Glykogenolyysi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Glykogenolyysi on hiilihydraattien aineenvaihdunnan tapahtuma, jossa kehon soluihin varastoitunut glykogeeni pilkkoutuu glukoosi-1-fosfaatiksi. Ihmisillä ja monilla muilla eliöillä glykogenolyysi tapahtuu lähinnä maksan ja luurankolihasten solujen solulimassa sillä vain näissä kudoksissa glykogeeniä on merkittävästi. Glykogenolyysi ei tarkoita ravinnon (kuten lihan) mukana tulleen glykogeenin pilkkoutumista.[1]
Glukogenolyysissä pyrkimyksenä on saada maksa vapauttamaan glukoosia verensokeriksi muiden kehon solujen käyttöön. Tapahtuma kohottaa verensokeria perustasoa suuremmaksi hetkellisesti tai ylläpitää sitä suunnilleen samana jos se on vaarassa laskea. Tämän ohella tapahtuma voi, erityisesti lihassolujen kohdalla, lisätä vain solujen omaa energiansaantia glykogeenivarastoistaan ilman että ne ruokkivat muita soluja verensokeria kohottamalla.[1]
Glykogenolyysiä lisäävät lähinnä glukagoni ja epinefriini, vaikka muitakin vähemmän keskeisiä tekijöitäkin on. Glukagoni ja epinefriini erittyvät verenkiertoon, kiertävät siellä ja sitoutuvat lopulta omiin reseptoreihinsa vaikuttamiensa solujen pinnoilla.[1]
Glukagoni saa aikaan glykogenolyysin lähinnä vain maksassa. Maksa ylläpitää glukagonin vaikutuksesta verensokeria esimerkiksi ruokailuiden välissä tai paastossa. Epinefriini taas saa glykogenolyysin aikaan maksassa ja luurankolihaksissa.[1] Epinefriini kohottaa verensokeria sen perustasoa korkeammalle akuutin stressireaktion aikana, jonka on laukaissut vaikkapa liikunta tai pelästyminen. Stressin aikana keho valmistautuu ennakoivasti suuriin fyysisiin suorituksiin,[2] jonka vuoksi verensokerikin kohoaa normaalia enemmän koska sitä ennakoidaan kuluvan hetken kuluttua enemmän.[1]