The Alan Parsons Projectin albumi 1982 From Wikipedia, the free encyclopedia
Eye in the Sky on englantilaisen rockyhtye The Alan Parsons Projectin kuudes albumi, joka ilmestyi vuonna 1982. Yhtyeen aiemmista julkaisuista poiketen kyseessä ei ole varsinainen konseptialbumi, vaikka albumin kappaleissa onkin löyhä tarkkailun ja valvonnan teema. Musiikillisesti albumi oli yhtyeen siihen mennessä kaupallisin julkaisu, joka edusti progressiivisen rockin sijaan lähinnä soft rockia ja valtavirran poppia.
Eye in the Sky The Alan Parsons Project | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Studio | Abbey Road Studios, Lontoo | |
Julkaistu | 1982[1][2] | |
Tuottaja(t) | Alan Parsons | |
Tyylilaji | soft rock, pop[1] elektroninen musiikki | |
Kesto | 42.30 | |
Levy-yhtiö | Arista | |
The Alan Parsons Projectin muut studioalbumit | ||
The Turn of a Friendly Card 1980 |
Eye in the sky 1982 |
Ammonia Avenue 1984 |
Albumi oli The Alan Parsons Projectin kaupallisesti menestynein albumi ja myi platinalevyyn oikeuttavan määrän useissa maissa. Maailmanlaajuiset myyntiluvut ylittivät 2 miljoonaa kopiota. Arvostelut olivat enimmäkseen myönteisiä ja levy sai tuoreeltaan parhaan äänitystekniikan Grammy-ehdokkuuden. Vuonna 2017 julkaistu uusintapainos voitti ”parhaan immersiivisen albumin” Grammy-palkinnon, mikä oli samalla ensimmäinen The Alan Parsons Projectille myönnetty Grammy.
Nimikappale ”Eye in the Sky” oli kansainvälinen hitti, ja siitä on tullut eräs yhtyeen tunnetuimmista kappaleista. Albumin intro ”Sirius” puolestaan on tullut tunnetuksi Chicago Bullsin tunnussävelmänä, ja sitä käytetään usein taustamusiikkina urheilutapahtumissa ja elokuvissa.
The Alan Parsons Projectin pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja Eric Woolfson on kertonut saaneensa idean albumin nimeksi kuultuaan ilmaisun ”Eye in the Sky” (suom. Silmä taivaalla) kolmasti samana päivänä – se oli sekä lasvegasilaisen kasinon valvontajärjestelmän, uutisissa mainitun vakoilusatelliitin että säätiedotusta lähettäneen helikopterin nimi. Aiheen valintaan vaikuttivat myös Yhdysvaltain dollarin seteleihin kuvattu kaikkinäkevä silmä[3] sekä havainto siitä, että moderni teknologia ja kaiken rekisteröivä digitaalinen kirjanpito olivat riistäneet ihmisiltä yksityisyyden.[2]
Eräs Eye in the Skyn esikuvista oli George Orwellin romaani Vuonna 1984.[2] Albumin nimi on sama kuin Philip K. Dickin vuonna 1957 ilmestyneellä tieteisromaanilla (suom. Jumalan kahdeksan sormea). Albumin sanoituksilla ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä Dickin teokseen.[4]
Eye in the Skyn äänitykset alkoivat loppuvuodesta 1981. Yhtye oli erittäin suosittu, ja sillä oli takanaan useita menestysalbumeja ja -singlejä. Toisaalta keulahahmo Alan Parsons koki yhtyeensä saaneen konseptialbumien myötä mahtipontisen ja omahyväisen maineen. Parsons halusi poiketa aiemmasta kaavasta, ja Eye in the Skylle kehitettiinkin yhtenäinen teema vasta jälkeenpäin..[5][2] Parsonsin mukaan lopputuloksena oli ”konseptiton albumi, jonka formaatti oli kuitenkin aiempien albumien kaltainen”.[2]
Eye in the Sky oli The Alan Parsons Projectin ensimmäinen digitaalisesti masteroitu albumi. Lisäksi yhtye käytti albumilla digitaalista Fairlight CMI -syntetisaattoria, joka mahdollisti ääninäytteiden (sample) soittamisen eri korkeuksilta koskettimiston avulla. Tämä oli vuonna 1982 hyvin harvinaista.[2] Taustayhtyeen kokoonpano pysyi samana kuin The Alan Parsons Projectin edellisellä albumilla The Turn of a Friendly Card. Yhtyeen ensimmäisten albumien tavoin Eye in the Sky äänitettiin Lontoon Abbey Road Studiosilla, kun taas pari edellistä albumia oli äänitetty Ranskassa.[6][7][8]
The Alan Parsons Projectin aiemmilla albumeilla oli usein ollut kaupallisia elementtejä, ja Eye in the Skyn myötä yhtye siirtyi lopullisesti popin ja soft rockin esittäjäksi. Stephen Thomas Erlewinen mukaan Eye in the Sky poikkeaa yhtyeen aiemmista albumeista, koska sen konsepti ei ole jatkuvasti läsnä vaan muodostaa pohjan itsenäisille kappaleille. ”Tämä on alusta loppuun soft rock -albumi.”[1] Woolfsonin mukaan albumin teemana ovat uskomusjärjestelmät, ”ovat ne sitten uskonnollisia, poliittisia tai uskoa onneen (kuten uhkapeleissä). – – [Taustalla on] yleismaailmallinen ajatus siitä, että joku tarkkailee meitä kaikkia.”[3]
Useimpien varhaisten APP-albumien tavoin Eye in the Sky alkaa lyhyellä instrumentaalilla:[2] ”Sirius” on science fiction -henkinen sävelmä, joka rakentuu kitarariffin ja syntetisaattoritaustan varaan.[1][11] Kappale toimi pitkään Chicago Bulls -koripalloseuran tunnusmusiikkina,[12] ja sitä on myös käytetty taustamusiikkina elokuvissa ja niiden trailereissa.[13] Intro sulautuu albumin nimiraitaan,[11] joka edustaa haaveellista kitarapoppia.[10] Sanoitus kertoo tarkkailusta, mutta jättää tarkkailijan ja tarkkailtavan henkilöllisyyden epämääräiseksi.[1] ”Children of the Moon” on kuoron, jousien ja puhaltimien säestämä taiderock-kappale, jonka sanoitukset kertovat moraalisääntöjen murtumisesta ja sitä seuraavasta turhuuden tunteesta. Sanat viittaavat myös Vanhaan testamenttiin ja juutalaisten historiaan.[11] ”Gemini” on haaveellinen kappale,[1] jonka sanoitukset muistuttavat tajunnanvirtaa.[11] A-puolen päättävä ”Silence and I” on pitkä ja polveileva progressiivinen balladi,[1][11] jossa on pohdiskelevat, abstraktit sanoitukset.[11] Kappaletta säestää 95-henkinen sinfoniaorkesteri.[2]
B-puolen aloittaa ”You’re Gonna Get Your Fingers Burned”, joka on nopeatempoinen ja kaupallinen pop rock -kappale. Sanoitus kertoo huijarista.[11] Parsons käytti 1990-luvulla kappaletta sooloyhtyeensä konserttien encorena.[2] ”Psychobabble” on painostavan bassokitara- ja syntetisaattorisäestyksen varaan rakentuva kappale,[11][2] jossa on kuitenkin humoristinen kosketinsoitinriffi. ”Mammagamma” on The Alan Parsons Projectille tyypillinen instrumentaali, joka yhdistelee elektronista musiikkia ja funkia.[11] Kappale on lähes kokonaan tietokoneella ohjelmoitu, mikä oli 1980-luvun alun tekniikalla vaivalloista. ”Step by Stepiä” hallitsee kitaristi Ian Bairnsonin soitto. Sähköisen ja akustisen välillä häälyvä soundi saavutettiin kiinnittämällä kitara suoraan mikseriin, käyttämättä välissä vahvistinta.[2] Päätösraitaa ”Old and Wise” säestävät orkesteri ja saksofoni. Kappale on tunteellinen balladi,[11] jonka sanoituksiin vaikutti erään Woolfsonin ystävättären ennenaikainen kuolema.[3]
Äänityksistä jäi yli ”Any Other Day” -niminen kappale.[3] Tyylillisesti kappale muistuttaa The Alan Parsons Projectin 1980-luvun soft rock -hittejä.[14] Demoversio julkaistiin lopulta Eye in the Skyn vuoden 2007 uusintapainoksella.[3] Woolfson teki siitä version myös vuonna 2009 julkaistulle The Alan Parsons Project That Never Was -albumilleen.[14]
Eye in the Sky ilmestyi keväällä 1982. Tiedot tarkasta julkaisuajankohdasta vaihtelevat, ja eri lähteissä julkaisuajankohdaksi ilmoitetaan joko huhti-,[2] touko-[15] tai kesäkuu.[1] Britannian listalle Eye in the Sky nousi toukokuun lopussa[16] ja Yhdysvaltain Billboard 200 -listalle kesäkuun puolivälissä.[17][18][19]
Kansikuvan suunnitteli englantilainen Hipgnosis-työryhmä. Kanteen kuvattu Horuksen silmä on painettu kiiltävällä kultamaalilla.[8] Yksi takakannen valokuvista esittää Woolfsonia inspiroineen kasinon valvontajärjestelmää.[3]
The Alan Parsons Projectin edellinen albumi The Turn of a Friendly Card (1980) ja siltä julkaistut singlet olivat myyneet hyvin. Niiden tuoman näkyvyyden ja nosteen turvin myös Eye in the Sky menestyi hyvin,[9] ja siitä muodostui The Alan Parsons Projectin myyntiluvuilla mitattuna suosituin albumi.[2] Levy nousi listojen kärkipäähän useissa maissa;[15] listaykkösenä se oli ainakin Saksassa ja Itävallassa.[20][21] Yhdysvalloissa Eye in the Sky nousi kymmenen suosituimman joukkoon ensimmäisenä The Alan Parsons Projectin julkaisuna sitten vuoden 1977 I Robot -albumin.[5] Singlejulkaisu ”Eye in the Sky” saavutti Yhdysvaltojen listoilla sijan 3,[2] ja siitä muodostui yhtyeen tunnetuin kappale.[5]
Eye in the Sky myi Kanadassa tuplaplatinaa,[22] neljässä muussa maassa platinaa[23][24][25][26] ja lisäksi kultaa kolmessa maassa.[27][28][29] Britanniassa suosio oli vaatimattomampaa, mutta riitti kuitenkin hopealevyyn, mikä oli samalla viimeinen The Alan Parsons Projectille sen kotimaassa myönnetty sertifikaatti.[30]
Eye in the Sky ilmestyi CD-muodossa ensi kertaa 1984. Vuonna 2007 siitä ilmestyi remasteroitu versio, jolla oli mukana bonusraitoina ennenjulkaisematonta materiaalia ja vaihtoehtoisia ottoja alkuperäisen albumin kappaleista.[13] Joulukuussa 2017 ilmestyi 35-vuotisjuhlajulkaisu, joka koostuu kolmesta CD:stä, kahdesta vinyylilevystä, 5.1-tilaääni-Blu-Raystä sekä 60-sivuisesta kirjasta, joka kertoo albumin tekemisestä. Lisäksi mukana on näköispainoksia julisteista ja muista promotuotteista, joilla albumia aikanaan markkinoitiin.[3]
Eye in the Sky oli vuonna 1982 ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi parhaan äänitystekniikan kategoriassa (”Best Engineered Recording - Non-Classical”), mutta ei voittanut. Vuonna 2019 albumin 35-vuotisjuhlajulkaisu voitti Grammyn kategoriassa ”Best Immersive Audio Album”, mikä oli 13 ehdokkuutta saaneen Parsonsin ensimmäinen voitto.[34]
Jeff Giles kirjoitti 2017 Eye in the Skyn osoittaneen, että The Alan Parsons Project kykeni säilyttämään kaupallisen potentiaalinsa, vaikka progressiivinen rock olikin vuosikymmenen vaihteen myötä menettänyt suosiotaan.[5] The Philadelphia Inquirerissa julkaistu aikalaisarvio oli kuitenkin voimakkaan kielteinen. Sen mukaan Eye in the Sky on ”toivottoman banaali albumi”, joka yhdistelee ”maanis-depressiivistä Paul McCartneytä jäljitteleviä melodioita ja vaikeroivaa lauluääntä”. Albumi olisi muutoin pelkästään säälittävä, mutta ”teennäiset sanoitukset” ja yhtyeen häpeämätön kaupallisuus tekevät siitä ”raivostuttavan huonon”.[19] Billboard ei nostanut Eye in the Skyta suositeltujen albumien listalleen, mutta julkaisi myönteisen arvostelun singlenä julkaistusta nimikappaleesta.[35]
AllMusicin Stephen Thomas Erlewine kuvailee Eye in the Skyta The Alan Parsons Projectin tasalaatuisimmaksi ja musiikillisesti ehyimmäksi levytykseksi. Hän kuvailee albumia sanalla smooth (pehmeä, sileä). Levyn konsepti on aiemmista albumeista poiketen taka-alalla jopa siinä määrin, että se voi jäädä kuulijalta kokonaan huomaamatta. Sen sijaan albumi keskittyy ”soundin runsauteen, melodian suloisuuteen – – melodisiin koukkuihin ja tekstuuriin.” Albumin parhaat kappaleet ovat pahaenteinen ja hienostunut ”Eye in the Sky”, eloisa ”Children of the Moon” sekä nokkela ja vauhdikas ”Psychobabble”.[1]
SputnikMusic-sivustolla julkaistun arvostelun mukaan The Alan Parsons Projectin vahvuutena oli kyky tehdä kappaleidensa ympärille kiehtovia sovituksia. Eye in the Skyhin mennessä yhtye ei enää ollut kiinnostunut ”kehittelemään ajatuksiaan kypsiksi progressiivisiksi teoksiksi” vaan tyytyi ”kirjoittamaan tarttuvia biisejä”. Progressiivisia elementtejä albumilla edustavat ”Silence and I” -kappaleen ohella lähinnä erilaiset tekniset kokeilut. Arvion mukaan Eye in the Sky edustaa yhtyeen luovuuden huippukohtaa ja oli samalla viimeinen albumi, jolla yhtye onnistui tasapainottamaan progressiiviset ja pop-tendenssinsä vakuuttavasti.[33]
The Encyclopedia of Science Fictionin artikkelissa Adam Roberts kommentoi Eye in the Skyn jäävän kaupallisesta menestyksestään huolimatta yhtyeen varhaistuotantoa heikommaksi suoritukseksi. Robertsin mukaan albumin ”harmoninen easy listening” ei tue sanoitusten kuvausta ”dystooppisesta tulevaisuudesta, jota alistaa kaikkialle tunkeutuva valvonta”.[4]
BBC:n Tim Nelson suhtautui vuoden 2007 uusintapainokseen kielteisesti. Albumi on hänen mukaansa ”musiikillinen hirmuteko”, jonka radioystävällinen rock epäonnistuu suurellisten teemojensa käsittelyssä.[36] Toisaalta Louder Soundin Johnny Sharp kuvaili albumin 35-vuotispainosta ”massiivisiin mittasuhteisiin laajennetuksi klassikoksi”. Albumin suuret äänimaisemat muodostuvat pienistä, luovasti käytetyistä elementeistä, ja lopputuloksena on yhtyeen ”parhaisiin kuuluva valikoima sinfonista pehmorockia”.[32]
Listasijoitukset
|
Sertifikaatit
|
Kaikki kappaleet on merkitty Alan Parsonsin ja Eric Woolfsonin kirjoittamiksi. Sulkuihin on merkitty kappaleen laulaja.
A-puoli
|
B-puoli
|
Yhtyeen jäsenet
Sessiomuusikot
Muut jäsenet
Kansitaiteen suunnittelijoiksi on merkitty Hipgnosis / APB / Colin Chambers. |
Laulajat
|
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.