Fuuga
musiikkiteorian termi From Wikipedia, the free encyclopedia
musiikkiteorian termi From Wikipedia, the free encyclopedia
Fuuga (< lat. fuga, fugere, 'pako', 'paeta') on perinteisesti kontrapunktia käyttäen sävelletty polyfoninen musiikkikappale tai kappaleen osa, joka koostuu useasta itsenäisestä äänestä. Fuugan aloittaa yhdellä äänellä esitetty teema, jonka jälkeen toinen ääni toistaa teeman ja alkuperäinen ääni säestää kontrapunktisesti. Tämän jälkeen mahdolliset muut äänet tulevat mukaan yksitellen samaan tapaan, enimmillään jopa kymmenen. Myöhemmin teema esiintyy fuugassa eri äänissä eri transpositioissa, jolloin sen ilmenemismuoto voi olla alkuperäisestä poikkeava.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Musiikinhistorian tunnetuimmat fuugat sävelsi Johann Sebastian Bach. Muun muassa hänen säveltämänsä Das wohltemperierte Klavierin molemmat osat koostuvat 24 preludista ja fuugasta. Bachin Die Kunst der Fuge (suom. Fuugan taito, Fuugataide) on puolestaan hänen polyfonisen työskentelynsä huipentuma, ja se koostuu neljästätoista fuugasta ja neljästä kaanonista, joista kaikki ovat erittäin hienovaraisesti ja monimutkaisesti sävellettyjä ja esittelevät mitä moninaisimpia fuugatyyppejä. Fuugia käytettiin niin soitinmusiikissa kuin myös kuoroteoksissa. On tyypillistä, että kuoroteosten osat päättyvät fuugaan.
Klassismin aikaan fuugamuotoa käytettiin vielä jonkin verran. W. A. Mozartin requiemin Kyrie-osassa voi kuulla esimerkin kaksoisfuugasta, fuugasta, jossa on kaksi teemaa (kyseisessä kappaleessa nämä teemat aloittavat peräkkäin). Myös esimerkiksi Joseph Haydnin jousikvartettojen ja Ludwig van Beethovenin pianosonaattien osissa on fuugia.
Romantiikanaikaisissa sävellyksissä fuugia on melko vähän; urkumusiikin säveltäjät ovat kuitenkin yleensä jossain määrin pitäneet yllä fuugasäveltämisen perinnettä, esimerkiksi myöhäisromantiikan aikana erityisesti Max Reger. Sen sijaan eräät 1900-luvun musiikin säveltäjät käyttivät fuugamuotoa runsaasti: Béla Bartók, Paul Hindemith ja Dmitri Šostakovitš (esimerkiksi 24 preludia ja fuugaa op. 87 sekä 15. jousikvarteton alku) sävelsivät useisiin kappaleisiinsa fuugia.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fuuga Wikimedia CommonsissaSeamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
