Iloinen tiede
From Wikipedia, the free encyclopedia
Iloinen tiede (saks. Die fröhliche Wissenschaft, La gaya scienza) on filosofi Friedrich Nietzschen teos. Se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1882. Esipuheessa Nietzsche kuvaa teosta: "Huvitteluksi kauan kestäneen puutteen ja voimattomuuden jälkeen". Sen on suomentanut J. A. Hollo, säkeiden suomennokset: Aarno Peromies ja Toivo Lyy. Suomennoksen on julkaissut Otava 1963.
Pikafaktoja Die fröhliche Wissenschaft, Alkuperäisteos ...
Iloinen tiede | |
---|---|
Die fröhliche Wissenschaft | |
Alkuperäisen painoksen kansi |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Friedrich Nietzsche |
Kieli | Saksa |
Julkaistu | 1882 |
Suomennos | |
Suomentaja | J. A. Hollo |
Kustantaja | Otava |
Julkaistu | 1963 |
Sivumäärä | 254 |
ISBN | 978-951-1-23691-7 |
Aiheesta muualla | |
Fennica | |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Sulje
Teos on kuuluisin Nietzschen keskikauden teos. Siinä esitetään ensimmäistä kertaa kuuluisa teesi Jumalan kuolemasta.[1] Teoksessa esitetään myös ikuisen paluun ajatus.[2]
Termi "iloinen tiede" viittaa runouteen ja musiikkilyriikkaan; termi (gai saber) on peräisin Provencesta 1200-luvulta. ("Murheellinen tiede", dismal science, puolestaan on taloustiede.)