Johanneksen salainen kirja
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Johanneksen salainen kirja on gnostilainen kirjoitus, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastosta (koodeksi II, kirja 1).[1] Oikeastaan nimellä voidaan viitata kahteen erilaiseen toiselta vuosisadalta peräisin olevaan gnostilaiseen kirjoitukseen, joille on annettu kristillinen konteksti. Toisen versioista ajatellaan olevan alkuperäinen, jonka pohjalle toinen on lavennettu. Lavennettu versio on myös uudelleenmuokattu siinä määrin, että vaikka kirjoitukset jakavatkin samat teemat, niiden sanoissa ja lauseissa on vain vähän yhtäläisyyksiä. Kirjoitukset voidaan lukea Uuden testamentin apokryfisten kirjojen joukkoon.
| Johanneksen salainen kirja | |
|---|---|
 Johanneksen salaisen kirjan loppu otsikoineen ja Tuomaan evankeliumin alku Nag Hammadin koodeksissa II. |
|
| Kirjailija | tuntematon |
| Kieli | muinaiskreikka, kopti |
| Genre | ilmestyskirjallisuus |
| Julkaistu | 100-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Ismo Dunderberg, Antti Marjanen ja Erja Salmenkivi |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2005 |
| ISBN | 951-0-30859-5 |
| Sarja: Nag Hammadin kirjasto | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kirja on yksi Nag Hammadin löydön merkittävimpiä ja siitä on tullut yksi gnostilaisuuden tutkimuksen keskeisimmistä teksteistä.
Johanneksen salainen kirja kuuluu setiläiseen gnostilaisuuteen ja on syntynyt toisella vuosisadalla. Monet tällöin eläneet kristityt toivoivat kokevansa samanlaisia yliluonnollisia ilmestyksiä kuin Paavali Damaskon tiellä[2] tai Johannes Patmoksen saarella.[3]
Irenaeus viittasi Johanneksen salaiseen kirjaan teoksessaan Harhaoppeja vastaan noin vuonna 180 yhtenä niistä harhaoppisista kirjoituksista, joita toisen vuosisadan kirjoittajat tuottivat. Hän sanoi, että oli olemassa ”lukematon joukko salaisia ja laittomia kirjoituksia jotka he itse ovat väärentäneet, villitäkseen typerien ihmisten, jotka ovat tietämättömiä todellisista kirjoituksista, mielet”.[4] Irenaeus itse oli luomassa Raamatun kirjojen kaanonia, jossa evankeliumeja oli tasan neljä ja jossa muiltakin kirjoituksilta vaadittiin apostolista alkuperää. Johanneksen salainen kirja on Totuuden evankeliumin ja Juudaksen evankeliumin ohella yksi niistä teoksista, joita hän lainaa paljastaakseen ja kumotakseen ne.[5] Kirjan kääntänyt Frederick Wisse sanoo, että kirja oli edelleen käytössä kahdeksannella vuosisadalla Mesopotamian audialaisten keskuudessa.[6]
Yksi versio kirjoituksesta löydettiin Akhmimista, Egyptistä, vuonna 1896 ja kuuluu ns. Berliinin koodeksiin (BG 8502,2; sivut 19–77). Nag Hammadista, samoin Egyptistä, löydettiin vuonna 1945 kolme eri koptinkielistä versiota (koodeksien II, III ja IV kirja 1). Kaksi versioista oli pidempiä ja hyvin samanlaisia, kun taas kolmas muistutti enemmän Berliinin koodeksin lyhyempää versiota. Pidemmässä versiossa on mukana pitkä lainaus ”Zoroasterin kirjasta” (15:29–19:8f) sekä lopussa oleva Kaitselmus-hymni (30–31). Lyhyempi versio ei sisällä näitä, ja edustaa toista käsikirjoitustraditiota. Berliinin koodeksin versio edustaa kolmatta ja Irenaeuksen lainaama versio neljättä käsikirjoitustraditiota. Tämä osoittaa kirjoituksen olleen hyvin laajalti luettu varhaisissa gnostilaisissa kristillisissä piireissä.
Kirjan kuvaamaa luomismyyttiä ovat tutkineet laajalti muun muassa Carl Jung ja Eric Voegelin.
Johanneksen salainen kirja on sisällöltään muuten täysin gnostilainen, mutta se on sijoitettu kristilliseen kehyskertomukseen. Se kertoo Johanneksen saamasta ilmestyksestä, jossa Vapahtaja kertoo hänelle salaisia opetuksia. Kirjoituksen omien avaussanojen mukaan kyseessä on ”Vapahtajan opetus ja ilmoitus salaisuuksista sekä siitä, mikä on kätketty hiljaisuudessa. Nämä hän opetti oppilaalleen Johannekselle.” Johanneksen kerrotaan heti seuraavassa olevan ”Johannes, Jaakobin veli, toinen Sebedeuksen pojista”. Samoin kuin Apostolien teot, Johanneksen salainen kirja kertoo ajasta sen jälkeen, kun Jeesus oli astunut taivaisiin.
Vapahtajan opetukset seuraavat klassista gnostilaista kuvausta maailman synnystä demiurgin luomana sekä ihmisen luomisesta. Tämä kirjan kuvaus klassisesta gnostilaisesta dualistisesta mytologiasta on yksi laajimmista tunnetuista kuvauksista aiheesta. Opetukset voidaan jakaa neljään osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään todellisen Jumalan valtakuntaa. Jumala eli Isä kuvataan ylimaallisena ja ihmisille täysin käsittämättömänä. Jumalan ajatuksista syntyy erilaisia emanaatioita, ensin Kaitselmus, sitten sen välityksellä muun muassa Alkutieto, Turmeltumattomuus, Ikuinen Elämä, Totuus ja Isän ainoa Poika. Toisessa osassa Viisaus luo demiurgin, Jaldabaothin, ja tämä puolestaan alempia valtiaita ja näkyvän maailman. Kolmas osa vertautuu Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksiin maailman ja ihmisen luomisesta sekä muun muassa vedenpaisumuksesta. Neljännessä osassa käsitellään pelastusta.
Vaikka monet kirjan kertomukset vertautuvat Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, kirja kuitenkin selittää näitä tapahtumia omalla tavallaan. Raamatun luojajumala Jahve samaistetaan kirjassa tietämättömään demiurgiin Jaldabaothiin, ei todelliseen Jumalaan. Jaldabaoth muun muassa puhuu Jahvelle tyypillisillä sanoilla: ”Minä olen kiivas Jumala, eikä ole muuta jumalaa minun rinnallani” (esimerkiksi 2 Moos. 20:5, 3 Moos. 34:14). Jaldabaoth oli kateellinen ihmisessä olleelle jumalalliselle valolle, ja vangitsi hänet siksi kuolevaiseen ruumiiseen. Eevaa ei luotu Aadamin kylkiluusta vaan hänestä otettiin alkuperäisestä Jumalasta peräisin olevaa voimaa, joka sijoitettiin luotuun naishahmoon. Kielletyn hedelmän syöminen esitetään hyvänä tekona, askeleena pelastukseen, koska gnostilaisuudessa "silmien avautuminen" tulkittiin heräämiseksi Jaldabaothin aiheuttamasta unesta tai tietämättömyydestä. Kain ja Aabel ovatkin Eloim (muistuttaa Jumalan nimeä Elohim) ja Jave (muistuttaa Jumalan himeä Jahve), jotka syntyivät, kun Jaldabaoth raiskasi Eevan. Set oli Aadamin ja Eevan oikea poika. Jaldabaoth katui maailman luomista ja halusi tuhota kaiken suurella tulvalla, mutta Nooan sanotaan piiloutuneen perheineen arkin sijasta valoisaan pilveen.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
