From Wikipedia, the free encyclopedia
Francesco Borromini, alkujaan Castelli (25. syyskuuta 1599 Bissone, Ticino, Sveitsi – 3. elokuuta 1667 Rooma), oli maineikas italialainen barokkiarkkitehti. Hän suunnitteli Roomaan palatseja ja kirkkoja, joista merkittävimpiä ovat Palazzo Barberini, San Carlo alle Quattro Fontane, Sant'Ivo alla Sapienza, Sant'Agnese in Agone ja Sant'Andrea delle Fratte.
Francesco Borromini syntyi Sveitsin Bissonessa lähellä Luganoa. 1619 hän siirtyi Roomaan ja aloitti sukulaisensa Carlo Madernon alaisuudessa kivenveistäjänä Pietarinkirkon rakennustyömaalla. Myöhemmin hän pääsi Berninin työpajaan ja hankki kokemusta rakennussuunnittelusta ja -piirtämisestä.[1]
Borromini osallistui Pietarinkirkon suuren baldakiinin suunnitteluun, mutta joutui riitoihin Berninin kanssa[2]. Borrominin kohtalona oli myöhemminkin jäädä eläessään suuren kilpailijansa varjoon[3].
Hänen ensimmäinen itsenäinen työnsä oli S. Carlo Borromeon luostarin saneeraus ja siihen kuuluva kirkko, pienelle kulmatontille ahdettu San Carlo alle Quattro Fontane (1634), jossa on jo havaittavissa hänen tyylilleen ominainen plastinen rytmiikka ja vapauksia ottava muotokieli. Kirkon julkisivu ja kellotorni valmistuivat vasta Borrominin kuoleman jälkeen 1670[4].
Elinaikanaan Borromini ei saanut juurikaan tunnustusta[5], eikä hänellä paavi Innocentius X:ttä lukuun ottamatta ollut mahtavia kirkollisia suojelijoita[6]. Melankoliasta ja masennuksesta kärsinyt arkkitehti teki itsemurhan heittäytymällä miekkaansa 3. elokuuta 1667[7] saatuaan päätökseen Falconierien hautakappelin. Hänet on haudattu San Giovanni dei Fiorentinin kirkkoon.
Aikalaisilleen Borromini oli arkkitehtuurin kapinallinen ja "futuristi", jonka vallankumouksellisuus jäi useimmille käsittämättömäksi, mutta hänen kuolemanjälkeinen maineensa kasvoi ja kiiri Torinoon, jossa Guarino Guarini jatkoi Borrominin aloittamaa barokin evoluutiota. Myöhemmin Borrominin vaikutteet siirtyivät Alppien pohjoispuolelle Saksaan ja Itävaltaan, jossa myöhäisbarokin arkkitehdit Johann Bernhard Fischer von Erlach, Johann Lukas von Hildebrandt ja Balthasar Neumann löysivät innoituksensa Borrominin muotokielestä.[8]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.