saksalainen lääkäri ja bakteriologi From Wikipedia, the free encyclopedia
Emil Adolf von Behring (15. maaliskuuta 1854 Hansdorf, Preussi – 31. maaliskuuta 1917 Marburg, Saksan keisarikunta[1]) oli saksalainen lääkäri ja bakteriologi, joka toimi Marburgin yliopiston professorina. Hän keksi organismin kyvyn muodostaa antitoksiineja (vastamyrkkyjä) sisään tunkeutuneita bakteerimyrkkyjä eli toksiineja vastaan. Löydön ensimmäinen käytännön sovellus oli kurkkumätää vastaan käytetty seerumihoito, jonka kehittämisestä Behring sai ensimmäisen Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1901.[2] Behring teki palkinnon perusteena olleen tutkimuksen yhdessä japanilaisen Kitasato Shibasaburōn kanssa.[1]
| Emil Adolf von Behring | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. maaliskuuta 1854 Hansdorf, Preussi |
| Kuollut | 31. maaliskuuta 1917 (63 vuotta) Marburg, Saksan keisarikunta |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Robert Koch ja Kitasato Shibasaburō |
| Oppilaat | Johannes Andreas Grib Fibiger |
| Tutkimusalue | bakteriologi |
| Palkinnot |
 Nobelin lääketieteen palkinto (1901) |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
