vuonna 1982 julkaistu kotitietokone From Wikipedia, the free encyclopedia
Commodore 64 (tunnetaan myös nimillä C64, C-64, C= 64, tai joskus CBM 64 tai VIC-64) on Commodore Business Machinesin elokuussa vuonna 1982 julkaisema jättimäisen suosion saavuttanut kotitietokone. Sen valmistuksen päättymiseen (1993) mennessä sitä oli myyty arviolta 17–30 miljoonaa kappaletta ympäri maailman.[1] Guinness World Recordsin mukaan C64 on kaikkien aikojen myydyin yksittäinen tietokonemalli.[2][3]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Commodore 64 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
 Commodore 64. |
|||||||
| Valmistaja | Commodore | ||||||
| Tyyppi | mikrotietokone | ||||||
| Julkaistu | 1982 | ||||||
| Valmistus lopetettu | 1993 | ||||||
| Suoritin | MOS 6510 | ||||||
| Massamuisti | kasettiasema, levykeasema (valinnainen) | ||||||
| Keskusmuisti | 64 kt | ||||||
|
|||||||
Suomessa Commodore 64:n myynti ylitti muun maailman asukaslukuun suhteutettuna,[4] jossa sitä markkinoitiinkin lempinimillä Vapauttaja[5], ja Tasavallan tietokone.[6] Koneen muita suomenkielisiä lempinimiä ovat muun muassa kuusnelonen, kuusnelkku, kuuslankku, kuusnepa tai ceekuusnelonen.
Tietokoneesta julkaistiin myös C64-Aldi-erikoisversio, joka oli tarkoitettu saksalaiselle Aldi-kauppaketjulle ja postimyyntifirmoille.[7] Kyseisessä erikoismallissa oli beiget kuoret ja valkoiset näppäimet.
Commodore 64 esiteltiin tammikuussa 1982 CES-messuilla.[8]
Tietokoneen rakentamisen arvioitiin maksavan 135 dollaria, koska Commodore omisti MOS Technologyn, joka teki suurimman osan mikrosiruista, mikä jätti varaa hinnoitteluun. Commodore markkinoi konetta aggressiivisesti, ja sitä myytiin tavarataloissa, halpahalleissa ja lelukaupoissa omien valtuutettujen jälleenmyyjien lisäksi. Tämä mahdollisti, aivan kuten edeltäjänsä VIC-20:n, kilpailun pelikonsoleita vastaan. Vuonna 1983 Commodore tarjosi Yhdysvalloissa 100 dollarin hyvitystä C64:n hintaan minkä tahansa videopelikonsolin tai tietokoneen kuittia vastaan.
Suomessa C64:ää myytiin noin 3 000 markan hintaan keväällä 1984.[9] Jouluun mennessä hinta laski 2 500 markkaan, ja siihen sisältyi myös kasettiasema ja peliohjain.[10]
Commodoren vuonna 1983 julkaisema Commodore SX-64 oli kannettava tietokone, joka sisälsi Commodore 64:n lisäksi Commodore 1541 -levyaseman. Se oli myös maailman ensimmäinen värinäytöllinen kannettava tietokone. SX64 ei kuitenkaan sisältänyt akkua vaan tarvitsi toimiakseen verkkovirtaa. Tämän takia SX64:ää ei aina luokitella kannettavaksi tietokoneeksi. Koneessa oli kuitenkin tehty teknisiä ratkaisuja niin, että sen akkukäyttöön muuttaminen olisi ollut kohtuullisen helppoa. Esimerkiksi peruskoneen toc-kelloihin tarvitsema 9 voltin vaihtovirta on korvattu SX-koneessa värähtelijällä.
Vuonna 1986 Commodore julkaisi Commodore 64C:n, joka oli toiminnallisesti samanlainen kuin alkuperäinen, mutta ulkoasu oli suunniteltu uudelleen Commodore 128:n mukaisesti ilmaisemaan uutta muotoilua. Vuonna 1987 Commodore alkoi toimittaa C64C:tä täysin uudella emolevysuunnittelulla. Tavoitteena oli vähentää C64:n valmistuskuluja entisestään.
90-luvun alussa C-64:ää alettiin uudestaan myydä vanhantyyppisellä ”leipälaatikkokotelolla” ("breadbin"). Esimerkiksi Musta Pörssi -ketju myi tätä mallia tuhannen markan kampanjapakettina, johon kuului kasettiasema, peliohjain ja kolmen pelin moduuli.
Commodore 64:n MOS 6581 SID -äänipiiri oli varsin edistyksellinen verrattuna useimpien muiden tietokoneiden äänipiireihin. Commodore 64:llä onkin tehty paljon musiikkia, mikä on yhä suosittua tietokoneharrastajien keskuudessa. Arvostetuimpiin säveltäjiin kuuluvat Rob Hubbard ja Martin Galway.
Massamuistiliitäntöjä oli kasettiasemalle sekä levykeasemalle, joista suosituin oli Commodoren oma (VIC-)1541. Se sai lempinimen "leivänpaahdin" sisäänrakennetun muuntajansa aiheuttaman kuumenemisen takia.
Vaikka Commodore 64:t olivat käytännön kannalta melko samanlaisia, on otettava huomioon, että niitä valmistettiin monta erilaista erää. Vuosien mittaan laitetta koottiin kulloinkin edullisimmista saatavilla olleista osista. Lisäksi Commodore tuotti paljon prototyyppejä. Monien Commodoren tietokonemallien myynti oli hyvin pientä tai jopa olematonta, esimerkiksi Commodore 65:n.
.jpg)
Koneen ohjelmistoon kuuluvat Commodoren itse kehittämä KERNAL ja myös käyttöliittymänä toimiva Commodore Basic v.2.0 -BASIC-tulkki, jolla voi kirjoittaa ohjelmia tai ladata valmiita ohjelmia kasettiasemalta tai levyasemalta load-käskyllä.
Ohjelmisto oli jo VIC-20:ssä käytetty.
Commodore Basic perustuu Microsoftilta 10 000 dollarin kertamaksulla lisensoituun Microsoft BASICiin. Kieli oli ostettu alun perin PET-koneita varten ja se oli jäänyt pahasti ajastaan jälkeen. Se ei sisältänyt esimerkiksi lainkaan keinoja uusien koneiden grafiikka- tai ääniominaisuuksien käyttöön.
Jos BASIC-ohjelmoija halusi käyttää spritejä tai muita Commodore 64:n grafiikka- ja ääniominaisuuksia, hän joutui käsittelemään suoraan muistia ja asianomaisten piirien rekistereitä POKE- ja PEEK-käskyjen avulla. Tulkin hitauden takia BASIC-ohjelmat kykenevät melko vaatimattomaan audiovisuaaliseen toimintaan, joten konekieliset alirutiinit olivat suosittuja BASIC-ohjelmoijienkin keskuudessa.
Commodore Basicin ja konekielen ohella Commodore 64:ään oli saatavilla lukuisten ohjelmointikielten tulkkeja ja kääntäjiä. Näitä olivat alkuperäistä laajempi Basic-kieli Simons' Basic, useat Pascalit (Zoom-Pascal, Oxford Pascal) ja Forthit (Handic Forth, HES Forth, Forth 64) sekä Logo ja Comal.
Berkeley Softworks -yhtiö teki Commodore 64:lle graafisen käyttöjärjestelmän nimeltä GEOS, joka muistutti Macintoshien mukana tullutta Systemiä. GEOSia ei kuitenkaan jaettu Commodore 64:n vakiovarusteena.
Commodore 64:n vaikutus kotimikrokulttuuriin ja tietokoneharrastukseen on ollut hyvin merkittävä. Commodore 64 oli Suomessa ja monessa muussa maassa ylivoimaisesti menestyksekkäin varsinkin harrastajien ensimmäisenä tietokoneena. Siksi se onkin saanut eräänlaisen kulttiaseman. C-64 on myös yleisen käsityksen mukaan se kone, josta demoskenenä tunnettu alakulttuuri sai alkunsa. C-64 on vieläkin varsin suosittu demokoneena, ja uusia demoja ilmestyy silloin tällöin. Myös monet elektronisen musiikin tekijät ovat alkaneet käyttää musiikissaan C-64:n SID-piirejä.
Commodore 64:lle julkaistaan edelleen uusia pelejä joka vuosi[11]. Jokaista alkuperäisen C64:n osaa valmistetaan uustuotantoversioina[11]. Saatavilla on alkuperäisen C64-koneen näköisiä, mutta modernilla prosessoritekniikalla toteutettuja kloonikoneita[11]. C64:n klooneihin kuuluu THEC64 Mini (2018), joka on kooltaan puolet alkuperäisestä[12][13] ja C64 D2TV (2005), joka on kokonaisuudesssaan pakattu joystickin sisään[14]. Commodore 64:n toiminnallisuutta voidaan jäljitellä nykyaikaisessa tietokoneessa VICE-emulaattoriohjelmalla[15].
Ominaisuuksia voi avartaa erilaisilla laajennuksilla, joita ovat valmistaneet paitsi Commodore itse myös monet muut yritykset sekä harrastajat. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen CMD:n valmistama SuperCPU-moduuli sisältää 20 MHz:n kellotaajuudella toimivan 65816-suorittimen ja mahdollisuuden käyttää jopa 16 megatavun keskusmuistia. Tällaiset laajennukset ovat kuitenkin aina olleet harvinaisia, ja vain hyvin harvat C64-ohjelmat osaavat hyödyntää esimerkiksi lisämuisteja.
Suosittuja Commodore 64 -pelejä olivat mm. Bubble Bobble, International Karate +, The Last Ninja, Maniac Mansion, Turrican, Ultima IV: Quest of the Avatar, Wizball ja Zak McKracken and the Alien Mindbenders.[16][17]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
