![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Cross_section_of_maize%252C_a_C4_plant..jpg/640px-Cross_section_of_maize%252C_a_C4_plant..jpg&w=640&q=50)
C4-kasvi
kasvi, joka yhteyttää C4-menetelmällä / From Wikipedia, the free encyclopedia
C4-kasvi on kasvi, joka yhteyttää käyttäen C4-yhteyttämistä, jossa hiiltä siirretään nelihiilisenä orgaanisena happona. C4-kasvien mesofyllisoluissa on PEP-karboksylaasientsyymiä, jonka avulla kasvi sitoo hiilen CHO3-muodossa fosfoenolipalorypälehappoon (PEP).[1]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4c/Cross_section_of_maize%2C_a_C4_plant..jpg/640px-Cross_section_of_maize%2C_a_C4_plant..jpg)
C4-kasvien uskotaan syntyneen noin 40 miljoonaa vuotta sitten, mitä tukee oligoseenikaudella tapahtunut hiilidioksiditasojen aleneminen, yhdistettynä mahdollisesti korkeisiin lämpötiloihin ja rajoitettuun veden saatavuuteen. C4-yhteyttäminen näyttää syntyneen 65 kertaa itsenäisesti 15 heimoon koppisiemenisissä kasveissa.[2] Se on ilmeisesti yleistynyt 7–6 miljoonaa vuotta sitten mioseenikaudella.[3][4]
C4-kasveja on 1 % kasvilajeista ja 5 % kasvibiomassasta, mutta ne sitovat 30 % kaikkien kasvien sitomasta hiilidioksidista.[3] C4-kasveja ovat myös muutamat tärkeät viljelykasvit, kuten maissi, durra, hirssit, amarantit ja sokeriruoko.[5]
C4-kasveilla on useimmista C3-kasveista poiketen johtojännetupet, mikä näkyy lehden poikkileikkauksessa niin sanottuna Kranz-anatomiana. Siinä johtojännetupet näkyvät johtojänteiden ympärillä ympäröivästä parenkyymisolukosta poikkeavina, rengasmaisina rakenteina.[6]
C4-kasveja tavataan lähinnä vain maapallon lämpimillä seuduilla, päiväntasaajalta noin 45° leveyspiireille. Viileämmillä alueilla, lähempänä maapallon napoja C3-kasvit ovat selvästi yleisempiä kuin C4-kasvit.[3]