yhdysvaltalainen näyttelijä From Wikipedia, the free encyclopedia
James Byron Dean (8. helmikuuta 1931 – 30. syyskuuta 1955) oli yhdysvaltalainen näyttelijä.
| James Dean | |
|---|---|
 James Dean vuonna 1955. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | James Byron Dean |
| Syntynyt | 8. helmikuuta, 1931 Marion, Indiana |
| Kuollut | 30. syyskuuta 1955 (24 vuotta) Cholame, Kalifornia |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Jimmy Dean |
| Aktiivisena | 1951–1955 |
| Palkinnot | |
|
|
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.jamesdean.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
.jpg)
Hänen maineensa perustuu kolmeen lyhyessä ajassa kuvattuun Hollywood-elokuvaan ja kuolemaan auto-onnettomuudessa 24-vuotiaana. Dean oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi elokuvista Eedenistä itään (1955) ja Jättiläinen (1956). Dean on ainoa näyttelijä, joka on ollut kuolemansa jälkeen ehdolla kahdesti.
1950-luvun nuorille James Dean antoi roolimallin Jim Starkina elokuvassa Nuori kapinallinen (1955). Varhainen kuolema teki hänestä jälkimaailman ikinuoren palvonnan kohteen ja valkokankaan kuolemattoman ikonin.
James Dean, hänen isänsä hammasteknikko Winton Dean ja äitinsä Mildred Dean (o.s. Wilson) asuivat Indianan osavaltiossa Marionissa, kunnes isä sai siirron Los Angelesiin Kaliforniaan Deanin ollessa viisivuotias. Perhe asui siellä neljä vuotta, kunnes Mildred sairastui ja kuoli. Dean oli ollut erityisen läheinen äitinsä kanssa ja vetäytyi kuoreensa tämän kuoleman jälkeen. Eräs Deanin perhetuttu on sanonut epäilevänsä, ettei Dean koskaan kunnolla selvinnyt äitinsä kuolemasta.[1] Deanin on väitetty käyttäneen äitinsä kuolemaa Eedenistä itään -elokuvan äiti–poika-suhdetta käsitteleviä kohtauksia näytellessään.
Winton Dean luopui pojastaan. James Dean palasi tätinsä ja setänsä Ortense ja Marcus Winslow'n omistamalle maatilalle Fairmountiin Indianaan. Ortense ja Marcus Winslow kohtelivat Deania kuin omaa lastaan, ja tämä kutsuikin heitä äidiksi ja isäksi. Perheeseen kuului myös kaksi Winslowien omaa lasta, Deania jonkin verran vanhempi Joan sekä Deanin perheeseen tulon jälkeen syntynyt Marcus "Markie" Junior, jonka kanssa Dean oli hyvin läheinen. Deania kuvailtiin hiljaiseksi, ujoksi ja kiltiksi lapseksi. Hän harrasti maalaamista, piirtämistä ja muovailua ja esiintyi nuoresta asti koulun ja kveekarikirkon näytelmissä.[1]
Valmistuttuaan high schoolista Dean palasi Kaliforniaan ja jatkoi opiskelua Santa Monica Junior Collegessa ja Kalifornian yliopistossa. Dean aloitti näyttelemisen James Whitmoren ryhmässä. Hän esiintyi tv-mainoksissa, näyttämöllä sekä statistina elokuvissa. Talvella 1951 Dean muutti New Yorkiin luomaan uraa vakavana näyttelijänä. Hän näytteli yksittäisissä jaksoissa televisiosarjoissa jo ennen kuin hänet hyväksyttiin Actors Studioon, kuuluisaan teatterikouluun, jossa opiskelivat myös Marlon Brando, Julie Harris, Arthur Kennedy ja Mildred Dunnock. Dean sai pienen roolin Broadway-näytelmässä See the Jaguar vuonna 1952. Näytelmä itsessään sai huonon vastaanoton, ja se esitettiin yleisölle vain viisi kertaa, mutta Deanin roolisuoritusta kehuttiin. Dean sai hyvin vastaanotetun suorituksensa avulla pieniä rooleja televisiosarjoissa. Hänen luultavasti merkittävin näytelmänsä oli The Immoralist, jossa hän näytteli homoseksuaalia palvelijaa, johon näytelmän päähenkilö rakastuu. Dean sai paljon positiivista palautetta roolistaan, ja näytelmä poiki hänelle roolin Eedenistä itään -elokuvassa. Tämän johdosta Dean lopetti The Immoralistissa kahden viikon kuluttua ja matkusti Kaliforniaan elokuvan ohjaajan ja tuottajan, Elia Kazanin kanssa.[2] Deanin kiinnostus Actors Studiota kohtaan loppui pian. Saatuaan osan Jim Starkina elokuvassa Nuori kapinallinen (1955) Dean muutti Hollywoodiin.
Deanin suurimpia esikuvia olivat näyttelijät Marlon Brando ja Montgomery Clift, jotka olivat ensimmäisiä metodinäyttelijöitä amerikkalaisessa elokuvassa, ja jäljitteli heitä suurelta osin näyttelijänä. Hänen tiedetään myös soitelleen lukuisia kertoja molemmille.[3][4] Brando ei koskaan vastannut Deanin lukuisiin puheluihin tai vastaajaviesteihin.[3] Cliftille Dean soitti usein vain kuullakseen tämän äänen.[4]
Dean juhlisti elokuvan Eedenistä itään menestystä ostamalla itselleen ensimmäisen Porschensa, 356 Speedsterin.[5] Hän aloitti Nuoren kapinallisen kuvaukset heti tämän jälkeen. Kuvausten loputtua hän teki elokuvan Jättiläinen. Se jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen. Vähän yli vuodessa, kolmen pääosan jälkeen, James Deanista tuli ihailtu.
Deanin on väitetty olleen biseksuaali.[6][7][8][9][10] On myös väitetty, että Deanin suhteet naisten kanssa olivat vain julkisuustemppuja, ja Dean todellisuudessa homoseksuaali.[6][11][9][12] Hänen seksuaalista suuntautumistaan spekuloidaan edelleen, ja se on yleinen aihe Deanista kertovissa elämäkerroissa. Niissä mainitaan lähes poikkeuksetta useita suhteita sekä miehiin että naisiin. Dean seurusteli muun muassa näyttelijä Pier Angelin (Anna Maria Pierangeli) kanssa, ja hänellä oli rakkaussuhde ystäväänsä William "Billy" Bastiin[7], jonka kanssa hän myös asui kahteen otteeseen.[13][14]
William Bast kirjoitti:
»Tuntui kuin hän olisi halunnut sanoa, että ihmisten välillä voi olla vahvempikin side, pysyvä rakkauden ja myötätunnon yhteys, joka kuitenkin kävisi mahdolliseksi vasta kun monen monituiset ulkonaiset seikat, vähäpätöiset ja pikkusieluiset tuumailut ja muut vastaavat unohdettaisiin. Ehkä siinä oli kysymys jonkinlaisesta yhdestä ja yhdistävästä voimasta, jonka kanssa piti olla sopusoinnussa.[15]»
Jotkut näytelmä- ja elokuvaohjaajat sekä näyttelijät kokivat Deanin hankalaksi työtoveriksi. Tämä johtui luultavasti siitä, että Deanin tyyli näytellä ei ollut tuohon aikaan yleinen, eikä Dean suostunut muuttamaan sitä. Hän ei myöskään koskaan toistanut ottoa täysin samalla tavalla, vaan yritti jotakin uutta joka kerta.[16]
Jättiläisen kuvausten loputtua James Dean keskittyi uuteen harrastukseensa autourheiluun. Perjantaina 30. syyskuuta 1955 hän lähti ajamaan 28-vuotiaan mekaanikkonsa Rolf Wütherichin kanssa avomallisella hopeanvärisellä Porsche 550 Spyder -urheiluautollaan kohti Salinasia tarkoituksenaan osallistua kaupungin lentokentällä pidettäviin kisoihin.[17] Dean halusi kuitenkin ajaa itse, jotta saisi tuntumaa hiljattain ostamaansa autoon.[18][19] Perillä Rothin oli määrä tehdä kilpa-ajosta innostuneesta elokuvatähdestä kuvareportaasi. Dean oli tuolloin ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi suorituksistaan elokuvissa Eedenistä itään ja Jättiläinen.
Matkalla Dean ohitteli uhkarohkeasti perjantairuuhkan vastaantulijoista välittämättä, ja Bill Hickman neuvoi häntä hiljentämään vauhtia. Lähestyessään Cholamen taajamaa Dean ohitti erään auton, jonka oli väistettävä pientareelle.[20] Kohta ohituksen jälkeen vastakkaisesta suunnasta tullut 1950-mallinen Ford Custom Tudor coupé yllättäen kääntyi vasemmalle hänen autonsa eteen tarkoituksenaan jatkaa pohjoiseen Fresnoon valtatietä 41 pitkin. Dean tuskin oli havainnut risteystä, sillä sitä ei ollut merkitty kunnolla.[21] Hän yritti välttää onnettomuuden väistämällä oikealta, mutta osui Fordin vasempaan etukulmaan. Törmäyksen voimasta Porsche lensi ulos tieltä ja pysähtyi puhelintolppaan pellon laidan piikkilanka-aidalle. Ford kiepsahti ympäri 180 astetta jääden länteen vievälle kaistalle poikittain. Deanin matkatoveri Wütherich lensi autosta tielle ja loukkaantui vakavasti, mutta selviytyi. Dean jumittui jaloistaan romuttuneeseen Porscheensa niska murtuneena[22], pää matkustajan puolelle retkahtaneena. Hän oli kuolemassa, kun Hickman ja Roth tulivat onnettomuuspaikalle 5–10 minuuttia myöhemmin.[23] Heidät vietiin ambulanssilla Paso Roblesin War Memorial Hospital -sairaalaan, jossa James Dean todettiin kuolleeksi kello 17.59.
Eteen kääntynyttä Fordia ohjannut 23-vuotias opiskelija Donald Turnupseed sai vain lieviä vammoja. Paikallinen oikeus vapautti hänet kaikesta vastuusta, koska katsoi, että James Dean oli ajanut ylinopeutta.
Vuonna 1977 Cholamen postitoimistoa vastapäätä pystytettiin japanilaisen liikemiehen lahjoittama muistomerkki[24], jonka muistolaatassa on lainaus Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssistä: "What is essential is invisible to the eye".[25] Dean oli eläessään lukenut Pikku prinssiä.[26]
Joe Hyams kuvailee kirjoittamassaan elämäkertakirjassa James Deania näin:
»Ei ole yksinkertaista selitystä sille, miksi hänestä on tullut niin merkittävä niin monelle ihmiselle nykyään. Ehkä siitä syystä, että hänellä oli näytellessään näkemyksellinen kyky ilmaista toiveita ja pelkoja, jotka ovat osa jokaisen nuoren ihmisen elämää. Jollain ihmeellisellä tavalla hän onnistui dramatisoimaan ne kysymykset, jotka jokainen nuori ihminen jokaisessa sukupolvessa joutuu selvittämään.»
| Vuosi | Nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli | Huomioita |
|---|---|---|---|---|
| 1951 | Paljain pistimin | Fixed Bayonets! | Doggie | (ei lopputeksteissä) |
| 1952 | Laivaston monnit | Sailor Beware | Toinen nyrkkeilyvastustaja | (ei lopputeksteissä) |
| Ei rikkautta vaan rakkautta | Has Anybody Seen My Gal? | Nuori juoma-automaatilla | (ei lopputeksteissä) | |
| 1953 | Tie voittoon | Trouble Along the Way | Avustaja | (ei lopputeksteissä) |
| 1955 | Eedenistä itään | East of Eden | Cal Trask | Jussi-palkinto – Paras ulkomaalainen näyttelijä Oscar-ehdokkuus – Paras miespääosa BAFTA-ehdokkuus – Paras ulkomaalainen näyttelijä |
| Nuori kapinallinen | Rebel Without a Cause | Jim Stark | BAFTA-ehdokkuus – Paras ulkomaalainen näyttelijä | |
| 1956 | Jättiläinen | Giant | Jett Rink | Oscar-ehdokkuus – Paras miespääosa |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
