Glencore plc on brittiläis-sveitsiläinen raaka-ainekauppaan ja kaivostoimintaan erikoistunut jättiyritys, jonka kotipaikka on Sveitsin Baar. Vuonna 2014 se oli maailman kymmenenneksi suurin yritys Fortune 500 Global -listalla.[3] Glencore on maailman suurin kaivosyhtiö.lähde?
| Glencore plc | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | pörssiyhtiö |
| Osake | LSE: GLEN, SEHK: 0805, JSE: GLN |
| ISIN | JE00B4T3BW64 |
| Perustettu |
1974 (Marc Rich + Co AG) |
| Perustaja | Marc Rich |
| Toimitusjohtaja | Ivan Glasenberg |
| Puheenjohtaja | Tony Hayward |
| Kotipaikka | Baar, Zugin kantoni, Sveitsi |
| Toiminta-alue | maailmanlaajuinen |
| Toimiala | raaka-ainekauppa, kaivostoiminta |
| Tuotteet | kupari, sinkki, nikkeli, alumiini, rautamalmi, rautaseokset, kivihiili, raakaöljy ja öljytuotteet, vehnä, ohra, kaura, ruokaöljyt, soija, puuvilla ja sokeri |
| Liikevaihto | 221 miljardia USD (2014)[1] |
| Henkilöstö | 181 000 (2015)[2] |
| Kotisivu |
www |
Nykyinen Glencore plc syntyi toukokuussa 2013 raaka-aineyhtiö Glencoren ja kaivosyhtiö Xstratan fuusiona. Glencore-nimi tulee sanoista GLobal ENergy COmmodity REsources, ja yhtiö toimittaa metalleja, mineraaleja, raakaöljyä, öljytuotteita, kivihiiltä, maakaasua ja maataloustuotteita asiakasyrityksilleen, jotka toimivat energia-, teräs-, ajoneuvo- ja elintarviketeollisuudessa.[4]
Glencoren historia on ollut skandaalintäyteinen. Perustaja Marc Richiä kutsuttiin talousrikostensa vuoksi 1990-luvulla maailman etsityimmäksi valkokaulusrikolliseksi, ja myöhemmin yritys on ollut usein otsikoissa ympäristölaiminlyönneistään sekä lahjonta- ja veronkiertosyytteistä eri puolilla maailmaa.[5]
Velkaisen Glencoren osakekurssi on vuonna 2015 ollut jyrkässä laskussa. Syksyllä 2014 Glencoren osake maksoi yli kolme Englannin puntaa, syyskuun lopussa 2015 vain 0,77 puntaa.[6][7]
Yrityksen perusti vuonna 1974 raaka-ainemeklari Marc Rich (1934–2013) nimellä Marc Rich + Co AG. Toukokuussa 2013 Glencore toteutti odotetun fuusion yhteistyökumppaninsa Xstratan kanssa, josta se oli omistanut osan jo vuodesta 1990 lähtien.[8][9]
Yrityksellä rikastunut perustaja Marc Rich joutui Yhdysvalloissa vuonna 1983 syytetyksi 51 eri syytekohdasta, muun muassa verorikoksista ja laittomasta kaupankäynnistä Iranin kanssa panttivankikriisin 1979–1981 aikana. Liittovaltion syyttäjänä New Yorkin osavaltiossa tuolloin toiminut Rudy Giuliani kuvasi juttua maan kaikkien aikojen suurimmaksi veronkiertotapaukseksi.[10][11] Rich pakeni Sveitsiin kunnes presidentti Bill Clinton armahti hänet vuonna 2001, viimeisenä virassaolopäivänään. Maanpakonsa aikana Rich yritti saada yritykselleen määräävän markkina-aseman maailman sinkkikaupasta. Hanke epäonnistui, ja vuosina 1993–1994 Rich joutui myymään enemmistöosuuden konkurssikypsästä Marc Rich + Co:sta Glencore International -yhtiölle, jonka perusti yrityksen muu toimiva johto management buyoutina.[12] Glencoren johto toimi kuitenkin sen jälkeenkin läheisessä yhteistyössä viranomaisia piileskelleen Marc Richin kanssa seuraavat 21 vuotta.
Glencore International listautui Lontoon pörssiin toukokuussa 2011 ja otettiin mukaan FTSE 100 -indeksiin.[13] Yrityksen osake noteerataan myös Hongkongin ja Johannesburgin pörsseissä.[14]
CIA-tiedustelupalvelun mukaan Glencore International olisi maksanut yli 3,2 miljoonaa dollaria lahjuksina Saddam Husseinin hallinnolle saadakseen irakilaista öljyä Yhdistyneiden kansakuntien Ruokaa öljystä -ohjelman puitteissa. Glencore on kiistänyt syytökset.[15] Jo Marc Richin aikana yritystä syytettiin laittomasta kaupankäynnistä Etelä-Afrikan rotusortohallituksen kanssa.[4]
Sambiassa Glencoren omistama Mopani Copper Mines plc on ollut kritiikin kohteena happosateista ja miljoonien ihmisten terveysongelmista[16][17] sekä veronkierrosta.[18]
Kongon demokraattisessa tasavallassa Glencoren tytäryhtiö käytti kuparimalmin rikastuksessa happoa, joka laskettiin suoraan paikallisten kalastajien käyttämään jokeen.[19] Yritystä on syytetty myös maan valtiollisten kaivosten yksityistämisessä tapahtuneista väärinkäytöksistä. [20]
Yhtiön vastuullisuuskysymyksiä käsiteltiin vuonna 2012 Yle TV1 -kanavalla esitetyssä Nicolas Shaxsonin dokumentissa Afrikkaa ryöstämässä (Stealing Africa, 2012).[5]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
