From Wikipedia, the free encyclopedia
José Froilán González (5. lokakuuta 1922 Arrecifes, Argentiina – 15. kesäkuuta 2013 Buenos Aires, Argentiina)[2][3][4] oli argentiinalainen autourheilija, joka kilpaili Formula 1 -luokassa vuosina 1950–1957 ja 1960.[5] González osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoihin vuosina 1950–1951 ja 1953–1954, joista voitti vuoden 1954 kilpailun yhdessä ranskalaisen Maurice Trintignantin kanssa.[6][7][8][9][4][5][10] Hänen lempinimensä oli "Pampas Bull" eli Pampan härkä perustuen hänen rotevaan fyysiseen olemukseensa.[4][5][11]
| José Froilán González | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Kansalaisuus |
 Argentiina |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1950–1957, 1960 |
| Talli(t) | Maserati, Talbot-Lago, Ferrari, Vanwall |
| Kilpailuja | 26 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 2 |
| Palkintosijoja | 15 |
| Paalupaikkoja | 3 |
| Nopeimpia kierroksia | 6 |
| MM-pisteitä | 72,14 (77,64) |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1950 |
| Ensimmäinen voitto | Britannian Grand Prix 1951 |
| Viimeinen voitto | Britannian Grand Prix 1954 |
| Viimeinen kilpailu | Argentiinan Grand Prix 1960 |
González oli yksi sadoista ensimmäisistä kilpailijoista, jotka osallistuivat Formula 1:n MM-sarjaan heti sen ensimmäisenä vuonna (1950). Ensimmäinen osakilpailu, jossa hänet nähtiin mukana, oli Monacon Grand Prix 1950.[5] González lähti kolmannesta ruudusta ja vältti edeltä lähteneen Giuseppe Farinan aiheuttaman lähtökolarin. Paalupaikalta lähtenyt Juan Manuel Fangio pääsi karkuun, mutta González yritti kaikin tavoin saavuttaa häntä. Auton polttoainetankin kansi vaurioitui kilpailun alussa, mikä aiheutti polttoaineen roiskumisen ja sen leimahtamisen ohjaamossa, minkä seurauksena kisa päättyi hänen osaltaan ulosajoon.[12] Fangio ajoi kisassa ylivoimaiseen voittoon.[13] Toinen yritys tapahtui Ranskan GP:ssä samana vuonna. Fangio lähti paalupaikalta ja González kahdeksannesta ruudusta, mutta kisa päättyi auton moottoririkon aiheuttamaan keskeytykseen.[14]
Seuraavana vuonna González pääsi Enzo Ferrarin johtamalle Ferrarille, jossa hän vasta pääsi menestymään ja sai kunnian ajaa tallin historian ensimmäisen F1-sarjan voiton Silverstonessa Britannian GP:ssä 1951.[15][10] Pisteitä kertyi 24 ja ne riittivät MM-sarjassa kolmanteen sijaan jääden vain pisteen toiseksi tulleesta Alberto Ascarista.[16]
Kausi 1952 oli Ascarin todellista hallintaa, kun hän voitti kuusi peräkkäistä kilpailua kahdeksasta kilpailusta.[17] González ei voittanut kertaakaan kauden aikana ja jäi täysin italialaisen varjoon. Tuolloin menestys Maseratilla jäi vaatimattomaksi MM-sarjan 6,5 pisteen tuoman yhdeksännen sijan myötä.[5]
Kaudella 1953 González sai tallitoverikseen vuoden 1951 maailmanmestarin Fangion, joka oli palannut edellisvuonna kärsimänsä onnettomuuden järjestämältä sairauslomalta. Fangion paluun myötä myös González palasi taas lähelle huippua. Pisteitä tuli 13,5 ja niiden myötä MM-sarjan kuudes tila. Fangio sijoittui toiseksi sarjassa 28 pisteellä ja Italian GP:n voitolla.
Kaudella 1954 González palasi vielä korkeammalle kuin edellisenä vuonna. Hän otti voiton Britannian GP:ssä samalla autolla kuin kolme vuotta aiemmin. Tuo voitto jäi hänen uransa viimeiseksi MM-sarjassa. Tästä huolimatta pisteitä kertyi 25,14 ja tuloksena oli toinen sija yhteispisteissä.
(avain) (paksunnos tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta)
* Jaettu auto.
** Kilpailun nopein kierros jaettiin useamman kuljettajan kesken.[20]
† González aloitti kilpailun ajamalla Ferrari 553 Squalolla, mutta vaihtoi kilpailun aikana tallikaverinsa 625:een.[21][22]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
