Georg Philipp Telemann
saksalainen säveltäjä From Wikipedia, the free encyclopedia
saksalainen säveltäjä From Wikipedia, the free encyclopedia
Georg Philipp Telemann (24. maaliskuuta (J: 14. maaliskuuta) 1681 Magdeburg – 25. kesäkuuta 1767 Hampuri) oli saksalainen säveltäjä. Hän oli elinaikanaan suosituin barokin ajan säveltäjä. Hän yhdisti ensimmäisenä saksalaisena säveltäjänä teoksissaan musiikillisia vaikutteita koko Euroopan alueelta.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Georg Philipp Telemann | |
|---|---|
 Georg Philipp Telemann |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1681 Magdeburg |
| Kuollut | 25. kesäkuuta 1767 (86 vuotta) Hampuri |
| Ammatti | säveltäjä |
| Säveltäjä | |
| Tyylilajit | barokki |
| Soittimet | urut |
 Nimikirjoitus |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Telemann syntyi Magdeburgissa Saksassa 1681 sukuun, jolla oli pitkä historia kirkon palveluksessa. Hänen äitinsä Maria oli protestanttisen papin tytär ja hänen Georg-isänsä oli opettaja, myös hänestä tuli pappi Georgen syntymän jälkeen.
Telemannin vanhemmat uskoivat poikansa kouluttautuvan kirkolliseen virkaan ja hän aloittikin tähän vaadittavat opinnot. Georgen isä kuoli 1685, minkä jälkeen hänen äidillään oli vaikeuksia kasvattaa Georg ja hänen veljensä. Georg ei koskaan saanut muodollista musiikin opetusta. Tästä huolimatta hän osasi jo kymmenvuotiaana soittaa huilua, viulua, sitraa ja kosketinsoittimia. Hän teki samoihin aikoihin ensimmäiset sävellyksensä. Kaksitoistavuotiaana hän sävelsi jo ensimmäisen oopperansa, Sigismundin.[1]
Georgen äiti oli kuitenkin sitä mieltä, että poika käytti muihin opintoihin verrattuna liikaa aikaa musiikin opiskeluun. Hän halusi olla varma siitä, että jos jotakin tapahtuisi, Georgella olisi tulevaisuudessa säännöllinen toimeentulo, koska perheen isän kuoltua perheellä ei ollut muita tuloja.
Maria-äiti ryhtyi voimatoimiin varmistaakseen poikansa hyvän koulutuksen. Hän takavarikoi tältä kaikki soittimet ja lähetti hämmentyneen kaksitoistavuotiaan Georg-pojan kouluun pitkän matkan päähän Zellerfeldiin. Hän pyysi rehtoria varmistamaan, ettei Georg tuhlaisi aikaansa joutaviin sävellyksiin. Ironista onkin, kuinka rehtori itse ymmärsi, kuinka lahjakas nuori Georg oli, ja rohkaisi tätä musiikin opinnoissa. Georg lahjoittikin kiitokseksi varhaisimmat sinfoniansa kaupunginorkesterille.
Neljän onnellisen Zellerfeldin vuoden jälkeen Georg aloitti ylemmän asteen koulussa Hildesheimissä, jossa hän sävelsi musiikkia koulun näytelmiin ja kantaatteja paikalliseen katoliseen kirkkoon.
Kaksikymmentävuotiaana Georg alkoi opiskella oikeustiedettä Leipzigin yliopistossa. Hän oli hyvin päättäväinen ja halusi toteuttaa äitinsä toiveet ja jätti siksi kaikki soittimet kotiin. Hän jatkoi kuitenkin säveltämistä mutta piilotti nuottikäsikirjoituksia huoneeseensa.
Georgen ystävä löysi sattumalta Georgen säveltämän kantaatin ja antoi sen soitettavaksi paikallisessa kirkossa, eikä Georg voinut enää salailla musikaalista lahjakkuuttaan. Jopa Leipzigin kaupungin pormestari pyysi häntä säveltämään musiikkia kuuluisaan Thomaskircheen. Alle vuoden opintojen jälkeen Georgen äiti joutui luopumaan haaveista poikansa kirkollisesta urasn suhteen. Telemann oli 21-vuotias kun hänen musiikillinen uransa alkoi.
Uransa alkuaikoina Telemanin tulot säveltämisestä olivat vaatimattomat, ja lisätuloja saadakseen hän alkoi antaa musiikin opetusta ja oli oppilaidensa suosiossa ystävällisyytensä ansosta. Pian hän perusti oman musiikkioppilaitoksen. Hän uskoi, että lahjakkaiden muusikoiden tuli ansaita tuloja taidoillaan, siksi hän opettikin oppilaitaan esiintymään julkisesti, ammattimuusikkoina. Ajatus oli aikaan nähden mullistava. Monet hänen muusikkoystävistään kauhistuivat. He pitivät musiikkia herrasmiesten harrastuksena. Telemann ei ehtinyt välittää muiden mielipiteistä, sillä hänet oli juuri valittu Leipzigin oopperan johtajaksi. Hän sävelsi neljän vuoden aikana neljä oopperaa, joiden esityksissä hänen oppilaansa soittivat.
Telemann otti vastaan muiden töidensä ohessa urkurin paikan Neuerkirchestä, jossa hänen tehtäviinsä kuului myös kantaattien säveltäminen. Hänestä niiden säveltäminen oli helppoa, ja niiden tekeminen sopi hyvin yhteen hänen muiden tehtäviensä kanssa. Mutta traditionalistien mielestä hengellisen musiikin säveltämisen ei kuulunut olla tuottoisaa, mutta vielä pahempaa oli jos säveltäjä sai tuloja dekadentin musiikin kuten oopperoiden säveltämisestä.
Telemannin kriitikot vastustivat häntä kuitenkin ennen kaikkea siksi, etteivät he voineet kilpailla hänen kanssaan, sillä Telemann monopolisoi alaa lahjakkuudellaan ja tuotteliaisuudellaan, ja arvostelijat jäivät vähemmille töille. Telemann sieti kateellisten kuiskuttelua aina siihen asti, kun hänelle tarjottiin uutta kapellimestarin - musiikillisen johtajan - virkaa Edmurtin kreivin palveluksessa Soraussa (nykyisessä Puolassa). Hän muutti sinne 1705.[1]
Puolassa ollessaan Telemann seurasi innokkaasti puolalaisten talonpoikien tanssi- ja lauluesityksiä. Hän oli lumoutunut musiikin ”barbaarisesta kauneudesta”, josta hän sai vaikutteita omiin sävellyksiinsä. Telemann rakasti yksinkertaisia säveliä, joita kuulijoiden oli vaivatonta seurata, ja hän tulikin pian kuuluisaksi helposti ymmärrettävästä musiikistaan, ja hänestä tuli yksi Saksan johtavista säveltäjistä.
Leipzigissa Telemann sai vihollisia tuotteliaisuutensa vuoksi, ja siksi hän muutti moneen kertaan, mutta Eisenachissa (jossa hän tapasi Johann Sebastian Bachin), Frankfurtissa ja Hampurissa kävi samoin. Työkiireidensä ohessa hän ehti avioituakin. Hänen ensimmäinen vaimonsa Louise Eberlin oli säveltäjä Danielin tytär, joka kuoli heidän ensimmäisen yhteisen lapsensa syntyessä 1711.[1]
Kolme vuotta myöhemmin Telemann rakastui uudelleen ja avioitui Maria Katharina Textorin kanssa. Tämä oli Frankfurtin kunnan palveluksessa työskennelleen kirjurin tytär. Telemann ja Maria saivat yhdessä kymmenen lasta, mutta lapsista suurin osa kuoli jo pienenä. Maria hylkäsi Telemannin ja lähti ruotsalaisen upseerin matkaan.
Telemannin nimitys ensin viiden hampurilaisen kirkon musiikilliseksi johtajaksi ja sitten Hampurin oopperan johtajaksi aloitti 20 vuotta jatkuneen menestyksen ajan hänen elämässään. Hän sävelsi yli 40 oopperaa ja satoja kantaatteja - normaalisti kaksi viikossa. Vuonna 1733 hän julkaisi kuuluisan 18 sävellystä sisältävän kolmiosaisen Pöytämusiikki-kokoelman, jonka musiikki oli tarkoitettu soitettavaksi juhlallisten aterioiden aikana tai niiden jälkeen. Hän perusti myös toisen musiikkioppilaitoksen ja toimi monien oopperoiden ohjaajana.
Telemann oli väsymätön, hänen työteliäisyytensä takana oli halu menestyä. Hän halusi varmistaa, että sai parhaan mahdollisen tuoton työstään, siksi hän julkaisi itse omat käsikirjoituksensa ja kirjoitti jopa mainokset kortteihinsa ja teki kaiverrukset painettujen sävellystensä kansisivuille.
Telemann lopetti säveltämisen yhtäkkisesti 1740. Hän päätti omistaa elämänsä musiikin teoriaa käsittelevien kirjojen julkaisemiseen. Hän ei säveltänyt mitään viiteentoista vuoteen, mutta sitten hänen vanha säveltäjäystävänsä Georg Friedrich Händel rohkaisi häntä aloittamaan työt uudelleen, ja Telemann ryhtyi toimiin 74-vuotiaana vuonna 1755. Vaikka näkö alkoi heikentyä, hän jatkoi säveltämistä. Hän sävelsi useita oratorioita ja muuta musiikkia kuolemaansa asti, vuoteen 1767, jolloin hän oli 86-vuotias.
Telemannille liikeasiat olivat usein hyvin tärkeitä. Hän oli Pariisissa kahdeksan kuukautta vuonna 1737. Vaikka hän konsertoi siellä, hän oli kaupungissa ennen kaikkea estääkseen töidensä laittomien kopioiden myymisen.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
