Montgomery Clift
yhdysvaltalainen näyttelijä From Wikipedia, the free encyclopedia
yhdysvaltalainen näyttelijä From Wikipedia, the free encyclopedia
Edward Montgomery Clift (17. lokakuuta 1920 Omaha, Nebraska – 23. heinäkuuta 1966 New York City, New York) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän oli yksi sukupolvensa seksisymboleista ja ensimmäinen nuoriksi kapinallisiksi kutsutuista metodinäyttelijöistä, joista myöhemmin tulivat tunnetuiksi etenkin James Dean ja Marlon Brando. Cliftin tavaramerkkejä olivat hänen herkkä näyttelemistyylinsä sekä ilmaisuvoimaiset silmät. Hän oli neljä kertaa Oscar-ehdokkaana.
| Montgomery Clift | |
|---|---|
 Montgomery Clift elokuvan Minä tunnustan (1953) trailerissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Edward Montgomery Clift |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1920 Omaha, Nebraska, Yhdysvallat |
| Kuollut | 23. heinäkuuta 1966 (45 vuotta) New York City, New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1935 – 1966 |
| Palkinnot | |
|
Walk of Fame, Hollywood |
|
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kun Clift syntyi, hänen vanhempansa Sunny (syntymänimeltään Ethel) ja William Clift elivät lama-ajan Nebraskassa. Hänellä oli kaksossisar Ethel (syntymänimeltään Roberta) sekä isoveli Brooks. Clift vietti lapsuutensa kierrellen Eurooppaa äitinsä ja sisaruksiena kanssa, sillä Cliftin orpokodissa varttunut, mutta korkea-arvoista sukua oleva äiti halusi lapsensa kasvatettavan kuin kuninkaalliset: heitä opettivat lukuisat yksityisopettajat kotiopetuksena, eivätkä lapset saaneet viettää aikaa "alempiarvoistensa" seurassa.[1] Cliftistä kasvoi tämän myötä kolmikielinen ja erittäin sivistynyt, mutta ikätovereitaan rajusti erilaisen kasvatuksen saaneena ei tullut toimeen muiden lasten kanssa.[1] Clift kiinnostui teatterista varhain, ja debytoi Broadwaylla 13-vuotiaana näytelmässä Fly Away Home.
Clift näytteli Broadwaylla yli kymmenen vuoden ajan ja menestyi erinomaisesti. Hänen luultavasti ylistetyin roolisuorituksensa tältä ajalta on suomalaisen Erik Valkosen rooli näytelmässä There Shall Be No Night (1940), joka sijoittuu talvisodan aikaiseen Suomeen.[1] Suoritus on edelleen yksi Cliftin parhaiten arvostelluista, ja inspiroi häntä värväytymään Yhdysvaltain armeijaan Toisen maailmansodan aikana.[1] Clift sairasti kuitenkin punatautia, eikä häntä huolittu sotilaaksi.[1]
Hollywoodiin Clift siirtyi 1940-luvun lopulla esiintyäkseen John Waynen kanssa lännenelokuvassa Punainen virta (1948), joka sai ensi-iltansa vasta Cliftin toisen elokuvan, Yksin maailmassa (1948) jälkeen. 28-vuotiaasta Cliftistä tuli nuorisoidoli ja hän sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa vuonna 1949 elokuvasta Yksin maailmassa. Näiden jälkeen Clift nähtiin katalan onnenonkijan roolissa elokuvassa Perijätär (1949) Olivia de Havillandin vastanäyttelijänä.
Vuonna 1951 valmistunut Paikka auringossa toi Montgomery Cliftille toisen Oscar-ehdokkuuden vuonna 1952 ja sinetöi hänen imagonsa nuorena kapinallisena. Hänen tulkintansa henkisesti eksyneestä nuorukaisesta jätti jälkensä elokuvan historiaan. Vastanäyttelijä Elizabeth Taylorista tuli Cliftin elinikäinen ystävä, jonka kanssa Clift työskenteli kolmasti.
Cliftin yksityiselämä oli suosiosta huolimatta tasapainotonta. Hänellä oli ongelmia biseksuaalisuuteensa kohdistuvien ennakkoluulojen sekä mielenterveytensä kanssa. Cliftistä tuli päihderiippuvainen. Hän kärsi myös univaikeuksista ja joi rankasti.
Clift oli 1950-luvun alussa uransa huipulla. Hän teki kiitettyjä roolitöitä Alfred Hitchcockin elokuvassa Minä tunnustan (1953), Vittorio De Sican ohjauksessa Kohtalokas laituri (1953) ja Fred Zinnemannin ohjaamassa klassikossa Täältä ikuisuuteen (1953), josta Clift sai kolmannen Oscar-ehdokkuutensa.
Elokuvan Sadepuun maa (1957) kuvausten aikana Clift joutui auto-onnettomuuteen, jossa hänen kasvonsa ruhjoutuivat rikki. Ne jouduttiin ompelemaan kokoon ja niiden toinen puoli jäi niin turraksi, ettei Clift kyennyt enää koskaan liikuttamaan sitä kunnolla.
Tästä alkoi uusi jakso Cliftin näyttelijänuralla. Hänelle ei enää voinut antaa kauniskasvoisten nuorukaisten rooleja. Tämä oli näyttelijälle suuri henkilökohtainen vastoinkäyminen, ja hänen alkoholiriippuvuutensa syveni krooniseksi. Lisäksi Cliftistä tuli pilleriaddikti. Hänet alettiin tuntea filmiteollisuudessa "hulluna juoppona", pilleristinä, sekopäänä ja riitapukarina, ja hän oli monien silmissä siirtynyt rahasammosta pahaksi riskitekijäksi.[1]
Onnettomuudesta ja sen seurauksista huolimatta Clift onnistui tekemään hienoja roolisuorituksia mm. elokuvissa Nuoret leijonat (1958), Äkkiä viime kesänä (1959) ja Joki tulvii (1960). 1960-luvun alun jälkeen Clift teki elokuvia enää harvoin, mutta sai silti kiitosta jokaisesta suorituksestaan. Myöhäisuran kuuluisimman roolityönsä hän teki John Hustonin Sopeutumattomissa (1961), jossa hän näytteli yhdessä Marilyn Monroen ja Clark Gablen kanssa. Elokuva Nürnbergin tuomio (1961) toi hänelle neljännen ja viimeisen Oscar-ehdokkuutensa. Hustonin ohjaamassa Freud – salatut intohimot (1962) Clift esitti Sigmund Freudia.
Alkoholismi ja lääkeriippuvuus kuitenkin veivät Montgomery Cliftiä vääjäämättä kohti loppua. Hänen univaikeutensa pahenivat, hän kärsi muistikatkoksista, ja hänellä todettiin harmaakaihi vain 39-vuotiaana.[1] Clift vietti viimeiset vuotensa kotiinsa lukkiutuneena, vaikkakin näytteli vielä yhdessä, epäonnistuneena pidetyssä elokuvassa Kujanjuoksu (1966). Cliftin kumppani Lorenzo James löysi hänet kuolleena vuoteesta 23. heinäkuuta 1966. Kuolinsyy oli sepelvaltimotukos.
| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1948 | Yksin maailmassa | The Search | Ralph "Steve" Stevenson |
| Punainen virta | Red River | Matthew "Matt" Garth | |
| 1949 | Perijätär | The Heiress | Morris Townsend |
| 1950 | Suuri ilmasilta | The Big Lift | kersantti Danny MacCullough |
| 1951 | Paikka auringossa | A Place in the Sun | George Eastman |
| 1953 | Minä tunnustan | I Confess | Isä Michael William Logan |
| Kohtalokas laituri | Stazione Termini | Giovanni Doria | |
| Täältä ikuisuuteen | From Here to Eternity | sotamies Robert E. Lee "Prew" Prewitt | |
| 1957 | Sadepuun maa | Raintree County | John Wickliff Shawnessy |
| 1958 | Yksinäisiä naisia | Lonelyhearts | Adam White |
| Nuoret leijonat | The Young Lions | Noah Ackerman | |
| 1959 | Äkkiä viime kesänä | Suddenly, Last Summer | tohtori John Cukrowicz |
| 1960 | Joki tulvii | Wild River | Chuck Glover |
| 1961 | Sopeutumattomat | The Misfits | Perce Howland |
| Nürnbergin tuomio | Judgment at Nuremberg | Rudolph Petersen | |
| 1962 | Freud – salatut intohimot | Freud | Sigmund Freud |
| 1966 | Kujanjuoksu | L’Espion | professori James Bower |
| Lyhytelokuvat | |||
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1957 | Operation Raintree | Operation Raintree | oma itsensä |
| Televisioelokuvat | |||
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1939 | Hay Fever | Hay Fever | isä |
| Televisio | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Jakson nimi | Rooli | |
| 1954 | Toast of the Town | Toast of the Town | "Episode 7.27" | oma itsensä | |
| 1962 | Here’s Hollywood | Here’s Hollywood | "Episode 2.101" | ||
| 1963 | What’s My Line? | What’s My Line? | "January 20, 1963" | ||
| The Merv Griffin Show | The Merv Griffin Show | "Episode 1.86" | |||
| 1964 | Open End | Open End | "March 1, 1964" | ||
| Teatteri | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Näytelmän suomenkielinen nimi | Näytelmän alkuperäinen nimi | Rooli | Teatteri | Paikka |
| 1933 | As Husbands Go | As Husbands Go | poika | Forrest Theatre | Broadway, New York City, New York |
| 1935 | Fly Away Home | Fly Away Home | Harmer Masters | 48th Street Theatre | |
| 1935–1936 | Jubilee | Jubilee | prinssi Peter | Imperial Theatre | |
| 1938 | Yr. Obedient Husband | Yr. Obedient Husband | lordi Finch | Broadhurst Theatre | |
| Eye On the Sparrow | Eye On the Sparrow | Philip Thomas | Vanderbilt Theatre | ||
| Dame Nature | Dame Nature | Andre Brisac | Booth Theatre | ||
| The Wind and the Rain | The Wind and the Rain | Gilbert Raymond | Ritz Theatre | ||
| 1939 | The Mother | The Mother | Tony | Lyceum Theatre | |
| 1940 | There Shall Be No Night | There Shall Be No Night | Erik Valkonen | Alvin Theatre | |
| 1941 | Out of the Frying Pan | Out of the Frying Pan | Windsor Theatre | ||
| 1942 | Mexican Mural | Mexican Mural | |||
| 1942–1943 | The Skin of Our Teeth | The Skin of Our Teeth | Henry | Plymouth Theatre | |
| 1944 | Meidän kaupunkimme | Our Town | George Gibbs | City Center | |
| 1944–1945 | The Searching Wind | The Searching Wind | Samuel Hazen | Fulton Theatre | |
| 1945 | Foxhole in the Parlor | Foxhole in the Parlor | Dennis Patterson | Booth Theatre / Ethel Barrymore Theatre | |
| 1945–1946 | You Touched Me | You Touched Me | Hadrian | Booth Theatre | |
| 1954 | Lokki | Tšaika | Konstantin Gavrilovitš Treplev | Phoenix Theatre | Off-Broadway, New York City, New York |
Cliftillä on tähti elokuvaurastaan Hollywood Walk of Famella, osoitteessa 6104 Hollywood Blvd.
