Sarah Vaughan

Sarah Lois Vaughan [vɔːn] (27. maaliskuuta 1924 Newark, New Jersey – 3. huhtikuuta 1990 Hidden Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen jazzlaulaja, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen taitavimmista jazztulkitsijoista. Hänen virtuoosimainen tyylinsä muodostui luontevasta ja helponkuuloisesta svengistä, jopa kolmen oktaavin äänialasta, äärimmäisen tarkasta nuottikorvasta, taitavasta vibraton käytöstä ja vaihtelevista äänenväreistä. Hänet tunnettiin myös scat-laulustaan.^[1]

Sarah Vaughan
Vaughan vuonna 1946
Henkilötiedot
Syntynyt	27. maaliskuuta 1924 Newark, New Jersey, Yhdysvallat
Kuollut	3. huhtikuuta 1990 (66 vuotta) Hidden Hills, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	laulaja
Muusikko
Aktiivisena	1942–1990
Tyylilajit	jazz
Soittimet	piano
Levy-yhtiöt	Columbia Records, Cadet Records ja Mercury Records
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Vaughan oli Emmy- ja Grammy-palkittu. Hänelle myönnettiin vuonna 1989 Grammy-palkinto elämäntyöstä (Grammy Lifetime Achievement Award). Hänellä on kaksi tähteä Hollywood Walk of Famella.

Laulajanura

Sarah Vaughan aloitti musiikkiharrastuksen jo lapsena. Hän soitti pianoa ja lauloi muun muassa kirkon tilaisuuksissa kotiseudullaan Newarkissa. Muiden yllyttämänä hän osallistui vuonna 1943 New Yorkin Apollo-teatterissa pidettyihin kykyjenetsintäkilpailuun ja voitti sen laulamalla jazzstandardin ”Body and Soul”. Sen kuultuaan Billy Eckstine suositteli Vaughania esimiehelleen Earl Hinesille, jonka yhtyeessä soittivat tuolloin muun muassa Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. Pian Vaughan sai paikan Eckstinen uuden big bandin laulajana vuosiksi 1944–1945. Seuraavaksi Vaughan oli joitakin kuukausia basisti John Kirbyn sekstetin solistina kunnes antautui soolouralle jazz- ja viihdemusiikin laulajana. Ura vei hänet yhä useammin radioon, televisioon ja levytysstudioihin. Vaughan levytti paljon Mercury Recordsille ja sen EmArcy-merkille vuosina 1954–1963, säestäjinään muun muassa Clifford Brown ja Count Basie. Hän esiintyi usein duettona yhdessä Billy Eckstinen kanssa.^[1]

1950-luvulla Sarah Vaughan teki kiertueita lähinnä oman trionsa kanssa. 1960-luvun puolivälissä hänen suosionsa laski, ja tuottelias levytysura sai jatkoa vasta 1971 mutta kesti sitten hänen elämänsä loppuun asti. 1980-luvulla hän esiintyi usein sinfoniaorkestereiden kanssa ja levytti South Pacific -musikaalin yhdessä Kiri Te Kanawan ja José Carrerasin kanssa. Hänen ehkä erikoisin levytyshankkeensa The Planet Is Alive... Let It Live koostui paavi Johannes Paavali II:n runoihin perustuvista lauluista, joiden englanninkieliset tekstit teki Gene Lees ja sävelmistä vastasi joukko italialaisia säveltäjiä.^[1]

Yksityiselämä

Vaughan oli kolmesti naimisissa ja hänellä oli adoptoitu tytär. Hän kuoli keuhkosyöpään hieman sen jälkeen kuin oli täyttänyt 66 vuotta.

Vaughan Suomessa

Sarah Vaughan esiintyi Suomessa Hesperia Night Clubissa lokakuussa 1978. TV1:n Viihdetoimitus teki hänen konsertistaan televisio-ohjelman, joka esitettiin ensi kerran Yle TV1:llä 9. joulukuuta 1978 ja viimeksi Yle Teemalla 2014. Ohjelman ohjasi Erkki Pohjanheimo.^[2][3][4]

Vaughan esiintyi myös kesän 1984 Pori Jazzeilla, jossa Sarah Vaughan ja Paquito D’Rivera kuulivat 16-vuotiaan Severi Pyysalon vibrafoninsoittoa ja pyysivät häntä soittamaan omissa esityksissään.^[5]

Diskografia

Studioalbumit

Albumi	Vuosi	Levymerkki
Sarah Vaughan and Her All-Stars	1944	Continental
Hot Jazz	1953	Remington
The Divine Sarah Sings - EP	1954	Mercury
Sarah Vaughan with Clifford Brown	1954	EmArcy
In the Land of Hi-Fi	1955	EmArcy
My Kinda Love	1955	MGM E3274
Sarah Vaughan in Hi-Fi	1955	Columbia
After Hours	1955	Columbia
Sassy	1956	EmArcy
Swingin’ Easy	1957	EmArcy
Sarah Vaughan and Billy Eckstine Sing the Best of Irving Berlin	1957	Mercury
Sarah Vaughan Sings Broadway: Great Songs from Hit Shows	1957	Mercury
Sarah Vaughan Sings George Gershwin	1958	EmArcy
No Count Sarah (Count Basien orkesterin kanssa)	1958	EmArcy
Vaughan and Violins	1959	Mercury
The Magic of Sarah Vaughan	1959	Mercury
Close to You	1960	Mercury
Dreamy	1960	Roulette
The Divine One	1961	Roulette
The Explosive Side of Sarah Vaughan	1961	Roulette
Count Basie / Sarah Vaughan	1961	Roulette
After Hours	1961	Roulette
You’re Mine You	1962	Roulette
Sarah + 2	1962	Roulette
Sarah Sings Soulfully	1963	Roulette
Snowbound	1963	Roulette
We Three (Joe Williamsin ja Dinah Washingtonin kanssa)	1963	Roulette
The World of Sarah Vaughan	1963	Roulette
Sweet ’n’ Sassy	1963	Roulette
Star Eyes	1963	Roulette
Sarah Slightly Classical	1963	Roulette
Sarah Vaughan - EP (Quincy Jonesin orkesterin kanssa)[6]	1963	Mercury
The Lonely Hours	1964	Roulette
Vaughan with Voices	1964	Mercury
¡Viva! Vaughan	1965	Mercury
Sarah Vaughan Sings the Mancini Songbook	1965	Mercury
Pop Artistry of Sarah Vaughan	1966	Mercury
The New Scene	1966	Mercury
It’s a Man’s World	1967	Mercury
Sassy Swings Again	1967	Mercury
A Time in My Life	1971	Mainstream
Sarah Vaughan with Michel Legrand	1972	Mainstream
Feelin’ Good	1972	Mainstream
Send in the Clowns	1974	Mainstream
I Love Brazil!	1977	Pablo
How Long Has This Been Going On?	1978	Pablo
The Duke Ellington Songbook, Vol. 1	1979	Pablo
The Duke Ellington Songbook, Vol. 2	1979	Pablo
Copacabana	1979	Pablo
Songs of The Beatles	1981	Atlantic
Send in the Clowns (Count Basien orkesterin kanssa)	1981	Pablo
Crazy and Mixed Up	1982	Pablo
The Planet Is Alive... Let it Live! (aka The Mystery of Man)	1984	Kokopelli
Brazilian Romance	1987	Columbia

Livealbumit

Albumi	Vuosi	Levymerkki	Huom.
At Mister Kelly's	1957	Mercury	valittiin kirjaan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[7]
After Hours at the London House	1959	Mercury
Sassy Swings the Tivoli	1963	Mercury
Live in Japan	1973	Mainstream
Sarah Vaughan with the Jimmy Rowles Quintet	1975	Mainstream
Ronnie Scott’s Presents Sarah Vaughan Live	1977	Pye
Gershwin Live! (Michael Tilson Thomasin ja Los Angelesin filharmonikkojen kanssa)	1982	Columbia	voitti Grammy-palkinnon
In the City of Lights	1999	Justin Time	levytetty 1985, julkaistu postuumisti

Lähteet

1. Vaughan, Sarah (Lois) (Arkistoitu – Internet Archive), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. (englanniksi) Vaatii HighBeam-tilauksen.
2. Uusi Suomi 9.12.1978: ”Sarah Vaughan Helsingissä”.
3. Helsingin Sanomat 9.12.1978: ”Bebopin taitaja Sarah Vaughan”.
4. Kesäjazzin kuningattaret. Yle Teema 13.5.2014. Viitattu 22.7.2014.
5. Silas, Petri: Severi Pyysalo 2005. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Arkistoitu 1.7.2007. Viitattu 25.5.2016. (englanniksi) (Internet Archivessa)
6. Sarah Vaughan Records. 45Cat. Viitattu 25.5.2016. (englanniksi)
7. Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sarah Vaughan Wikimedia Commonsissa