jalkapalloliiton sääntöjen mukaan ja ainoastaan FIFA voi järjestää kansainvälisen kilpailun.[2]
Heti perustavan kokouksen jälkeisenä päivänä järjestettiin ensimmäinen Fifan kongressi, jossa liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Guérin. Varapuheenjohtajiksi valittiin Hirschman ja sveitsiläinen Victor Schneider ja hallituksen muiksi jäseniksi belgialainen Louis Muhlinghaus ja tanskalainen Ludvig Sylow.[3]
Englannin liitto liittyi mukaan huhtikuussa 1905 ja useita muita Euroopan maita myöhemmin samana vuonna. Ensimmäistä kansainvälistä turnausta oli kaavailtu pelattavaksi jo 1906, mutta yritys epäonnistui ja Guérin vetäytyi puheenjohtajan tehtävästä. Hänen tilalleen valittiin 1906 englantilainen Daniel Burley Woolfall. Hänen johdollaan englantilainen ja mannereurooppalainen jalkapallo lähestyivät toisiin ja pelin säännöt yhdenmukaistuivat.[3]
Ensimmäinen kansainvälinen jalkapalloturnaus pelattiin Lontoon olympialaisissa 1908.[3]
Ensimmäisenä Euroopan ulkopuolisena maana FIFA:aan liittyi Etelä-Afrikka 1909. Pian tämän jälkeen mukaan tulivat myös Argentiina, Chile ja Yhdysvallat.[3] Ensimmäinen maailmansota keskeytti liiton kehityksen ja sen olemassaolo oli vakaalaudalla Woolfallin kuoltua 1918. Brittiläiset liitot erosivat amatööripelaajille maksettavia palkkioita koskeneiden erimielisyyksien vuoksi,[4][5] ja sota oli jättänyt jälkensä kansainvälisiin suhteisiin. Hirschman kuitenkin onnistui pitämään yhteyksiä yllä ja lopulta liitto kokoontui jälleen 1920. Seuraavana vuonna järjestettiin taas kongressi, jolloin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin ranskalainen Jules Rimet.[6]
Rimet’n aikakaudella käynnistyi FIFA:n toiminnan merkittävä laajentuminen. Olympialaisten jalkapalloturnaus keräsi entistä enemmän osallistujia ja ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Uruguayssa 1930. Britit palasivat takaisin FIFA:aan toisen maailmansodan jälkeen 1946,[7] ja Rimet’n jättäessä liiton 1954 sillä oli jo 85 jäsenmaata.[6]
Vuonna 1954 Rimet'n seuraajaksi FIFA:n puheenjohtajana valittiin varapuheenjohtajana 25 vuotta toiminut belgialainen Rodolphe William Seeldrayers. Seeldrayersin kausi jäi kuitenkin lyhyeksi hänen kuoltua lokakuussa 1955. Tehtävässä häntä seurasi brittiläinen Arthur Drewry. Drewryn kuoltua 1961 tehtävään valittiin brittiläinen Stanley Rous. Rous’n kaudella liiton laajeneminen jatkui ja maailmanmestaruuskilpailuista tuli televisioinnin myötä maailmanlaajuinen suurtapahtuma.[8]
Kesällä 1974 Rous joutui väistymään hävittyään puheenjohtajaäänestyksen niukasti brasilialaiselle João Havelangelle. Ensi töikseen Havelange käynnisti liitossa joukon uudistuksia. Havelangen johdolla liiton työntekijämäärä kasvoi 12:ta lähes sataan ja jäsenmäärä kasvoi hänen kaudellaan 141:stä 192:een. Hän käynnisti useita kehityshankkeita sekä aloitti naisten, alle 20-vuotiaiden, alle 17-vuotiaiden ja futsalin maailmanmestaruuskilpailut.[9] Miesten maailmanmestaruuskilpailut laajenivat 16 joukkueesta ensin 24:ään vuonna 1982 ja 32 joukkueeseen 1998. Tästä hyötyivät erityisesti Euroopan ja Etelä-Amerikan ulkopuoliset maat, joilla oli aiemmin ollut vain kolme paikkaa MM-kisoihin. Havelange uudisti myös liiton talouden täysin. Hän hankki MM-kisojen niukoilla tuotoilla eläneelle FIFA:lle valtavia sponsori- ja televisiointisopimuksia.[10][11]
Havelange ei asettunut enää ehdolle kesällä 1998. Hänen tilalleen valittiin sveitsiläinen Sepp Blatter, joka oli aiemmin toiminut 17 vuotta FIFA:n pääsihteerinä. Blatterin kaudella pelattiin ensimmäisen kerran seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut.[12] Blatterin aikana Fifaa ja häntä itseään syytettiin talousepäselvyyksiä.[13]
FIFA:n korkein päättävä elin on FIFA:n kongressi, jossa jokaisella jäsenjärjestöllä on yksi ääni. Kongressi kokoontuu vuosittain ja vain se pystyy muuttamaan liiton sääntöjä. Kongressi valitsee liiton puheenjohtajan, hallituksen ja pääsihteerin.[14] Liitolla on myös useita hallituksen tai kongressin luomia komiteoita kuten kurinpito-, erotuomari- ja lääketieteellinen komiteat.[15]
FIFA toimii yhteistyössä myös eri maanosien jalkapalloliittojen kanssa. Eri maiden jalkapalloliitot ovat FIFA:n jäseniä suoraan eikä maanosaliittojen kautta, mutta päästäkseen FIFA:n järjestämiin kilpailuihin niiden pitää kuulua myös johonkin maanosaliittoon. Maanosaliitot ovat:[16]
Maiden sijoittuminen maanosaliittoihin ei aina noudata perinteisiä maanosien välisiä rajoja. Monet pääosin tai kokonaan Aasiassa sijaitsevat valtiot kuten Venäjä, Israel ja useat entisen Neuvostoliiton neuvostotasavallat kuuluvat Euroopan jalkapalloliittoon. Australia kuuluu nykyään Oseanian sijasta Aasian jalkapalloliittoon ja Guyana sekä Suriname ovat CONCACAF:n jäseniä vaikka ovat eteläamerikkalaisia valtioita.[17]
Kansainvälisellä jalkapalloliitolla on 208 jäsenjärjestöä,[17] mikä on enemmän kuin Yhdistyneillä kansakunnilla, koska kaikki FIFA:n jäsenet eivät ole itsenäisten valtioiden jalkapalloliittoja. Esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta ei ole FIFA:n jäsen, mutta Englanti, Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti – jotka muodostavat Yhdistyneen kuningaskunnan – ovat.[18][19] Britannian lisäksi itsenäisistä valtioista jäseniä eivät ole Kiribati, Marshallinsaaret, Mikronesia, Monaco, Nauru, Palau, Tuvalu ja Vatikaanivaltio.[19]
FIFA osallistuu jalkapallon sääntöjen kehittämiseen sääntöjä määrittävän yhteistyöjärjestö IFAB:n kautta. Liitolla on järjestössä neljä edustajaa ja muut neljä tulevat Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin jalkapalloliitoista.[20]
Jalkapallon lisäksi FIFA hallinnoi myös futsalia ja beachfutista, mitä varten on perustettu erillinen komitea.[15]
João Havelangea on syytetty toistuvasti korruptiosta ja diktatorista otteista ollessaan FIFA:n puheenjohtaja 1974–1998. David Yallop väitti kirjassaan How They Stole the Game (1999) Havelangen kavaltaneen rahaa Brasilian jalkapalloliitolta muun muassa ostaakseen ääniä FIFA:n puheenjohtajavaaliin.[21] Yallopin mukaan Havelange myi MM-kisojen markkinointi- ja televisiointioikeudet alihintaan Horst Dasslerin johtamalle markkinointiyhtiö ISL:lle, joka myi ne edelleen saavuttaen merkittäviä voittoja.[22] Vastineeksi Dasslerin väitetään ostaneen Havelangelle ääniä.[23]
Havelangen seuraaja Sepp Blatter voitti puheenjohtajavaalissa ruotsalaisen Lennart Johanssonin 1998. Journalisti Andrew Jenningsin mukaan Havelange käytti vaikutusvaltaansa Blatterin puolesta ja lahjoi muun muassa useiden afrikkalaisten liittojen edustajia.[23] Blatteriä itseään on myös syytetty lahjonnasta ja äänien ostamisesta,[24] mutta hänet on vapautettu syytteistä.[25]
Vuonna 2001 FIFA:n markkinointikumppani ISL-ISMM ajautui konkurssiin ja kaksien seuraavien MM-kisojen televisiointioikeudet omistanut KirchMedia hajosi keväällä 2002, mistä aiheutui FIFA:lle merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Useat FIFA:n hallituksen jäsenet vaativat liiton talouden tutkimista, mutta se ei aluksi saanut enemmistön kannatusta. Lopulta sisäinen tutkintakomitea perustettiin maaliskuussa 2002, mutta Blatter hajotti sen kuukautta myöhemmin. Toukokuussa 2002 pääsihteerinä toiminut Michel Zen-Ruffinen julkisti raportin, jonka mukaan liiton taloudenpidossa on epäselvyyksiä ja Sveitsin lakeja on mahdollisesti rikottu. Osa hallituksesta vaati Blatterin eroa, mutta hän kieltäytyi ja tyytymättömät hallituksen jäsenet veivät asian oikeuteen. Hallitus luopui lopulta syytteistä ja Zen-Ruffinen sai potkut.[26][27][28]
Vuonna 2006 BBC:n Panorama-ohjelmassa paljastettiin että ISL oli maksanut FIFA:n toimihenkilöille lahjuksia lähes 20 vuoden ajan vastineeksi markkinointi- ja televisiointioikeuksista.[29] Kesällä 2010 lahjuksia tutkinut sveitsiläinen oikeusistuin totesi että lahjuksia maksettiin ainakin 58 miljoonaa puntaa.[30]
Myös muita FIFA:n toimihenkilöitä, kuten CONCACAF-liiton puheenjohtajana ja FIFA:n varapuheenjohtajana toimivaa Jack Warneria, on syytetty korruptiosta. Warner sai 1980- ja 1990-luvulla FIFA:n Karibian alueen televisiointioikeudet halvalla ja myi ne eteenpäin. Warnerin perheen omistama matkayhtiö sai yksityisoikeuden myydä Trinidad ja Tobagon 2006 MM-kisojen lippuosuuden. Lisäksi hänen poikansa myi eteenpäin moninkertaiseen hintaan isänsä ostamia lippuja.[31]
Seitsemän FIFA:n johtohahmoja pidätettiin 27. toukokuuta 2015 Sveitsissä Zürichissä samaan aikaan kun siellä pidettiin kokousta, jossa oli tarkoitus järjestää puheenjohtajavaali. Pidätysten perusteena ovat korruptiosyytteet, joiden taustalla ovat FBI:n tutkimukset ja Yhdysvaltojen oikeusministeriön syytekirjelmä.[32]
Syytettyinä on yhdeksän FIFA:n johtoon kuuluvaa, kuten Keski-Amerikan ja Karibian alueen jalkapalloliiton CONCACAFin entinen ja nykyinen puheenjohtaja Jeffrey Webb ja Jack Warner, sekä neljä urheilumarkkinointiyritysten edustajaa.[32]
Sepp Blatter ilmoitti kesäkuussa 2015 aikovansa jättää puheenjohtajan paikan, vaikka hänet oli muutama päivä aikaisemmin valittu tehtävään[33][34]. Syyksi on esitetty että paineet kävivät liian kovaksi, ja kyseessä on lähinnä kolmea seikkaa. Ensinnäkin korruptioskandaali alkaa lähetä liiaksi häntä itseään, toiseksi sponsorit alkoivat hävitä FIFA:n taustalta, ja kolmanneksi Uefan painostus alkoi olla liian voimakasta.[35] Itse korruptioskandaalin selvitys on kuitenkin vasta alkanut.[35]
FIFA:n eettinen komitea määräsi 21. joulukuuta 2015 Blatterille ja UEFA:n puheenjohtajalle Michel Platinille kahdeksan vuoden toimintakiellon kaikessa jalkapallotoiminnassa korruption vuoksi. Perusteluna on Blatterin helmikuussa 2011 Platinille antama 1,8 miljoonan euron suuruinen palkkio, jolle ei löytynyt asiallista perustetta. Molemmat saivat myös sakot. Molemmat ilmoittivat valittavansa päätöksistä urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen CASiin.[36][37]
FIFA otti huippunopeisiin kameroihin perustuvan maaliviivateknologian käyttöön ensimmäisen kerran vuoden 2013 kesäkuussa Maanosaliittojen cupissa, johon se valitsi kymmenen ehdokkaan joukosta saksalaisen GoalControl-4D-tekniikan.[38]
FIFA on myös ehdottanut useita sääntömuutoksia, jotka ovat kohdanneet paljon arvostelua. Se pyrki muun muassa saamaan jalkapalloon niin sanotun 6+5-säännön, joka olisi määrännyt että ottelun alussa kentällä pitäisi olla vähintään kuusi pelaajaa, jotka saisivat edustaa joukkueen kotimaan maajoukkuetta. FIFA:n kongressi hyväksyi ehdotuksen, mutta lopulta hanke haudattiin sillä sääntö olisi rikkonut Euroopan unionin työllisyyslakeja.[39][40] Vuonna 2007 FIFA kielsi terveyssyihin vedoten maaotteluiden pelaamisen yli 2750 metrin korkeudella merenpinnasta, mikä aiheutti runsaasti vastustusta Etelä-Amerikan maissa, erityisesti Boliviassa, Ecuadorissa ja Perussa. Lopulta FIFA taipui ja kumosi kiellon toukokuussa 2008.[41]
FIFA jakaa vuosittain järjestettävässä palkintogaalassa muun muassa vuoden pelaaja -palkinnon, Reilun pelin palkinnon ja puheenjohtajan palkinnon.[42]
| Järjestys | Presidentti | Virkakausi | Kansalaisuus | ||
|---|---|---|---|---|---|
| 1 |  |
Robert Guérin | 23. toukokuuta 1904 | 4. kesäkuuta 1906 |  Ranska |
| 2 |  |
Daniel Burley Woolfall | 4. kesäkuuta 1906 | 24. lokakuuta 1918 (†) |  Englanti |
| vt. | Cornelis August Wilhelm Hirschman | 24. lokakuuta 1918 (vt.) | 1920 |  Alankomaat | |
| vt. (puheenjohtaja) |
 |
Jules Rimet | 1920 (vt.) | 1. maaliskuuta 1921 | Ranska |
| 3 | 1. maaliskuuta 1921 | 21. kesäkuuta 1954 | |||
| 4 |  |
Rodolphe Seeldrayers | 21. kesäkuuta 1954 | 7. lokakuuta 1955 (†) |  Belgia |
| vt. |  |
Arthur Drewry | 7. lokakuuta 1955 (vt.) | 9. kesäkuuta 1956 | Englanti |
| 5 | 9. kesäkuuta 1956 | 25. maaliskuuta 1961 (†) | |||
| vt. | Ernst Thommen | 25. maaliskuuta 1961 (vt.) | 28. syyskuuta 1961 | Sveitsi | |
| 6 |  |
Stanley Rous | 28. syyskuuta 1961 | 8. toukokuuta 1974 | Englanti |
| 7 |  |
João Havelange | 8. toukokuuta 1974 | 8. kesäkuuta 1998 |  Brasilia |
| 8 |  |
Sepp Blatter | 8. kesäkuuta 1998 | 8. lokakuuta 2015 (sai epäluottamuslauseen) | Sveitsi |
| vt. S [43] | .jpg) |
Issa Hayatou | 8. lokakuuta 2015 (vt.) | 26. helmikuuta 2016 |  Kamerun |
| 9 | .jpg) |
Gianni Infantino | 26. helmikuuta 2016 | virassa | Sveitsi |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
