Ivíronin luostari
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Ivíronin luostari (kreik. Μονή Ιβήρων, Moní Ivíron, ”Iberialaisten luostari”; georg. ივერთა მონასტერი; myös Iveronin luostari)[2][3] on ortodoksinen luostari Athoksen autonomisessa luostaritasavallassa Kreikassa. Se on pyhitetty Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle. Athoksen kahdenkymmenen luostarin välisessä hierarkiassa Ivíron on kolmannella sijalla.[4][5]
| Ivíronin luostari Μονή Ιβήρων |
|
|---|---|
 Ivironin luostari. |
|
| Sijainti |
Athos,  Kreikka |
| Koordinaatit | |
| Kirkkokunta | ortodoksinen kirkko |
| Tyyppi | munkkiluostari |
| Perustaja | Johannes Iberialainen ja Euthymios |
| Perustettu | 900-luku |
| Asukkaita | 32[1] |
| Tyylisuunta | bysanttilainen |
|
Athosvuori |
|
 |
|
Ivíronin luostari on perustettu 900-luvun loppupuolella. Sen perusti iberialainen eli georgialainen munkki Johannes Iberialainen (Johannes Tornikipos) poikansa Euthymioksen kanssa. Johannes oli Athanasios Athoslaisen oppilas ja luostari perustettiin pian Suuren lavran ja Vatopédin perustamisen jälkeen. Pian tämän jälkeen luostariin tuli lisää iberialaisia. Näiden mukaan luostarikin sai nimen Ivíron. Bysantin keisari Basileios II teki luostarille suuria lahjoituksia, jotka edistivät sen kasvua. 1300-luvulla luostariin hyökkäsivät katalonialaiset merirosvot aiheuttaen luostarille suurta tuhoa. Korjauksiin se sai kuitenkin runsaasti apua Serbian ja Georgian kuninkaallisilta. Myöhemmin myös Konstantinopolin patriarkat tukivat luostaria monin tavoin, esimerkiksi kasvattamalla luostarin kirjastoa arvokkailla käsikirjoituksilla.[5]
Ivíron kukoisti erityisesti 1500-luvulla. Luostarissa oli vakavat tulipalot vuosina 1740 ja 1845 sekä vuonna 1865, joka oli vakavin ja tuhosi koko luostarin. Ivíronilla oli pitkän aikaa 1900-luvulla suurta pulaa tulijoista, minkä vuoksi siellä jouduttiin siirtymään idiorytmiseen kilvoitustapaan. Luostarin viimeinen georgialainen munkki kuoli vuonna 1955. Sittemmin luostari on elpynyt kreikkalaisten munkkien voimin. Luostari on noudattanut kinobioottista elämäntapaa vuodesta 1990.[5][6] Vuonna 2011 luostarissa oli 32 asukasta.[1]
Luostari sijaitsee Athoksen niemimaan itärannikon keskivaiheilla. Luostarin pääkirkko (katholikon) rakennettiin alun perin 900-luvulla. Sitä laajennettiin 1000-luvulla ja se rakennettiin uudelleen vuonna 1513. Kirkon seinämaalaukset on tehty 1500- ja 1800-lukujen välisenä aikana. Puukaiverrettu ikonostaasi on 1700-luvulta. Luostarin alaisuuteen kuuluu Johannes Kastajan skiitta. Siihen kuuluu myös 16 kappelia luostarin sisäpuolella ja 10 sen ulkopuolella, 26 keljaa sekä lukuisia muita asuntoja.[5][6]
Ivíronissa säilytetään Athoksen suojelijatarikonia, Ivíronin Jumalanäidin ikonia eli Portaḯtissan Neitsyt Marian ikonia (Panagía Portaḯtissa), joka esitetään perinteessä evankelista Luukkaan maalaamaksi.[5][7] Luostarissa on pyhäinjäännöksiä ainakin 150 pyhään liittyen. Luostarin kirjastossa on yli 2 000 käsikirjoitusta ja yli 20 000 painettua kirjaa, mukaan lukien merkittäviä inkunaabeleita.[5]
Ivíronin pohjoispuolella sijaitsee Stavronikítaksen luostari, länsipuolella Koutloumoúsin luostari ja eteläpuolella Filótheoksen luostari.
.svg)
