viimeinen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari (1792–1806) ja ensimmäinen Itävallan keisari (1804–1835) From Wikipedia, the free encyclopedia
Frans I (12. helmikuuta 1768 Firenze, Toscanan suurherttuakunta[1] – 2. maaliskuuta 1835 Wien, Itävallan keisarikunta[2]) oli viimeinen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari (1792–1806) ja ensimmäinen Itävallan keisari (1804–1835).[3] Hän kuului Itävaltaa 1200-luvulta 1900-luvulle hallinneeseen Habsburg-sukuun.[1]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Frans I ja II | |
|---|---|
 | |
| Itävallan keisari | |
| Valtakausi |
11. elokuuta 1804 – 2. maaliskuuta 1835 |
| Seuraaja | Ferdinand I |
| Pyhä saksalais-roomalainen keisari | |
| Valtakausi |
5. heinäkuuta 1792 – 6. elokuuta 1806 |
| Kruunajaiset | 14. heinäkuuta 1792 |
| Edeltäjä | Leopold II |
| Seuraaja | Napoleon (Reinin liiton suojelija) |
| Unkarin ja Kroatian kuningas Böömin kuningas | |
| Valtakausi |
1. maaliskuuta 1792 – 2. maaliskuuta 1835 |
| Kruunajaiset |
6. kesäkuuta 1792 (Unkari ja Kroatia) 9. elokuuta 1792 (Böömi) |
| Edeltäjä | Leopold II |
| Seuraaja | Ferdinand I |
| Syntynyt |
12. helmikuuta 1768 Firenze, Toscanan suurherttuakunta |
| Kuollut |
2. maaliskuuta 1835 (67 vuotta) Wien, Itävallan keisarikunta |
| Hautapaikka | Wien |
| Puoliso | Maria Teresa |
| Lapset |
Ferdinand I Frans Karl |
| Koko nimi | Franz Joseph Karl |
| Suku | Habsburg-Lothringen |
| Isä | Leopold II |
| Äiti | Maria Luisa |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
.PNG) |
Frans nousi valtaistuimelle vuonna 1792 isänsä, keisari Leopold II:n jälkeen. Tuolloin hänestä tuli Rooman keisari hallitsijanimellä Frans II sekä Itävallan arkkiherttua ja Unkarin ja Böömin kuningas. Napoleonin kukistettua Saksalais-roomalaisen keisarikunnan Frans julistautui vuonna 1804 Itävallan keisariksi hallitsijanimellä Frans I; kaksi vuotta myöhemmin hän luopui virallisesti Rooman keisarin arvonimestään. Hän on Euroopan historian ainoa hallitsija, joka on kantanut yhtaikaa kahta eri keisarinarvoa ja on siksi saanut kutsumanimen Doppelkaiser (”kaksoiskeisari”).[3][4][5]
Fransin vanhemmat olivat keisari Leopold II sekä Espanjan prinsessa Maria Louise, Espanjan Bourbon-sukuisen kuninkaan Kaarle III:n tytär. Fransin syntyessä keisarina oli hänen setänsä Joosef II, ja hänen isänsä hallitsi pohjoisitalialaista Toscanan suurherttuakuntaa, joka kuului Habsburg-suvun omistuksiin. Koska Joosef II oli lapseton, näytti todennäköiseltä, että keisariuden perisi hänen veljensä vanhin poika Frans. Tämän vuoksi Frans kutsuttiin 16-vuotiaana keisarilliseen hoviin Wieniin, jossa hän sai kruununperillisen kasvatuksen.
Joosef II kuoli vuonna 1790, ja hänen veljestään Leopoldista tuli uusi keisari. Leopold ehti kuitenkin olla valtaistuimella vain kaksi vuotta, sillä hän kuoli ennenaikaisesti 1792, vain 44-vuotiaana. Hänen poikansa, 24-vuotias Frans, kruunattiin saman vuoden maaliskuussa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi.
Ranskan suuri vallankumous uhkasi Fransin valtakuntaa. Hänen tätinsä Marie-Antoinette kuoli giljotiinilla. Huhtikuussa 1792 vallankumouksellinen Ranska julisti sodan Itävallalle. Ensimmäinen sota kesti viisi vuotta ja päättyi tappioon. Itävalta pakotettiin rauhaan Campo-Formiossa 1797, ja menetti Lombardian ja Reinin länsirannan. Frans johti Itävallan sotaan uudelleen 1799 ja 1805, mutta hävisi molemmilla kerroilla. Pressburgin rauhassa 1805 Fransin oli luovutettava Venetsia Italian kuningaskunnalle ja Tiroli Baijerille.
Frans otti 1804 Itävallan keisarin arvonimen, pian sen jälkeen kun Napoleon julisti itsensä keisariksi. Itävallan keisarina hän oli Frans I. Seuraavan hävityn sodan jälkeen hän hajotti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan.
Frans julisti uudelleen sodan Ranskalle huhtikuussa 1809. Wienin rauhassa 1809 hän menetti Salzburgin, Krainin ja Adrianmeren rannikon. Frans nimitti uuden ulkoministerin, Klemens von Metternichin, ja ryhtyi voittoisan Ranskan liittolaiseksi. Keisarin tytär Maria Louise annettiin Napoleonin puolisoksi ja Ranskaa autettiin Venäjän retkellä.
Vuonna 1813 hän ryhtyi taas sotaan Ranskaa vastaan ja sai Wienin kongressissa (1814–1815) takaisin entisen alueensa, paitsi Belgian ja lisäksi Venetsian. Keisarien solmima Pyhä allianssi takasi taantumuksen pysymisen vallassa ja Euroopan suurvaltojen rajat pysyivät muuttumattomina lähes puoli vuosisataa.
Frans tuki von Metternichin konservatiivista politiikkaa ja palautti katoliselle kirkolle sen menettämää valtaa. Lisäksi hän tuki taiteita ja tieteitä, sekä otti käyttöön höyrylaivat Tonavalla ja oli innostunut rautateiden rakentamisesta.
Frans haudattiin Wienissä keisarilliseen kryptaan hautaan numero 57 neljän vaimonsa ympäröimänä.
Muissa hallitsemissaan maissa hänet tunnettiin nimillä: saksaksi: Franz II/I, tšekiksi ja slovakiksi: František I, unkariksi: I. Ferenc, italiaksi: Francesco II/I ja sloveeniksi Franc.
Frans I oli naimisissa neljä kertaa:[6]
Ensimmäisen avioliittonsa Frans solmi 6. tammikuuta 1788 Württembergin herttuan Fredrik II Eugenin tyttären Elisabet Wilhelmine Luisen kanssa (21.4.1767–18.2.1790). Avioliitto kesti vain kaksi vuotta, sillä Elisabet kuoli lapsivuodekuumeeseen eli infektioon synnytettyään 18. helmikuuta 1790 ensimmäisen lapsensa. Tytär arkkiherttuatar Ludovika Elisabet (1790–1791), jäi eloon mutta kuoli jo vuoden ja neljän kuukauden iässä 24. kesäkuuta 1791.
Toisen avioliiton Frans solmi 19. maaliskuuta 1790 kaksinkertaisen serkkunsa, Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Teresan (1772–1807) kanssa, joka oli Molempain Sisilian kuninkaan Ferdinand I:n ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Karoliinan vanhin tytär. He saivat kaksitoista lasta, joista seitsemän saavutti aikuisiän. Kaksi lapsista oli henkisesti kehitysvammaisia. Maria Teresa kuoli 12. lapsensa ennenaikaisen synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin 35-vuotiaana.
Kolmannen kerran Frans avioitui 6. tammikuuta 1808 pikkuserkkunsa Maria Ludovika von Austria-Esten (1787–1816) kanssa, joka oli arkkiherttua Ferdinand Karlin ja Modenan Maria Beatrice d'Esten tytär. Avioliitto oli lapseton ja päättyi kahdeksan vuoden kuluttua, kun Maria Ludovika kuoli tuberkuloosiin. Maria Ludovika kasvatti edellisen vaimon lapset ja antoi heille hyvän koulutuksen.
Neljännen avioliittonsa Frans solmi 10. marraskuuta 1816 prinsessa Caroline Augustan (1792–1873) kanssa, joka oli Baijerin kuningas Maksimilian I Joosefin ja Hessen-Darmstadtin prinsessa Augusta Wilhelminen tytär ja ollut 1808-1814 naimisissa Württembergin kruununprinssin Vilhelm I:n kanssa, joka oli mitätöity 1814. Lapseton avioliitto kesti Fransin kuolemaan asti, jonka jälkeen Caroline Augusta eli korkeaan ikään ja kuoli 81-vuotiaana.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
