![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d2/%2522Earl_%2560Father%2527_%2528Fatha%2529_Hines%252C_a_great_swing_musician%252C_is_shown_with_Pvt._Charles_Carpenter%252C_former_manager_of_the_Hines_-_NARA_-_535834.jpg/640px-%2522Earl_%2560Father%2527_%2528Fatha%2529_Hines%252C_a_great_swing_musician%252C_is_shown_with_Pvt._Charles_Carpenter%252C_former_manager_of_the_Hines_-_NARA_-_535834.jpg&w=640&q=50)
Earl Hines
yhdysvaltalainen pianisti / From Wikipedia, the free encyclopedia
Earl Kenneth ”Fatha” Hines (28. joulukuuta 1903 – 22. huhtikuuta 1983) oli yhdysvaltalainen jazzpianisti. Hän löi itsensä läpi Louis Armstrongin ja Jimmie Noonen yhtyeissä 1920-luvulla ja johti omaa yhtyettään vuodesta 1928 lähtien. Hinesin yhtyeessä soittivat 1940-luvulla muun muassa Billy Eckstine, Sarah Vaughan, Charlie Parker, Dizzy Gillespie ja Wardell Gray.[1]
Pikafaktoja Henkilötiedot, Muusikko ...
Earl Hines | |
---|---|
![]() Earl Hines (vas.) 1940-luvulla |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. joulukuuta 1903 Duquesne, Pennsylvania, Yhdysvallat |
Kuollut | 22. huhtikuuta 1983 (79 vuotta) |
Muusikko | |
Aktiivisena | 1922–1983 |
Tyylilajit | jazz |
Soittimet | piano |
Levy-yhtiöt |
Apollo Records, Columbia Records ja Decca Records![]() |
Infobox OK |
Sulje
Hines oli yksi ensimmäisistä suurista jazzpianosolisteista ja tunnettu ”trumpettimaisista” sooloistaan, joissa oikea käsi soitti melodian kahdessa oktaavissa.[2][3][4] Häntä on kutsuttu ”ensimmäiseksi moderniksi jazzpianistiksi”,[5][6] ja hänen tyylinsä antoi vaikutteita joukolle myöhempiä pianisteja, mukaan lukien Teddy Wilson, Jess Stacy, Joe Sullivan ja Nat King Cole.[5]