Johannes V Palaiologos
Bysantin keisari / From Wikipedia, the free encyclopedia
Johannes V Palaiologos (1332–1391) oli Bysantin keisari 1341–1376 ja 1379–1391. Hänen isänsä oli Andronikos III Palaiologos.
Johannes V Palaiologos | |
---|---|
![]() | |
Bysantin keisari | |
Valtakausi | 15. kesäkuuta 1341– 12. elokuuta 1376 |
Edeltäjä | Andronikos III Palaiologos |
Seuraaja | Andronikos IV Palaiologos |
Valtakausi | 1. heinäkuuta 1379– 14. huhtikuuta 1390 |
Edeltäjä | Andronikos IV Palaiologos |
Seuraaja | Johannes VII Palaiologos |
Valtakausi | 17. syyskuuta 1390– 16. helmikuuta 1391 |
Edeltäjä | Johannes VII Palaiologos |
Seuraaja | Manuel II Palaiologos |
Syntynyt |
18. kesäkuuta 1332 Didymoteikhon |
Kuollut |
16. helmikuuta 1391 (58 vuotta) Konstantinopoli |
Puoliso | Helena Kantakuzene |
Lapset |
Andronikos IV Palaiologos Irene Palaiologina Manuel II Palaiologos Theodoros I Palaiologos Mikael Palaiologos Maria Palaiologina 3 muuta tytärtä |
Suku | Palaiologos |
Isä | Andronikos III Palaiologos |
Äiti | Anna |
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e0/Giovanni_V_di_Bisanzio_monete.jpg/320px-Giovanni_V_di_Bisanzio_monete.jpg)
Iäsnsä kuollessa Johannes oli vasta lapsi, ja äitinsä Anna Savoyn toiveista huolimatta Andronikos III:n suosikki Johannes Kantakuzenos toimi aluksi sijaishallitsijana ja 9-vuotiaan keisarin holhoojana. Pian Kantakuzenos julisti itsensä keisariksi Traakiassa. Seuranneen sisällissodan aikana Johannes V:n kannattajat ja Johannes Kantakuzenos käyttivät avukseen serbejä, turkkilaisia ja muita palkkasotilaita. Lopulta vuonna 1347 Johannes Kantakuzenos saattoi marssia Konstantinopoliin. Kantakuzenoksesta kruunattiin Johannes V:n hallitsijakumppaniksi. Johannes meni naimisiin Kantakuzenoksen tyttären Helena Kantakuzenen kanssa, mutta liittoutui silti venetsialaisten kanssa appeaan vastaan. Vuonna 1354 Kantakuzenos syrjäytettiin ja Johannes V sai vallan itselleen.[1]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c0/Urbain_V_par_Ferloni_1903.jpg/640px-Urbain_V_par_Ferloni_1903.jpg)
Osmanit olivat saaneet jo jalansijan Euroopasta Gallipolista, ja vuonna 1354 he uhkasivat Konstantinopolia. Johannes haki apua lännestä ja lupasi tarvittaessa lopettaa suuren skisman ja auttaa idän ja lännen kirkkoja yhdistymään.[1] Vuonna 1373 ottomanien sulttaani Murad I pakotti Johanneksen omaksi vasallikseen. Samalla Johanneksen poika Andronikos IV kapinoi isäänsä vastaan.
Vuonna 1376 genovalaiset auttoivat Andonikos IV:ttä syrjäyttämään isänsä, mutta vuonna 1379 Genovan suurin vihollinen Venetsia auttoi Johannes V:n takaisin valtaistuimelle.
Kun Johannes kuoli vuonna 1391, tuli hänen pojastaan Manuel II:sta keisari.