Chagossaaret
Iso-Britannialle kuuluva saariryhmä Intian valtameressä From Wikipedia, the free encyclopedia
Chagossaaret (engl. Chagos Islands, port. Bassas de Chagas) on Intian valtameressä sijaitseva saariryhmä, johon kuuluu seitsemän atollia, muun muassa Intian valtameren suurin atolli Great Chagos Bank. Chagossaaret kuuluu Britannialle, mutta ne on tarkoitus luovuttaa Mauritiuksen alaisuuteen.
| Chagossaaret | |
|---|---|
 Hiekkarantaa Diego Garcian saarella. |
|
| Merialue | Intian valtameri |
| Saaria yht. | n. 60 |
| Suurin saari | Diego Garcia |
| Pinta-ala | 56,13 km² |
| Valtio | |
| Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Territorio | Brittiläinen Intian valtameren alue |
| Väestö | |
| Väkiluku | 3 000 |
Chagossaaret olivat asumattomia, kun ne löydettiin 1500-luvulla. Ranskalaiset asuttivat ne ensimmäisenä 1700-luvun lopulla, mutta saaret siirtyivät Britannialle 1814. Chagossaaria hallinoitiin pitkään Mauritiuksen siirtomaahallinnon alaisuudessa, mutta Britannia teki niistä 1965 Brittiläisen Intian valtameren alueen. Maa vuokrasi Diego Garcian saaren Yhdysvaltain laivastotukikohdaksi, ja pakotti saarten asukkaat muuttamaan.
Chagossaarten asemasta on taistelu 1960-luvulta, sillä Mauritius on vaatinut niitä itselleen. Kansainvälinen tuomioistuin päätti 2019, että Britannia oli irrottanut saaret laittomasti Mauritiuksesta. Chagoslaiset ovat vaatineet myös mahdollisuutta palata saarille. Britannia ja Mauritius sopivat 2024 saarten luovuttamisesta Mauritiukselle, Britannia pitää Diego Garcian kuitenkin hallinnassaan 99 vuotta.[1][2]
Sijainti
Chagossaaret sijaitsee Intian valtameren keskiosissa noin 500 kilometriä etelään Malediiveilta ja yli 2 000 kilometriä koilliseen Mauritiuksesta. Saariryhmä kuuluu pitkään vedenalaiseen vuoriketjuun Chagosin–Lakkadiivien selänteeseen ja on sen eteläisin saariryhmä.[3]
Chagossaariin kuuluu seitsemän atollia, ainakin 60 saarta ja useita merenalaisia koralliriuttoja. Pohjoisessa ovat Salomon Islands, Nelsons Island ja Peros Banhos. Lounaassa ovat Three Brothers, Eagle Islands, Egmont Islands, Danger Island. Saariston suurin saari on sen kaakkoisosassa sijaitseva Diego Garcia. Osa saarista kuuluu Intian valtameren suurimaan atolliin Great Chagos Bankiin.[3][4]
Luonto
Chagossaarilla kasvaa luonnonvaraisena 41 koppisiemenistä kasvia ja 4 saniaista sekä sammalia, sieniä ja syanobakteereja. Saarilla on kuitenkin levinnyt ihmistoiminnan seurauksena paljon muitakin lajeja, ja monet alkuperäiset metsät on kaadettu kookospalmujen tieltä. Joillain saarilla on säilynyt pisoniametsiä sekä suuria merileikkopähkinäpuita.[5]
Chagossaarilla elää monipuolisesti merilintuja, ja saarilla on neljä kansainvälisestä tärkää lintualuetta. Huomattavampia lajeja ovat nokitiira, ruskotiira, pikkuruskotiira, suippopyrstöliitäjä ja punajalkasuula.[6][7] Chagossaarilla tavataan myös maailman suurinta maalla elävää niveljalkaista kookosrapua. Saarten lajistoon kuuluu myös muita rapuja.[8]
Chagossaarten vesillä on monipuolinen lajisto, ja sen riutoilla tavataan ainakin 784 kalalajia ja 300 riuttoja rakentavaa korallilajia. Kaikista Intian valtemeren elinkelpoisista koralliriutoista noin puolet sijaitsee Chagossaarilla.[4] Saarten rannoilla munii myös huomattava määrä uhanalaisia liemikilpikonnia ja karettikilpikonnia.[9]
Varhaiset vaiheet
Chagossaarten varhaisimmat asukkaat olivat Malediiveiltä peräisin olleita kalastajia ja muita merenkulkijoita, joita vuosisatojen kuluessa harhautui saarille. Noin 500 kilometrin päässä Malediiveilta sijainneita saaria pidettiin kuitenkin liian kaukaisina vakituisesti asutettaviksi.lähde?
Ensimmäiset Chagossaarille saapuneet eurooppalaiset olivat portugalilaisia. Saarten löytäjänä pidetään Pedro Mascarenhasisa, jonka väitetään saapuneen Chagossaarille vuonna 1512. Portugalilaiset kartoittivat saaret vuosisadan loppuun mennessä, mutta he eivät niistä muuten olleet kiinnostuneet.[10]
Ranskalta Britannialle
Chagossaaret alkoi vasta 1700-luvulla kiinnostaa eurooppalaisia voimia, kun Ranska ja Britannia alkoivat kartoittaa sen vesiä. Mauritiuksen ranskalainen siirtomaahallinto antoi 17. helmikuuta 1783 Pierre Marie Le Normandin luvan asuttaa Diego Garcia, johon hän lähti 22 orjan kanssa. Britit eivät olleet tästä tietoisia ja lähettivät saarelle oman retkikuntansa 1786. Ranskalaiset ajettiin pois, mutta he palasivat myöhemmin. Chagossaarille perustettiin plantaaseja, ja sinne alettiin tuoda lisää orjia työvoimaksi.[10]
Ranska luovutti Pariisin rauhansopimuksessa 1814 Mauritiuksen ja sen alaisuudessa hallitun Chagossaaret Britannialle. Britannia ei valvonut kovinkaan tarkasti Chagossaaria, mutta kannusti plantaaseja jatkamaan kopran tuotantoa. Orjuus lakkautettiin Mauritiuksella ja siihen kuuluneilla alueilla 1835. Chagossaarilla ei juuri mikään muuttunut, ja moni työläinen teki töitä vielä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa.[10]
Chagossaaret alkoivat 1900-luvulla saada lisää yhteyksiä ulkomaailmaan, ja Britannian ilmavoimilla oli toisessa maailmansodassa pieni kiitotie Diego Garcialla. Mauritiuksen siirtomaahallinto kiinnostui 1950-luvulla Chagossaarten kehittämisestä ja perusti sinne muun muassa kouluja ja jätehuollon.[10]
Brittiläinen Intian valtameren alue ja paikallisten karkotus
Yhdysvaltain laivasto huomasi 1950-luvun lopulla Chagossaarten olevan ihanteellinen paikka tukikohdalle, ja laivasto aloitti pian salaiset keskustelut Britannian hallinnon kanssa. Britannia painosti Mauritiusta luovuttamaan Chagossaaret itsenäisyyttä vastaan. Britannian hallitus perusti 8. marraskuuta 1965 kuninkaallisena säädöksenä Brittiläisen Intian valtameren alueen, johon kuului alkujaan Chagossaarten lisäksi myös Aldabra, Farquhar ja Desrochesinsaari.[10][11]
Britannia ja Yhdysvallat sopivat 1966 Diego Garcian vuokraamisesta 50 vuodeksi Yhdysvaltain sotilastukikohdaksi. Samalla maat sopivat paikallisten asukkaiden maastakarkotuksesta. Yhdysvaltain tukikohta valmistui 1971, ja vuosina 1967–1973 kaikki paikalliset karkotettiin saarilta. He saivat valita muuttavatko Seychelleille vai Mauritiukselle. Suurin osa muutti jälkimmäiselle.[11]
Mauritius on itsenäistymisensä jälkeen vaatinut saaria takaisin yhteyteensä, ja toisaalta chagoslaiset eli ilosit ovat vaatineet mahdollisuutta muutta takaisin saarille. Chagoslainen Louis Olivier Bancoult voitti korkeimmassa oikeudessa jutun ulkoministeriötä vastaan, mutta Britannian hallitus jatkoi edelleen linjaansa ja kielsi kaikkien paluun saarille.[12] Kansainvälinen tuomioistuin puolestaan totesi helmikuussa 2019, että Mauritiuksen dekolonisaatio oli ollut laiton. Tuomioistuin antoi neuvoa-antavan päätöksen palauttaa Chagossaaret Mauritiukselle.[11]
Britannia ja Mauritius sopivat lokakuussa 2024 vuosien keskustelujen jälkeen Chagossaarten luovuttamisesta Mauritiukselle. Samalla Mauritius sai luvan alkaa asuttaa kaikkia muita saaria paitsi Diego Garciaa, jonka Britannia pitää itsellään vähintään 99 vuoden ajan.[13]
Chagossaarilla on noin 3 000 asukasta, joista 2 700 on yhdysvaltalaisia sotilaita ja 300 brittiläisiä viranomaisia ja heidän perheenjäseniään. Saarten alkuperäisasukkaita olivat îlosit eli chagoslaiset, joita 1960–1970-lukujen vaihteessa oli noin 2 000. Heidät pakkosiirrettiin vuosina 1967–1973 Mauritiukselle Britannian vuokrattua Diego Garcian sotilastukikohdaksi. Nykyään chagoslaisia asuu myös Britanniassa.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
