Helsingfors Segelsällskap
helsinkiläinen pursiseura From Wikipedia, the free encyclopedia
Helsingfors Segelsällskap r.f. (HSS) on Helsingin toiseksi vanhin ja Suomen neljänneksi suurin pursiseura. Seura perustettiin vuonna 1893. Sen kotisatama on Merisataman Liuskasaari. HSS:llä on 20 venepaikan täyden palvelun vierassatama.[1]
 | |
| Perustettu | 1893 |
|---|---|
| Kotisatama | Merisatama, Liuskasaari, Helsinki |
| Maa |  Suomi |
| Jäsenmäärä | 1 350 |
| Veneitä | 350 |
| Kommodori | Mikael Stelander |
| Kotisivu | www.helsinkisailing.com |
Muut Merisatamassa toimivat pursiseurat ovat Suomalainen Pursiseura, Merisataman venekerho ja sataman itäpuolella Merenkävijät. HSS:n virallinen kieli on ruotsi. Vuonna 2014 seuralla oli 1 350 jäsentä ja rekisterissään 350 venettä, joista noin 90 prosenttia oli purjeveneitä. HSS on sekä kilpa- että matkapurjehduksen seura, jolla on pitkät ja syvät purjehdusperinteet. Seura on kasvanut voimakkaasti vuosina 2005–2013. Jäsenistö on lisääntynyt yli kolmanneksella. Pääasialliset syyt kasvuun ovat olleet junioritoiminnan nopea kasvu, valmennetun aikuispurjehduksen sekä klassikkotoiminnan kasvu. Seuran kommodorina toimii vuodesta 2018 alkaen Mikael Stelander.
Seuran HSS III -lautta kulkee noin viiden minuutin matkan Liuskasaarelle Helsingin Merisatamasta semaforia nostamalla.[2] HSS:n ravintolassa HSS Paviljongissa (Arkistoitu – Internet Archive) on yksi Helsingin hienoimmista merinäköaloista.[3]
HSS on aktiivinen junioriseura jolla on pitkät perinteet 5- ja 15-ikäväisten lasten purjehdusvalmennuksessa[4]. Seuralla on laaja Optimistijolla-laivue. HSS valittiin Vuoden Seuraksi vuonna 2013 juniorivalmennuksensa ansiosta..[5] Sitä ennen on Suomen Optimistijollaliitto valinnut HSS:n vuonna 2011 Vuoden junioriseuraksi. HSS dominoi vuonna 2011-2013 Suomen Optimisti-ranking huippua. Moni valituista MM-edustajasta ja EM-edustajista ovat viime vuosina tulleet HSS:stä. Seura valittiin Nuori Suomen Sinetti-seuraksi alkuvuodesta 2013.[6]
Seura tunnetaan nykyään erityisesti suuresta klassisten veneiden, erityisesti ns. metri-veneiden eli (8mR, 6mR, 5.5m ja 5m -veneiden) sekä saaristoristeilijöiden laivueesta. Kaikista Suomessa purjehtivista metriveneistä ja saaristoristeilijöistä HSS:n rekisterissä on noin kolmannes. Muita hyvin edustettuja klassisia köliveneluokkia ovat Kansanvene ja Louhi. Yhteensä HSS:n venerekisterissä on noin 50 klassista purjevenettä, mikä tekee seurasta Pohjoismaiden suurimman klassikkoseuran. Veneet ovat hyvin näkyvillä seuran klassikko- eli B-laiturilla.
Vuonna 2009 HSS perusti Audi HSS Match Race Centerin yhdessä Georg Tallbergin kanssa. Harjoituskeskuksen tavoitteena oli valmentaa huippupurjehdukseen tähtääviä naistiimejä ja varta vasten valmentaa nuoria naispurjehtijoita Lontoon kesäolympialaisiin 2012. Olympiavalmennus tapahtui Elliott 6m -veneillä, joita keskuksessa on kuusi kappaletta. Elliott 6 -veneet valittiin vuonna 2008 olympialuokaksi naisten match racingiin Lontoon olympialaisiin. Olympialaisissa veneluokat ovat vaihtuneet tasaisesti purjehduspoliittisten syiden ja purjehdusteknologian kehittymisen myötä. Riossa vuonna 2016 Elliott 6 -veneet eivät enää ole olympialuokkana. Audi HSS Match Race Centerissä harjoitelleista Suomen huippu-urheilijoista tunnetuimmat ovat Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff, jotka voittivat pronssimitalin Lontoossa 2012.
Vuodesta 2009 seurassa on tominut aikuisten koulutuskeskus jossa eri purjehduskokemuksella varustetut aikuiset saavat valmennusta, HSS Sailing & Windsurfing Centerissä.[7] Keskuksella on käytössä Elliott-veneiden lisäksi Laser 16-kolmen purjehdittavia jollia, 6 kappaletta 606 -köliveneitä. Seuralla on myös kaksi entistä America's Cup SM 40-match race harjoitusvenettä. Veneet ostettiin ruotsalaiselta vuosien 2003 ja 2007 Americas Cup haastajatiimiltä Victory Challenge vuonna 2011. Veneitä purjehditaan viiden hengen miehistöillä. Keskuksessa harjoittelee jäsenmaksua vastaan noin 130 purjehtijaa. Keskus keskittyi ennen Match Racen -kilpailuihin mutta painotus on nykyään fleet race -tyyppisessä kisaamisessa.
Merisatamassa sijaitseva Liuskasaari on ollut HSS:n kotisatama vuodesta 1896 jolloin seura sai vuokrata saaren Helsingin kaupungilta. Sitä ennen seuran kerhohuoneena oli toiminut mantereen puoleinen pienehkö kalastajamaja. Ensimmäinen paviljonki rakennettiin kolmen vuoden kuluttua 1899. Paviljonkia laajennettiin vuonna 1909. Vuonna 1929 saareen nousi uusi paviljonki komeine torneineen. Heinäkuussa 1946 klubirakennus paloi, ja Runar Finnilä suunnitteli uuden kerhorakennuksen joka valmistui kesäkuussa 1949. Rakentamisen aikana Finnilä valittiin seuran kommodoriksi. Kerhorakennuksessa sijaitsee paviljonkimainen Ravintola HSS. Ravintosalin koristeena on Michael Schilkinin ja Björn Landströmin lasi-, keramiikka- ja seinämaalauksia.[8] Vuonna 1967 seura hankki omistukseensa Inkoon saaristosta Andön saaren jäsentensä matkapurjehdus-tukikohdaksi ja 1977 Porvoon Onaksen saaristosta Getörenin.[9]
1990-luvulla vauhtiin päässyt klassisten puuveneiden uusi nousu on näkynyt HSS:ssä erityisesti 5m-veneiden 6mR, 8mR veneiden sekä Saaristoristeilijöiden määrän kasvuna seurassa. Vuoden 2022 alussa seurassa oli 50 klassikkovenettä satamassaan. HSS:llä on kansainvälisesti suuret klassikkolaivueet ja sekä seuran 5m, 6mR ja 8mR-laivue ovat kansainvälisestikin merkittävän kokoisia. Seurassa on myös 5.5m, Kansanvene, Louhi, Hai ja Saaristoristeilijä -luokkien veneitä. Seurassa on myös Utö-kryssareita, Itämeren kaseja ja Itämeren kutosia. Moderneista klassikoista esim. H-vene- ja Albin Express-laivueet ovat jälleen kasvussa. Modernien klassikkojen aatelin kuuluvien 1960- ja 1970-luvuilla Sparkman&Stephensin suunnittelemien ja Nautorin Swan veneiden sekä muiden telakoiden rakentamien pienempien S&S-veneiden määrä ovat myös pursiseurassa kasvussa.[10] Seuran klassikkotoiminta [11] tapahtuu HSS: klassikkokomitean puitteissa. Klassikkotoimikunta järjestää mm. "Sampanjaregatan" elokuussa. Kilpailuun on vuosien varrella osallistunut veneitä mm. Ruotsista, Saksasta, Englannista, Venäjältä ja Yhdysvalloista.
Seura järjesti kesällä 2013 8mR-veneiden maailmanmestaruuskilpailut.[12][13]
Helsingfors Segelsällskap perustettiin vuonna 1893 toiseksi, Helsingin ruotsinkielisen nopeasti kasvavan keskiluokan pursiseuraksi. Vuonna 1861 perustettu NJK oli perinteinen herrasväenseura joka valitsi jäsenensä tarkasti Helsingin silloisten varakkaimpien ja vallakkaimpien keskuudesta.
Hufvudstadsbladetissa etsi syyskuun alussa 1892, otsikolla "Seglare Ohoj!" jäseniä uuteen seuraan. Syntymäpäiväksi kuitenkin lasketaan vasta 7. tammikuuta 1893, koska tuona päivänä kuvernööri vahvisti seuralle säännöt. Ensimmäiset kommodorit Alvar Verving ja Anton Moberg olivat molemmat aktiivisia myös NJK:ssa, joten myös NJK:n suhtautuminen tavallisen kansan tulokasseuraan oli suopea.
Ensimmäisenä toimintavuonna Helsingfors Segelsällskapilla oli 65 jäsentä ja rekisterissään 19 purjevenettä. Naisia ei mukana vielä ollut – ensimmäiset liittyivät seuraan 1897. Seura järjesti ensimmäisenä kesänään neljä purjehduskilpailua, ja seuraavana vuonna osallistui myös NJK:n kisoihin 12 venekunnan voimin. Alkuaikojen nimekkäitä veneitä olivat Karl Nordbladinin Ellida, V. Lindholmin Uno sekä Gunnar Hjeltin Bisquit. Junioritoimikunta alkoi vuonna 1932, jolloin seura hankki kolme sulka-venettä alle 18-vuotiaille purjehtijoille.
Suojeluskuntia perustamassa
Kesällä 1917 joukko keski-ikäisiä urheilua harrastavia miehiä Helsingfors Segelsällskapista perusti Oldboys Clubben:n ”herättämään ja ylläpitämään kehon fyysistä kuntoa ja järjestämään jäsenilleen mahdollisuus osallistua voimistelu- ja muihin urheiluharjoituksiin yhteisessä ja järkevässä johdossa”. Aoitteen teki ehdotti seuran puheenjohtaja, kauppaneuvos Arthur Ivar Lindfors, kun Suomessa kehitys oli johtamassa sisällissotaan ja kun suojeluskuntien perustaminen oli Helsingissä alkanut. Perustavassa kokouksessa 4. joulukuuta 1917 oli 360 miestä, minkä vuoksi päätettiin perustaa pataljoona, minkä laajennettiin rykmentiksi, Oldboys-Regementet:ksi jäsenmäärän kasvattua tuhanteen. Helsingin suojeluskunnan perustava kokous oli 10. marraskuuta 1917, mutta jo tätä ennen 23. lokakuuta opiskelijat olivat perustaneet suojeluskunnakseen Koululaispataljoonan. [14]
Helsingin suojeluskuntaan perustettiin ensin ensimmäinen rykmentti, mitä myöhemmin alettiin kutsua Siniseksi rykmentiksi, Marraskuussa perustettiin seitsemän erillisyksikköä, minkä jälkeen joulukuussa alettiin koota toista rykmenttiä, mitä alettiin kutsua Valkoiseksi rykmentiksi sekä kolmatta rykmenttiä, mitä kutsuttiin Keltaiseksi rykmentiksi. Oldboys-rykmentistä tuli aikaan Helsingin suojeluskunnan joukko-osasto, Helsingin Suojeluskunnan Ikämiespataljoona. [14]
Pienten kilpaveneiden seura
HSS oli perinteisesti ollut pienten köliveneiden johtava kilpapurjehdusseura Suomessa. Suurin veneluokka HSS:llä oli monen vuosikymmenen ajan, aina 1960-luvun loppuun saakka, seuran aloitteesta kehitetty Hai-vene. Seuran piirissä syntynyt seuran silloisen urheilukommodorin Hans Groopin suunnittelema H-veneen joka teki läpimurtonsa 1960- ja 1970-luvun taitettaessa ja syrjäytti vanhat puuveneluokat.[15] Seurassa on viime vuosina panostettu juniori- ja nuorisotoimintaan sekä aikuisten purjehduskoulutukseen.
Helsingfors Segelsällskap on ennen kaikkea ollut pienten, edullisten kilpapurjehdusta aktiivisesti harrastavien köliveneiden seura. Seura tuki pienten saaristoristeilijöiden erityisesti 22,2-luokan kehitystä 1910- ja 20-luvuilla lahjoittamalla luokkaa varten pokaaleja ja kilpailemalla niistä innokkaasti.
HSS ja tuolloinen kommodori Eric Nummelin olivat 1930-luvulla aktiivisesti vaikuttamassa Gunnar L. Stenbäckin suunnitteleman Hai-veneen alkutaipaleeseen.[16] Jollaluokissa HSS lanseerasi Suomeen Cadet-jollat. Tärkeitä kilpaluokkia seuralle ovat olleet myös Vikla, Lightning ja Finnjolla.
Pienten, edullisten veneiden saralla HSS:n jäsenistä suurin vaikutus on ollut Hans Groopilla. Hän suunnitteli ja rakensi 1968 seuran tukemana H-veneen, josta tuli Suomen suurin yksityyppiköliveneluokka ja kansainvälisestikin hyvin suosittu kilpaveneluokka. H-veneitä on Suomessa rakennettu kaikkeaan 950 kappaletta ja kansainvälisesti noin 5000 kappaletta.
Groopin lisäksi seuran venesuunnittelijoista mainittakoon vuosisadan vaihteessa vaikuttanut Emil Wegelius, 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut Einar Olofsson sekä myöhemmin Birger Slotte, C.-O. Granfelt ja Max Petrelius.
HSS:n merkitys kilpapurjehdusseurana väheni 1990- ja 2000-luvulla merkittävästi Suomessa muuten paitsi klassikkoveneiden osalta. Sekä jollapurjehduksessa että avomerikilpapurjehduksessa HSS:n merkitys on ollut vähäinen. Viime vuosienmilloin? satsaus varsinkin aktiiviseen junioritoimintaan ja nuorten aikuisten match race -purjehdukseen on tuonut HSS:n takaisin kilparadoille. Seuran ensimmäinen parinkymmenen juniorin joukko siirtyi kesällä 2012 29er-veneisiin. HSS:n juniorit ovat pärjänneet sekä kansallisissa että kansainvälisissä kilpailuissa erittäin hyvin kausina 2011–2012.
- Ronja Grönblom ja Veera Hokka osallistuivat Kesäolympialaisissa 2024 49erFX-luokassa.
- Jussi Paavonseppä kipparoi Spirit of Helsinki nimisellä Swan 651- veneellä (entinen Fazer Finland) 2023-2024 Ocean Globe Race-kilpailussa voittaen luokkansa ja sijoittuen kokonaiskilpailussa toiseksi. Miehistössä oli suuri määrä seuran jäseniä. Seuralle kilpailu oli historiallinen kun kaksi venettä purjehti HSS:n lipun alla.
- Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff voittivat pronssimitalin naisten Match Racessa Lontoon kesäolympialaisissa 2012.
- Georg Tallberg, Tallbergin NJK-läiseen purjehtijasuvun jäsen ja pronssimitalivoittaja purjehduksessa Moskovan Olympialaisissa 1980, liittyi HSS:ään ja perusti AUDI HSS Match Race keskuksen 2009. Keskus toimi harjoituspaikkana Team Silja Lehtinelle.
- Tapio Lehtinen osallistui 2018, 2022 Golden Globe Race ja vuonna 2023 Ocean Globe Race maailmanympäripurjehduskilpailuihin. Vuosituhannen alussa Lehtinen vauhditti junioritoimintaa, ei vain HSS:llä, vaan monessa muussa pursiseurassa hankkimalla 300 optimistjollaa Suomeen vuosina 2007–2009. HSS:stä tuli pitkälti Lehtisen ansiosta Suomen johtavia junioriseuroja.
- Jan Thorström ja Matias Niemeläinen kuuluivat pitkään 49er-luokan kansallisen huippuun ja olivat pitkään hyvin sijoittuneita kansainvälisessä rankingissä.
- Jouni Kokko Pitkäaikainen E-jolla-tähti jolla oli useita SM-mitaleita ja ranking-huippusijoja aina junioriajoista 1984 lähtien. Kokko on myös toiminut E-jollaliiton puheenjohtajana.
- Chita Smedberg sijoittui kymmenenneksi Barcelonan Olympialaisissa 1992 E-jollaalla ja voitti mm. PM-kullan 1994.
- Jali Mäkilä oli kipparina Soling-luokassa kesäolympialaisissa 2000 Sydneyssä. Miehistö Erkki Heinonen ja Sami Tamminen. Mäkilä on osallistunut useaan Olympia-projektiin ja on usean seuran jäsen. Viimeksi kilpaillut star-luokassa ahvenanmaalaisen Matthias Dahlmanin kanssa..
- Reima Alander on osallistunut Classe Mini veneiden yksinpurjehdukseen Atlantin yli. Luokkavoitto Sydney Hobart-regatassa 2008.
- Ari Huusela on osallistunut samoihin Classe Mini Altantin ylitys-kisoihin kuin Alander.
- Tom Rindell, voittanut ISAF Youth Worlds-kilpailun (juniorien maailmanmestaruuden).
- Matti Rouhiainen on HSS:n menestyksellisin kilpapurjehtija viimeisten neljän vuosikymmenen ajalta. Hän on voittanut useamman H-vene-mestaruuden kuin kukaan muu, eli seitsemän kappaletta.[17] Hän on myös kipparoinut 5.5m Patricia of Finland –venettä jolla Suomi oli haastajana luokan arvostetuimmassa Kultapokaali-kilpailussa. Rouhiainen saavutti finaalipaikan ja päätyi toiseksi samanaikaisissa MM-kisoissa. Rouhiainen toimii nykyään purjemaakarina.
- Max Petrelius, oli yksi Suomen menestyneimmistä avomeri-purjehtijoista. Toimi myös venesuunnittelijana.
- Skopbank of Finland oli Pelle Gahmbergin perheen suurprojekti ja Suomen ensimmäinen osallistuminen Whitbread Round the World Raceen. Koko miehistö kutsuttiin HSS:n vakinaisiksi jäseniksi, heidän joukossa vuoropäällikkö Tapio Lehtinen ja Hjallis Harkimo.
- Veikko Enberg kippari ja innokas H-vene-purjehtija. Kaksi H-vene luokkamestaruutta. Kilpaillut menestyksellisesti myös Hai-vene- ja Kansanvene-luokissa. Aktiivinen sekä kansallisessa että kansainvälisessä liitossa.
- Hans Groop – HSS:n ja Suomen kansainvälisesti tunnetuin venesuunnittelija jonka tuhansista luomuksista tunnetuin on H-vene. Lisäksi Groop on menestyvä kilpapurjehtija mm. H-vene- ja kansanveneluokissa.
- Christer Granfelt: Christer Granfeldt oli menestynein Granfeldtin purjehtijasisaruksista (Christer, Carl-Olof ja Margareta). Granfeldt voitti vuosien varrella useita kärkisijoja Vikla- ja Finnjolla-luokissa. Hän osallistui mm. 8mR Turid-projektiin jolla sai kolmannen sijan kasien maailmanmestaruuskisoissa Sandhamnissa 1975. Granfeldt oli HSS:n kommodori kymmenen vuoden ajan.
- John Flinkenberg, Louhi-purjehtija Kesäolympialaisissa Melbournessa 1956. Vuosien varrella myös menestynyt Hai-purjehtija. Ensimmäisiä HSS:läisiä joka aktiivisesti osallistui kansainvälisiin kilpailuihin Cowes:issa, Kiehl:issa ja Välimerellä. Monivuotinen HSS-kommodori.
- Eric Fabricius olympiapurjehtija louhiluokassa Helsingissä 1952. Erittäin menestynyt louhen lisäksi vitosluokassa.
- Arthur E. Nikander menestyi kansainvälisesti Nica-kutosella ennen toista maailmansotaa. Rakennutti ja omisti useita veneitä joita muut HSS:läiset usein purjehtivat. Rakennutti kasin Vågspel HSS:n 50-vuotisjuhliin keskellä sotaa 1943.
- Ernst ”Mollan” Westerlund oli menestyvä kippari muiden veneissä mm. Nikanderin Nicalla. Sai pronssimitalin Ralia-kutosen kipparina Olympialaisissa 1952. Raili purjehti Merenkävijöiden lipun alla. Monivuotinen HSS:n hallituksen jäsen.
- Emil Wegelius oli johtava purjehtija ja venesuunnittelija edellisen vuosisadan taitteessa.
- Valter Lindholm purjehti pientä Uno-venettä ja oli seuran menestynein purjehtija HSS:n ensimmäisinä vuosina. Uno Cup purjehditaan edelleen joka syksy HSS:llä.
| Vuodet | Kommodori |
|---|---|
| 1893 | Alvar Verving |
| 1894–1899 | Anton Moberg |
| 1899–1903 | Teodor Hjelt |
| 1904–1915 | Ernst Nyberg |
| 1916–1919 | Gustaf Sourander |
| 1920–1922 | S.J. Rehnström |
| 1923–1928 | Bertel Peterson |
| 1929–1931 | Eric Nummelin |
| 1932 | Gustaf Sourander |
| 1933–1937 | Arthur E. Nikander |
| 1940–1946 | Harald Käcklund |
| 1947–1950 | Runar Finnilä |
| 1951–1961 | John Flinkenberg |
| 1962–1964 | Alfons Wigg |
| 1965–1974 | Christer Granfelt |
| 1975–1983 | Hans Lindroos |
| 1984–1993 | Ingmar Lindberg |
| 1994–1996 | Ernst Tillander |
| 1997–2001 | Matti Mare |
| 2002–2009 | Rabbe Nevalainen |
| 2010–2012 | Kim Weckström |
| 2013–2014 | Harri Tanhuanpää |
| 2015–2017 | Tapio Lehtinen |
| 2018– | Mikael Stelander |
| Vuosi | Jäsenet | Köliveneet | jollat | Moottori- veneet |
Veneitä yht |
|---|---|---|---|---|---|
| 1893 | 85 | 19 | na | 0 | 19 |
| 1900 | 157 | 30 | na | 0 | 30 |
| 1910 | 435 | 59 | na | 24 | 83 |
| 1920 | 714 | 54 | na | 20 | 74 |
| 1930 | 856 | 49 | na | 40 | 89 |
| 1940 | 651 | 47 | na | 41 | 88 |
| 1950 | 885 | 73 | na | 21 | 94 |
| 1960 | 782 | 69 | na | 15 | 84 |
| 1970 | 756 | 92 | 16 | 54 | 162 |
| 1980 | 890 | 192 | na | 39 | 231 |
| 1990 | 950 | 240 | na | 43 | 283 |
| 2000 | 858 | 201 | na | 37 | 238 |
| 2010 | 1289 | 250 | na | 60 | 301 |
| 2012 | 1462 | 271 | na | 62 | 331 |
| 2013 | 1420 | 271 | na | 62 | 331 |
| 2014 | 1320 | 271 | na | 62 | 331 |
| -- | -- | -- | -- | -- | -- |
| 2021 | 1102 | - | - | - | 300+ |
| 2022 | 1030 | -- | -- | -- | 300+ |
| 2023 | 1020 | -- | -- | -- | 340 |
| 2024 | 1045 | -- | -- | -- | 345 |
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
