Frans Joosef I
Itävallan keisari ja Böömin ja Unkarin kuningas / From Wikipedia, the free encyclopedia
Frans Joosef I (saks. Franz Joseph, unk. I. Ferenc József; 18. elokuuta 1830 Wien, Itävallan keisarikunta – 21. marraskuuta 1916 Wien, Itävalta-Unkari) oli Itävallan keisari sekä Unkarin ja Böömin kuningas vuosina 1848–1916. Hän kuului Itävaltaa 1200-luvulta 1900-luvulle hallinneeseen Habsburg-sukuun. 68 vuotta hallinnut Frans Joosef on yksi kaikkien aikojen pitkäaikaisimpia eurooppalaisia monarkkeja.
Frans Joosef I | |
---|---|
Keisari Frans Joosef vuonna 1913. | |
Itävallan keisari Unkarin ja Böömin kuningas | |
Valtakausi |
2. joulukuuta 1848 – 21. marraskuuta 1916 |
Edeltäjä | Ferdinand I |
Seuraaja | Kaarle I |
Syntynyt |
18. elokuuta 1830 Wien, Itävallan keisarikunta |
Kuollut |
21. marraskuuta 1916 (86 vuotta) Wien, Itävalta-Unkari |
Puoliso | Elisabet |
Lapset |
Gisela Rudolf Marie Valerie |
Suku | Habsburg-Lothringen |
Isä | Frans Kaarle |
Äiti | Sophie |
Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Nimikirjoitus |
Frans Joosef nousi Itävallan keisariksi vain 18-vuotiaana, Euroopan hulluna vuonna 1848, kun hänen setänsä Ferdinand I luopui kruunusta. Vuonna 1867 Unkarille myönnettiin autonomia ja Itävallan keisarikunta muuttui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, jota Frans Joosef hallitsi arvonimellä Itävallan keisari ja Unkarin apostolinen kuningas. Hän oli hallitsijana itsevaltainen ja pyrki pitämään hajanaisen valtakuntansa yhtenäisenä autoritaarisella politiikalla. Frans Joosef kuoli kesken ensimmäisen maailmansodan 86-vuotiaana; kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen Itävalta-Unkari hajosi.