From Wikipedia, the free encyclopedia
Esther ”Etty” Hillesum (15. tammikuuta 1914 – 30. marraskuuta 1943) oli hollantilainen kirjoittaja. Kirjeissään ja päiväkirjoissaan hän kuvaa henkistä heräämistään ja juutalaisten vainoa Amsterdamissa ja Westerborkin kokoamisleirillä Saksan miehityksen aikana 1941–1943. Vuonna 1943 hänet kuljetettiin Auschwitzin keskitysleirille, missä hän kuoli muutamaa kuukautta myöhemmin. Etty Hillesumin kirjeitä ja päiväkirjoja on julkaistu useina eri laitoksina hänen kuolemansa jälkeen ja käännetty lukuisille kielille.
Etty Hillesum | |
---|---|
Etty Hillesum noin vuonna 1939 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Esther Hillesum |
Syntynyt | 15. tammikuuta 1914 Middelburg, Alankomaat |
Kuollut | 30. marraskuuta 1943 (29 vuotta) Auschwitz, Puola |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | hollanti |
Pääteokset |
Het verstoorde leven: Dagboek van Etty Hillesum 1941–1943 suom. Päiväkirja 1941–1943 (1984) |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Esther (Etty) Hillesum syntyi 15. tammikuuta 1914 perheensä kodissa Middelburgissa. Hän oli Levie (Louis) Hillesumin (1880–1943) ja Rebecca (Riva) Bernsteinin (1881–1943) kolmesta lapsesta vanhin: hänellä oli kaksi veljeä, Jacob eli Jaap (1916–1945) ja Michael eli Mischa (1920–1944)[1]. Perhe muutti Deventeriin vuonna 1924 Louis Hillesumin saatua paikan lukion rehtorina. Valmistuttuaan koulusta Etty muutti vuonna 1932 Amsterdamiin opiskelemaan oikeustiedettä ja slaavilaisia kieliä. Amsterdamissa hän tapasi Hendrik (Hans) J. Wegerifin, jonka luokse hän muutti asumaan ja jonka kanssa hänellä oli myös suhde.
Etty Hillesum aloitti päiväkirjan kirjoittamisen maaliskuussa 1941 mahdollisesti psykoanalyytikkonsa Julius Spierin ehdotuksesta kuukauden kestäneen terapiasuhteen jälkeen. Hoitosuhteesta huolimatta Ettystä tuli myös Spierin sihteeri, ystävä ja lopulta hänen rakastajansa. Spierin vaikutus Ettyn henkiseen kehitykseen näkyy päiväkirjoissa selvästi; Spier paitsi auttoi Ettyä tulemaan toimeen masennusjaksojensa ja minäkeskeisten kausiensa kanssa, myös esitteli tälle Raamatun ja Augustinuksen tekstejä ja auttoi Ettyä ymmärtämään syvemmin Rilken ja Dostojevskin teoksia.
Etty Hillesumin päiväkirjat kuvaavat saksalaisten miehittäjien alati kiristyvää antisemitististä hallintoa ja kasvavaa epävarmuutta pois kotoaan kuljetettujen juutalaisten kohtalosta. Päiväkirjat toimivat sorron silminnäkijäkuvauksena, mutta tallentavat myös Ettyn omaa henkistä kehitystä ja syvenevää jumalasuhdetta.
Kun juutalaisten kuljetukset voimistuivat heinäkuussa 1942, Etty alkoi tehdä hallinnollisia töitä Juutalaisneuvostossa ja lähti vapaaehtoisena Westerborkin kauttakulkuleirille. Hän työskenteli siellä kuukauden ja palasi jälleen kesäkuussa 1943. Tarjouksista huolimatta Etty kieltäytyi piiloutumasta, sillä hän koki velvollisuudekseen tukea juutalaisia, jotka oli määrätty kuljetettaviksi Westerborkista keskitysleireille Saksaan ja Saksan miehittämään Puolaan. Ettyä suojeli kuljetuksilta hänen asemansa leirin työntekijänä, joka kuitenkin kumottiin yllättäen 5. heinäkuuta 1943 ja hänestä tuli leirin asukas yhdessä isänsä, äitinsä ja veljensä Mischan kanssa.
Hillesumin perhe kuljetettiin Westerborkista Auschwitziin 7. syyskuuta 1943. Perheestä vain Jaap Hillesum ei ollut mukana kuljetuksessa; hän saapui Westerborkiin myöhemmin ja hänet lähetettiin helmikuussa 1944 Bergen-Belseniin, missä hän kuoli pian leirin vapauttamisen jälkeen huhtikuussa 1945.
Etty Hillesumin vanhempien on kirjattu kuolleen 10. syyskuuta 1943, mikä viittaa siihen, että he joko kuolivat kuljetuksen aikana tai heidät murhattiin heti Auschwitziin saapumisensa jälkeen. Mischa Hillesum oli Auschwitzissa lokakuuhun 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin Varsovan gettoon, missä hän kuoli Punaisen Ristin mukaan ennen 31. maaliskuuta 1944. Etty kuoli Auschwitzissa 30. marraskuuta 1943.
Etty Hillesumin nuoruus oli kaoottinen ja levoton kenties perheen emotionaalisen epävakauden vuoksi – Etty itse viittasi lapsuudenperheeseensä ”hullujenhuoneena”. Hänen päiväkirjansa kuvastavat sisäistä kuohuntaa, jota Etty koki varhaisessa aikuisuudessa, samoin kuin eheytymistä ja kasvua kuolemaa edeltäneinä vuosina.
Venäläiset kirjailijat ja kristilliset mystikot luultavasti vaikuttivat Ettyn ajatuksiin henkisyydestä. Hän ei pyrkinyt ekstaattisiin kokemuksiin, vaan halusi kohdata oman sisimpänsä ja elämän sellaisena kuin se on. Hänen hengellisyytensä ei rajoittunut älylliseen ymmärrykseen korkeammasta voimasta, mikä heijastuu hänen päiväkirjoissaan. Westerborkin kokoamisleirillä hänellä oli epätavallisia henkisen heräämisen ja oivalluksen kokemuksia:
»Nuo kaksi kuukautta piikkilangan takana ovat olleet elämäni kaksi rikkainta ja intensiivisintä kuukautta ja syvästi vahvistaneet korkeimpia arvojani. Olen oppinut rakastamaan Westerborkia.»
Etty puhuttelee päiväkirjoissaan toistuvasti Jumalaa. Hän ei pidä Jumalaa pelastajana, vaan voimana, jota ihmisten on vaalittava sisimmässään:
»Harmi kyllä näyttää siltä, ettet voi tehdä paljoakaan näille olosuhteille ja elämällemme. En myöskään pidä sinua vastuussa. Et voi auttaa meitä, mutta meidän on autettava sinua ja puolustettava paikkaasi sisällämme viimeiseen asti.»
Rachel Bremer on kuvannut Ettyn elämän jakautuneen kahteen vaiheeseen, valmistautumisvaiheeseen ja testivaiheeseen. Valmistautumisvaihe viittaa Ettyn itsereflektioon ja kehitykseen Amsterdamissa, testivaihe puolestaan aikaan keskitysleirillä. Amsterdamissa Etty kehitti ideologian viitoittaa toisille tietä omaan sisimpäänsä suurten vastoinkäymisten aikana. Hänen Westerborkissa viettämänsä aika puolestaan merkitsi henkistä vapautumista samaan aikaan kun hänen ruumiinsa vangittiin ja lopulta murhattiin. Etty ei kiistä natsien terrorin hirvittävyyttä, mutta ei myöskään samaistu uhrin asemaan. Äärimmäisissä olosuhteissa hän kehitti vakaumuksen maailman tuhoutumattomasta kauneudesta. Westerborkissa hän kirjoitti:
»Taivas on täynnä lintuja, purppuranväriset lupiinit seisovat niin uljaasti ja rauhallisesti, kaksi pientä vanhaa naista on istunut alas puhelemaan, aurinko paistaa kasvoilleni – ja aivan silmiemme alla on käynnissä joukkomurha… Koko juttu on kerta kaikkiaan käsittämätön.»
Etty kärsi nuoruudessaan suuresta sisäisestä kuohunnasta, mikä kuitenkin enenevästi muuttui kypsyydeksi ja viisaudeksi. Hän kirjoittaa:
»Kaikkialla asiat ovat samaan aikaan sekä todella hyvin että todella huonosti. Nuo kaksi ovat tasapainossa, kaikkialla ja aina. Minusta ei koskaan tunnu siltä, että minun pitäisi saada asiat sujumaan parhain päin; kaikki on hyvin niin kuin se on. Jokainen tilanne, olkoon kuinka kurja tahansa, on itsessään täydellinen ja sisältää niin hyvän kuin pahankin.»
Saatuaan yhteyden tähän laajempaan katsantokantaan Etty kykenee siitä käsin löytämään merkitystä niille olosuhteille, joissa hän on. Jouduttuaan Westerborkista keskitysleirille lähteneeseen kuljetukseen syyskuussa 1943 hän heitti junasta postikortin, jossa ovat hänen viimeiset sanansa:
»Avaan Raamatun sattumanvaraisesti ja löydän nämä sanat: Herra on minun vuoreni. Istun reppuni päällä täpötäydessä rahtivaunussa. Isä, äiti ja Mischa ovat muutaman vaunun päässä. Loppujen lopuksi lähtö tuli varoittamatta… Lähdimme leiristä laulaen… Kiitos kaikesta ystävällisyydestänne ja huolenpidostanne.»
Ettyyn on usein viitattu mystikkona.
Ennen lähtöään Westerborkiin Etty Hillesum antoi päiväkirjansa ystävälleen Maria Tuinzingille ja kehotti häntä toimittamaan ne Klaas Smelikille julkaisemista varten, mikäli Etty ei selviytyisi. Yritykset julkaista päiväkirjat olivat kuitenkin tuloksettomia vuoteen 1979 saakka, jolloin Smelikin poika kääntyi kustantaja J. G. Gaarlandtin puoleen. Ettyn päiväkirjojen lyhennetty laitos ilmestyi vuonna 1981 nimellä Het verstoorde leven, jota seurasi kokoelma hänen kirjeitään Westerborkista. Etty kirjoitti paljon kirjeitä ystävilleen ja hänen viimeisen junasta heitetyn postikorttinsa löysivät maanviljelijät. Täydellinen kokoelma Etty Hillesumin kirjeitä ja päiväkirjoja julkaistiin hollanniksi vuonna 1986 ja käännettiin englanniksi vuonna 2002. Hänen päiväkirjojaan on käännetty 67 kielelle.
Etty Hillesumin muistomerkki sijaitsee Deventerissä joen rannalla,[lower-alpha 1] ja hänen mukaansa on nimetty paikallisia kouluja. Hänelle on myös omistettu pieni museo, Etty Hillesum -keskus, joka sijaitsee Deventerissä entisen synagogan ja juutalaisen koulun paikalla.
Etty Hillesumin tutkimuskeskus (Etty Hillesum Research Centre, EHOC) avattiin 13. kesäkuuta 2006 osana Gentin yliopistoa. Sen tarkoituksena on edistää Ettyn toisen maailmansodan aikaisten kirjeiden ja päiväkirjojen tutkimusta. Keskusta johtaa Gentin yliopiston heprean kielen ja judaistiikan professori Klaas A. D. Smelik, joka toimitti ja julkaisi Etty Hillesumin kirjeiden ja päiväkirjojen täydellisen painoksen.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.